Profile
Blog
Photos
Videos
Eipä se kauheen tasaista menoa ollu, mutta silti todella hauskaa vaikka eilisillan karaokesessarien takia päässä hieman jomottikin. Norsut on muuten yllättävän karvasia, semmosia pitkiä paksuja karvoja vähä joka puolella sen paksun karhean harmaan nahan päällä. Eka se tuntu vähän hämärältä kun sen niskassa istui, mutta nopeasti siihen tottui ja sitten pystyikin jo nauttimaan siitä että sai ratsastaa tällä mahtavan suurella eläimellä. Alamäessä vähän jännitti kun vauhti kiihtyi, mutta rauhallisesti se meijän norsu onneksi muuten meni. Annettiin sille Mikon kanssa nimeksi Janne... Se tais olla oikeestaan naaras, mutta Janne mikä Janne silti. Ratsastettave lenkki oli melko lyhyt, vois melkeen sanoa että onneksi koska ei noin pomppuisaa menoa olisi kyseisessä olotilassa liian kauaa kestänyt. Kun sitten palattiin norsumestan pääalueelle, pistivät toiset norsut vielä meille shown pystyyn. Ne helutttivat hulavanteita kärsillään, heittelivät koreja palloilla ja antoivat thaihierontaa halukkaille. Itekin kävin sitä kokeilemassa, ja yllättävän hellästi se norsu osas hieroa. Tosin keskitty vaan lähinnä toiselle pakaralle. Lopuksi vielä nopeat kuvat norsujen kanssa ja sitten lähtö lava-autoilla kohti mestaa mistä lähdettäisiin laskemaan jokea alas bambuisilla lautoilla. Ja siinä oli kyllä sitä jotain taas kerran. Lautasta sai hypätä lillumaan sopivan viileään veteen ja antaa voimakkaan virran viedä mukanaan. Mikäs siinä oli makoillessa ja nauttiessa lämpimästä lauantaipäivästä. Harmi vaan että tääkin reissu oli taas todella lyhyt ja puolen tunnin lillumsen jälkeen oltiin jo määränpäässä, mistä taas otettiin lava-autot takas norsumestalle, jossa odotti vielä viimeinen lounas ennen lähtöä kohti Kwai-joen ylittävää toisessa maaimansodassa räjäytettyä ja jälkeenpäin korjattua rautatiesiltaa. Tän jälkeen suuntana olisi taas vanha ja tuttu Rangsit. Safkat vedettiin melko nopeasti ja rautatiesiltakaan ei ollut kovin erikoinen näky. Kiinnostavampaa oli kattella pieniä leopardin pentuja, jotka oli julmasti kahlittu ehkä 30cm pitkillä kahleilla näytille sillan lähistölle. Ne oli jonkun safaripuiston mainoksia ja niitä sai syöttää maitopullolla sylissään, kun vaan ensin maksoi 100bahtia. Kauniita eläimiä ne olivat, ja pehmeän tuntuisia, oikeen mukavia isojen kissojen pentuja. Mieluummin olis kattonut niitä kyllä luonnossa temmeltämässä keskenään, mutta täällä eläimien oikeudet ei oo ihan sillä samalla tasolla kun länsimaissa. Eläintarhassakin kuulemma kaikilla ihan liian pienet häkit.. No etten liian hippimäistä leimaa antas itestäni, ni minkäs sille mahtaa. Ku oltiin leoja tarpeeksi katteltu, suunnistettiin bussille ja sitten sillä kohti Rangsitia. Ja tää kaikki tapahtui lauantaina, oikeastaanhan tää Kanchanaburin reissu alkoi jo perjantaina. Palataas siis siihen vielä.
Lähtö oli perjantai aamulla taas täysin epäinhimilliseen aikaan kuuden aikaan aamulla ja taas oli vaan pari tuntia saatu yöllä nukuttua. No bussimatka meni onneksi nukkuessa ja parin tunnin päästä oltiin jo perillä jonkin isohkon ruskean joen varrella olevassa pienessä satamassa joka oli täynnä isoja lauttoja joissa oli pöytiä. Otettiin oma lautta haltuun ja vene alkoi vetää meitä ylävirtaan kohti luolatemppeliä. Matkalla tarjoiltiin merieläinpainotteista ruokaa, joka näytti hyvältä, mutta koska en mereneläviä syö niin mun annokset koostu lähinnä riisistä ja kanasoosista. Täällä tosiaan ois hyötyä jos tykkäis kalasta ynnä muusta sellaisesta, sais varmasti todella monta hyvää ruokaa kokeiltua. Safkauksen jälkeen lautta rysähti laituriin ja sitten pääsimme maihin tutkimaan pienen kävelymatkan päässä sijaitsevaa luolastoa. Hieno se oli. Ja kostea kuin höyrysauna. Jokaisessa isommassa huoneessa oli kultainen buddha, jokainen edellistä komeampi ja nämä kaikki yhdisti toisiinsa kapeat käytävät, joista tuli mieleen lähinnä elokuvan 127tunia mestat niinku yks suomalais tyttö huomautti. Kuuman tutkimusmatkan jälkeen takas lautalle ja sillä bussille. Pakko oli vielä Leo-bisset ostaa matkaevääksi, kun oli sen verran hikoillut arvokkaita nesteitä luolaan.
Seuraavaks bussin oli määrä viedä meiät lähistöllä olevaan kansallispuistoon ja siellä vesiputouksille, joissa oli kuulemma lupa simmata. Hyvältähän se kuulosta ja ku paikan päälle päästiin niin hyvältä se myös näytti. Viidakon keskellä valui pienehkö puro joka paikkapaikoin aina laajeni miltei joeksi. Putouksia oli jatkuvasti eri kokoisia ja näköisiä, isoimmat ehkä siinä jotain nelisen metriä ja pienemmät vain muutamia kymmeniä senttejä. Vesi näytti jo alhaisimilla putouksilla houkuttelevalta ja suorastaan kutsui uimaan. Tiedettiin kuitenkin että erilaisia tasoja olis seittemän ja tietenkin lähettiin kiipeämään sinne kaikkein korkeimmalle. Matka ei ollut helpoimmasta päästä sillä maasto oli vaikeaa ja vaikka siellä täällä olikin turisteja autettu portailla niin silti släpäreillä kävely oli melko tuskaista. Ehkä vähän yli puolen tunnin kapuamisen jälkeen päästiin lopulta seiskatason lähettyville ja pulahdettiin vihdoinkin siihen kutsuvaan veteen. Ai että se tuntui hyvältä, viileää ja puhdsta eikä suolaista niinkuin meressä. Kyllä kelpasi naattia. Ongelma tässäkin paratiisissa kuitenkin oli, nimittäin kalat. Niitä oli paljon, ne olivat semi-isoja ja ne tykkäsivät näykkiä jaloista. Ei se nyt sattunut, mutta todella ärsyttävää se oli. Kaloista huolimatta simmailtiin hetki altaassa ja sitten vielä viimeinen ponnistus sinne oikealle ylimmälle tasolle kattomaan maisema ja uimaan. Siellä vesi valui jyrkkää monikymmenmetristä kallioseinämää alas monena pienempänä putoksena ja monessa kerroksessa. Hienon näköistä se oli ja kyllä putouksissa oli mukava suihkutella. Harmittavaisesti huvit jäi lyhyeksi, koska luonnonpuiston työntekijä tuli häätämään meidät alemmille tasoille, koska mesta oli kuulemma menossa kiinni. En tiedä meinasko ne vääntää vesiputouksen hanat kiinnio vai mitä, mutta totetliin kuitenki ja lähettiin vaikealle matkalle kohti taso kakkosta, jossa kuulemma vielä sai uida. Ja taso kakkonen olikin kaikkein suurin. Iso allas johon valui vettä korkeasta ja leveästä putouksesta. Ja putouksen alla oli pieni onkalo johon pääsi melko pienellä vaivalla kiipeämään ja nauttimaan siitä kun vesi hyvällä paineella valui päälle... Sinne olisi voinut jäädä vaikka asumaan, mutta oli pakko oli vaan lähteä takas bussille, koska oli aika mennä hotellille ja syömään. Matka ei muistaakseni kauaa kestänyt ja nopean majoittautumisen jälkeen (huoneet oli ehkä parhaat tähän mennessä) ja sitten buffettiin syömään kanankoipia ja ostamaan hotellin respasta Leoa hintaan 45bahtia eli siis 2bahtia halvemmalla kuin sevenelevenissä rangsitissa. Ja siitä se ilta sitte taas lähtikin käyntiin, laulettiin karaokea juotiin rommia jne. ei se kaunista ehkä ollut, mutta hauskaa todellakin. Ei huolta huomisesta herätyksestä eikä paljon muustakaan. Mutta tuskallista se hieman lauantaiaamuna kuitenkin oli lähteä niillä norsuilla ratsastamaan.
Siinä se reissu oli siis. Mahtavia kokemuksia taas kerättiin ja kuviakin tuli muutamia otettua vaikka ihan kaikkialle en kameraa jaksanut raahata. Kaveri kyllä isolla järkkärillään otti paljon kuvia taas, tässä linkkiä jos tomii: http://gallery.esphoneblog.com/Category/Kanchanaburi/18961689_jbT9T6/
Sieltä saattaa muittenkin reissujen kuvia löytyä.
Koulun järjestämän norsureissun jälkeiset päivät on menny taas aika perinteisesti tääl Rangsitissa ja Bangkokkissa pyöriessä. Lauantaina kävästiin taas Khao San Roadilla ja sunnuntai meni nukkuessa univelkaa pois. Eilen oltii koko päivä pyörimässä ympäri eri kauppakeskuksia ristiin rastiin Bangkokia ja Rangsitia. Tuli sitä jotain onneksi ostettuakin, ettei ihan turha reissu ollu. Ja lopuksi tänään en oo tehny mitään, vaan hengaillu huonees ja lueskellu. Miettisin tossa että nyt on jo neljä viikkoa siitä kun lähin reissuun Suomen Turusta. Aika todellakin menee nopeasti täällä, mites siellä?
- comments
juhao Täällähän menee hyvin, nimittäin Kaarinassa. Aurinko paistaa ja lämmintä peräti 16 astetta juuri nyt (18.9.klo 18). Ei ihan Thaikulle kelit vertoja vetele, mutta kotiSuomessa on monta muuta asiaa ihan mukavasti.