Profile
Blog
Photos
Videos
Hola! Taas on kulunu melkosen kaua siitä ku viimiseks kirjotellu, mut alkaa reissu olla loppuvaiheessa ja motivaatio itse reissaamiseen lopussa, tän blogin kirjottamisesta puhumattakaan. On se kuus kuukautta himasta vaan niin pitkä aika olla pois et oon aiva valmis menee takas Suomeen. Ei haittaa vaik ois kylmä ku Siperias. Näin ollen tää on todennäkösesti viiminen blogipostaus, jonka kirjotan täältä Aasian lämmöstä. Tän jälkee vielä se viimeinen tilitys sitte Winter wonderlandista.
Mut, viel ei olla himassa vaan Filipiinien saaristossa. Pari viikkoo vierähti taas yllättävän nopeasti. Cebuun saavuttiin just pari viikkoo sitte ja huomen lennetää pois täält. Laitoin vaa sijainniks Dumagueten huvikseni ku eilen tultiin sieltä tänne. Täs yhse Filippiinien suurimmast kaupungist ei ollu juur mitää tekemist ja heti saapumise jälkee käytettii hyväks vaa halpaa hintatasoa ja maattii hyväs hotellissa nauttien ilmastoinnillisesta huoneesta. Käytii me paris isoimmas ostaris pyörimäs ja leffassaki ku se sen kolme euroa makso. Ja matkat tietenki taksilla, jotka kustans melkee yhtä vähä ku Bangkokissa.
Parin päivän hotellilevyttämisee jälkee saatii lopult raahattuu perseemme lauttasatamaan ja napattii paatti Boholiin, joka on seuraava saari Cebusta itään. Suunnitelmana oli mennä viettää muutamaks päiväks chilliä rantaelämää. Boholin päässä, otettii autokyyti pois pääsaarelta viereiselle pienemmälle Panglaon saarelle ja siellä Alona Beachille, joka kuulemma oli turistien suosiossa. Pelkäsin et kysees ois joku Phuketin kaltanen rysä, mut onneks ainakaa tääl päi Filippiinei ei oo turismi viel niin kehittynyttä ku Thaimaassa. Boracaylla tilanne on kuulemma toinen. Alona beachin pääranta oli ehkä kilsan mittanen valkea hiekkaranta. Pienii ravintola-resortteja oli rannasta parikytmetriä ylöspäin vieri vieressä ja meri oli täynnä perinteisii Filippiiniläistyylisiä trimaraaneja. Jotku oli kalastuskäyttöö, mut suurin osa sukellus ja snorklausretkii varten. Hyvältä näytti ja majotuski saatii loppupeleis iha kohtuullisee alle parinkymmene euron hintaan per yö about 100metrii rannasta. Ravintolojen hintataso oli tosi halpa ja erityisest paikalline San Miguel bisse ei maksanu parhaimmillaan ku seitkyt senttiä. Turistei rannal näky jonku verran aina pyörimässä, mutta yllättäen pääosa ei ollukkaa länkkärei vaa Aasialaisia. Korealaisia, Japanilaisia ja Kiinalaisia pääasiassa. Ne länkkärit jota näky oli vanhoja lihavia miehiä, joil oli parikymppiset filippiinomuijat viistoistavuotiaan tytön kropalla. Eipä se ollu yllätys tämmösii pariskuntia nähä, mut kyl välillä näytti ikä eroo olevan lähemmäs 40vuotta ja painoeroo sata kiloo ni vähä oli sillee että mitä vittua. No ei se ny oikeestaa haitannu ja viihyttii Alona beachilla viis päivää tekemät juur mitää muuta ku maaten rannal, heitellen frisbeetä ja muute vaan chillaten.
Alonan jälkee oli alunperin ideana jatkaa matkaa Mindanaolle surffausspoteille, mut pari saksalaista reissaajaa jotka tavattii rannalla varotti että Mindanaol on korkee terrorismiuhka ja et jos ollaan menossa niin kannattas olla varovainen kidnappauksien yms. takia. Tutkittii vähä asiaa ja päätettii loppupeleis pelata varman päälle ja skipata Mindanao. Sen sijaan otettiii kohteeks Siquijor, joka oli Boholista lounaaseen. Venematkan jälkee saavuttii sysipimeänä sateisena iltana Siquijorille ja otettii tricycle (paikallinen tuktuk, mutta hiema erilaine) San Juaniin josa majotuttii kuskin suosittelemaa halpaan Czar's resorttiin. Oikee siisti huone kahel sängyl ja tuulettimel alle kymmeneen euroon. Illal vaa safkattii hotellin raflas ja heitettii läppää kanadalaisen Ryanin kanssa, joka oli ainaki omien sanojensa mukaan kokenu matkaaja filippiineillä. Kyseltii vähä neuvoja mitä kannattas tehä ja Ryan suositteli mopon vuokrausta ja saaren tutkimista.
Seuraavan aamun herätys oli kyl ehkä elämäni jännin. Herättii nimittäi siihe ku maa täris niin hemmetisti ja sängyt hakkas seinään. Tuuletinki meinas kaatua. Tärinää ei jatkunu ku joku pari minuuttia, mut kyl se semmone tunne oli et mitä helvettii. No ihmettelyjen jälkee noustii kuitenki ylös ja lähettii ettimää mopovuokraamoo. Puolisen kilsaa majotuksest oli vuokraamo ja sieltä otetii pariks päiväks Loncin 150kuutioinen mopedi. Oikee hyvä vehje vaik oliki varmaa ysikytluvulta. Toimi kuitenki ja kulki oikee hyvin. Ei sit muutaku ajelemaa ja ettimää ruokapaikkaa. Oltii odotettu Siquijorin olevan melkee samal tasol ku Alona mut se ei ollu lähelläkää sitä. Ei turistin turistia missään ja resorttejaki oli koko saarella vaan 40. Paikalliset morotteli ja huus hellouta ku ajeltiin ohi pienistä kylistä ja monista kouluista, joist lapset oli just kävelemässä kotiin. Hyväkuntosii teit varjosti palmut ja viidakkoa oli molemmin puolin. Aina välillä näkymä vaihtu riisipelloiksi tai avomereksi. Kyl siin kelpas hymyssä suin ajella, ihailla luontoa ja filippiiniläistä elämää. Tämmöstä aitoo meininkiä en ollu nähny sitte Kambodzan. Siin oli sitä jotain. Päivä meni ajellessa ja illalla törmättii Ryaniin ja alettiin sitte yllättäen mopovuokraamon pihalla juomaan kaljaa. Ihmeteltii ääneen aamuista järistystä ja vuokraamossa töissä oleva nuori filippiinomuija kerto et radiossa oli sanottu että järistys oli ollu aika kova ja tsunamivarotus oli annettu. Ja tän infon perään se vaan nauro ja kerto viel koulut oli suljettu sen takii. Ei oiee osattu ottaa tätä tosissaan ja jatkettiin kaljan juomista. Myöhemmi siirryttii hotellille ja juteltiin muittenki vieraiden kanssa järistyksestä ja monesta muustakin asiasta. Ilta eteni oikee mukavasti eikä tsunamii näkyny. Pari kertaa maa hiema täris, mut ei mitää suurempaa. Myöhemmi Ryan sai kaveriltaan tekstarin et kaikki varotukset oli peruttu. Kahentoist aikoihi yöuinnin jälkee painuttii pehkuihin. Seuraavan päivän ajettii mopolla koko saaren ympäri ja käytii vesiputouksessa uimassa. Ostettii myös liput Dumagueteen seuraavalle päivälle, Siquijor oli nimittäi melkosen nähty.
Dumaguete oli melkosen pieni yliopistokaupunki Negrosin saaren eteläosassa. Alunperin meil oli suunntelmis vaan kulkee siit läpi ja suunnistaa Apo Islandille, jossa piti olla maailmanluokan sukellusmestat ja hienot maiset. Täs vaihees alettii molemmat kuitenki olla sen verran väsyneitä matkustamiseen et ei vaa päästy ylös sängystä kuude aikaa aamulla hotellissa Dumaguetessa et päästäs bussiin ja niimpä jäätiinki sitte sihe pieneen yliopistokaupunkiin. Näi jälkeenpäi aatellen se oli ehkä virhe koska Dgtessa ei ollu juuri mitään tekemistä. Yhten päivän käytii golffaamassa paikallisel kentäl ja se oli kyl pirun hauskaa hommaa pitkäst aikaa. Peli ei sujunu ehkä parhaiten eikä kenttäkää iha priimakunnossa ollu, mut aurinko paisto ja meno oli mukavan rento ni mikäs siinä turhaa huolia ja lätki palloa menemää vaa. Golffin lisäks käytii toisen päivän museossa ja pyörittii Sillimanin yliopistolla, mut muute ei sit tehtykää paljo. Ooteltii vaa et päästäs Cebuun ja sieltä Singaporeen.
Lauantain sit otettii iltapäiväpaatti Cebuun ja se oli kyl ehkä yks mielenkiintosemmist laivamatkoist täl reissul. Merenkäynti oli aivan mahdoton. Pelkästää satamassa enne lähtöö paatti heilu ihan törkeesti ja ku päästii avomerelle niin heilunta paheni ja vauhdin takia vene hyppi jatkuvasti isoista aalloista. Porukka laattaili paatissa ja Matiakselleki tuli huono olo. itel ei juurkaa tuntunu, mut kyl välil vähä penkin kahvoi joutu puristaa ku vene loikaks aallolta ja tuli alas niin että välikaton metallipaneeleja tippu osittain ihmisten niskaan. Onneks kuitenki puolvälissä matkaa merenkäynti helpotti ja loppumatka meni jo vähemmän heiluen. Peril Cebus otettii taksi mäkkärin kautta hotellille ja tänää nukuttii pitkään eka ja sitte käytii ostareilla pyörimässä, syömässä, ostaa matkamuistoi ja leffassa.
Huomen siis suunnaksi oikeestaan jo kolmatta kertaa Singapore, joka on tän mun pitkän matkan viiminen etappi ennen paluuta Suomeen. Ja niinku sanoin niin oon aivan valmis tulemaan sinne. Ehkä sitä hieman tulee ikävä näitä hienoja mestoja ja lämpöä, mut nyt just ei mieles pyöri mitää muu ku Suomen Turku ja kaikki siellä olevat tärkeet ihmiset. Mutta vielä Singaporessa melkee viikon verran. Jos vielä kerkeis vähän brunaa ottaa ja ehkä ostamaan uuden puhelimen. Molemmil meil on mielessä poistaa Sporesta viiminen kunnon Nokian puhelin ennen Mikkisoftan paskaa eli mahtavalla Meego/harmattanilla pyörivä n9. Toivottavast saa halvalla, alkaa olee rahat finito. :D
Siin kaikki täl kertaa. Vielä yks päivitys tulossa josa tiitän varmaa reissun parhaista asioista ja siit mitä oon muka oppinu jne. Vielä viikon verran: Hajotkaa pakkasiin!
- comments
T Ihan mieletön puolvuotinen on takana sulla kuules, mut kyl kotonakin on kivaa. Ihan varmasti tulee ikävä lämpöä ja niitä mestoja ja kulttuureja siellä - ei haittaa, takas pääsee koska vaan. Blogias on ollu kiva lukea, teksti kuulostaa aivan sun jauhamaltas. Oot kirjoittanut yllättävän pitkästi! Ja kaikesta huomaa, että oot nauttinu olostasi. Nokia ja nokia, mulla onkin iphone nykyään, lällislää.