Profile
Blog
Photos
Videos
Hyvää sateista päivää Bangkokin lähiöstä arvoisat lukijat. Ollaan tosiaan kotiuduttu jo maanantaina ko phi phin ja phuketin reissulta, mutta nyt vasta otin projektiksi kirjottaa tänne vähän tarinaa sieltä. Yllättävän raskasta hommaa tää blogin pitäminen, oiskohan pitäny sittenkää. No toivottavasti ne muutamat ihmiset jotka tätä lukevat niin sentään arvostavat sitä että saavat tietää että kyllä täällä vielä hengissä ollaan ja että mitä kaikkea sitä on täällä topiikissa touhuttu. Nyt kuitenkin palataan ajassa viikko taaksepäin ja siis etelä-Thaimaaseen suuntautuvan matkan alkumetreille Bangkokin eteläiselle bussiterminaalille...
Matka ei tietenkään alkanut ilman kommervenkkejä, sillä vaikka suurin osa porukasta olikin jo VIP-bussissa (eli siis bussi jossa oli helvetisti enemmän tilaa kuin normibussissa) istumassa ja lipittämässä matkajuotavia niin tottakai oli niitä jotka eivät olleet taksisähläyksien takia päässeet ajoissa paikoille. 21 hengen porukasta uupui vielä pari korealaista, yksi tanskalainen ja kaksi suomalaista hoitajaa. Toinen hoitajista ja korealainen äijä pääsivät vielä viime minuuteilla bussiin sisään, mutta loput myöhästyivät ja heidän lippunsa myytiin eteenpäin. Niinpä luotettiin siis siihen että he ottaisivat seuraavan bussin ja aloitetttiin 12tunnin bussimatka kohti Krabia. Bussimatka eteni osalla porukasta nukkuessa ja lepäillessä ja osalla aika suomalaisissa merkeissä (vrt. hupellus). Thaimaalaiset matkaajat tuskin hirveästi arvostivat suomi-meininkiä, mutta matka taittui loppupeleissä yllättävän kivuttomasti ja pian seistiinkin jo Krabin bussiasemalla väsyneinä johtuen n.2tunnin yöunista. Pojat jatkoivat jossain määrin juomistaan vielä, mutta muuten meno oli aika väsähtänyt kun mielenkiintoisen lava-auton ja bussin yhdistelmä tuli hakemaan seurueemme ja vei meidät laivaterminaaliin josta lautta lähtisi kohti Ko Phi Phin saaria. Myös terminaalissa odoteltiin tovi ennen lauttaan pääsyä ja lautassa asettauduttiin mukavasti takakannelle ottamaan arskaa. Paidat pois, aurinkorasvat kehiin, arskat päähän ja matkajuotava käteen niin kyllä kelpasi lähteä seilaamaan. Juuri ennen lautan lähtöä myös edellisillan bussista myöhästynyt kansainvälinen kolmikko saapui paikalle ja astui lauttaan. Matka taittui pilkkiessä, maisemia ihaillessa ja aurinkoa ottaessa. Ei ollu kyllä yhtään epämukavaa seilata trooppisella merellä auringon paistaessa. Se on tää sadekausi kattokaas, se on paha.
Pian näköpiirissä häämöttikin jo muita saaria hieman suurempi korkeiden kallioiden rykelmä joita ympäröivät viidakot ja valkoiset hiekkarannat, se oli Ko Phi Phi Don eli meidän määränpäämme. Oltiin ensin ajateltu että lähdettäisiin pois päärannoilta keskeltä saarta kauemmaksi rauhallisimme rannoille, mutta tämä idea kumottiin sillä verukkeella että kaikki baarit on keskellä. Niimpä lautan rantautuessa osa porukasta lähti etsimään mahdollisia halpoja kämppiä muutamaksi päiväksi koko porukalle, Osa taas meni suoraan lähimpään baariina jatkamaan humalaansa ja syömään. Niklas ja Jonne onnistuivat löytämään kämpät edulliseen 200baht/yö hintaan kaikille melko läheltä saaren keskustaa, joka muuten oli melkoinen turismipesä. Oli sukelluskojuja, hieromapaikkoja, rihkamamyymälöitä ja reissunjärjestäjiä joka kulmassa...huh. No eipä tästä lannistuttu ja pikasen majoittumisen ja safkaamisen jälkeen suunnaksi ranta. Kylmät changit Stones Bar nimisestä mukavasta hippibaarista ja baarin pehmusteille pötköttämään hetkeksi ennen tutustumista rantaan sen enempää. Vaikka tämä ranta oli todellakin tursitvoittoinen ja lähinnä baareja täynnä niin oli se silti todella kaunis, lähes puoliympyrän muotoinen valkoinen hiekkaranta, jota ympäröivät jylhät viidakon verhoamat kalliot ja mäet. Todellinen paratiisi oli tämäkin mesta. Myös vesi oli kirkasta ja kyllä siinä mukava taas oli lillua vaikka pohjassa välillä olikin teräviä kiviä joihin esim. itse sukeltaessa rystyseni teloin melko pahasti, vieläkin on auki kun ei täällä kovin äkkiä mikään parane. Loppupäivä menikin sitten rannalla makoillessa ja illalla taas paikalliseen juomakulttuurin tutustuessa, suomalaisella vivahteella tietenkin. Baarit oli meiän rannalla onneksi yökerhovoittoisia ja ämpärit oli halpoja joten ilta eteni ämpäri kädessä tanssiessa eri baareissa aina siihen saakka kunnes sänky taas kutsui pehmeään syleilyynsä. Oli aika kuitata hieman bussimatkalla kertynytta univelkaa.
Mikään ei estänyt perjantaina pitkään nukkumista ja siksi mun ja mikon huoneessa valot menivätkin päälle vasta siinä kolmen jälkeen päivällä. 12 tunnin yöunet olivat tehneet tehtävänsä, ei darraa, ei mitään. Eipä siis muutakun suunnaksi jälleen biitsi ja siellä safka. Porukka oli taas kerääntynyt Stones Barin pehmusteille hengailemaan ja pikkusafkauksen jälkeen mekin otettiin patjat haltuun ja rojahdetiin faateriin hiekalle. Osa porukasta oli kuitenkin jo lähtenyt saaren korkeammille kohdille joista oli melkoiset näkymät. Tätä suunnitelmaa me antin, mikon ja niklaksen kanssa aiottiin seurata ja hotellistopin jälkeen kivuttiinkin jo jyrkkiä portaita ylöspäin kohti Viewpoint ykköstä. Matkalla nähtiin apinoita ja pysähdyttiin ottamaan kuvia maisemista. Apinat oli ensin lähinnä toistensa kimpussa, mutta ilmeisesti jotenkin kokivat mut uhkaksi tai kiinnoistuivat olemuksestani sillä hetken päästä huomasin että nokkelat kädelliset olivat piirittäneet oli piirittänyt mut kulmaan. Hieman hermostuneena otin vain kuvia enkä oikein tiennyt miten reagoida asiaan, sitten tulikin porukan isoin apina jo pulla suussa mua kohti ja raapasi jalkaan. Se sen verran kirpasi että huuto lähti ja apinat hieman säikkyivät että pääsin pois niitten keskeltä kohti muita kavereita jotka vain suu auki katselivat kun apinat yritti riistää multa hengen. Apinat seuras, mutta onneksi paikalliset oli huomanneet mitä oli tapahtunu ja alkoivat viskoa kiviä apinoita kohti ja huutaa. Tän seurauksena apinat juoksivatkin jo mäkeä ylös karkuun ja pääsin lopulta palaamaan muitten luo. Hieman siinä sydän sykki ja kädet tärräs, ei ollu mikään mukava tilanne joutua villien apinoiden pikkuhyökkäyksen kohteeksi. Ja onhan se vähän tyhmää pikkuapinoita pelästyä, mutta menkääpä ite kokeilemaan... Jälkeenpäin ajatellen olis varmaan pitäny vaan pelotella ne pois, mutta ens kerralla sitten oon paremmin valmistautunu. No, matka jatkui huipulle päin ja parilla näköalapaikalla käytiin ihastelemssa maisema ja istuskelemassa ja sen jälkeenkin oltiinkin jo viidakossa sompailemassa ilman mitään tietoa siitä mihin oltiin menossa, seurattiin vaan suurinta tietä miikä nähtiin. Onneksi se johti päällystetylle tielle ja lopulta takaisin sivilisaation pariin. Ja vielä ihan meiän kämpän viereen. Tuurilla ne laivatkin seilaa niinkuin sanotaan. Aktiviteettien jälkeen olikin sitten tiedossa porukkasafkaus ja sitten jälleen iltajuomingit. Meno oli melko sama kuin edellisenä iltana, tosin itselläni ehkä hieman hillitympi. Hauskaa silti oli ja kyllä se seuraavana aamuna vähän tuntui kun piti ysiltä herätä venereissulle muille ko phi phin saarille ja snorklaamaan. Tiedossa oli muun muassa legendaarinen The Beach leffasta tuttu Maya Bay.
Alkusäätöjen sekä snorkkelien, lasien, safkojen ja räpylöiden jälkeen lähetiin matkaan puisella pitkähäntäveneellä 19 henkilön miehityksellä. Ensin suunnaksi snorklauspaikka lähisaarelta ja sitten Bamboo island. En ollu ikinä ennen noin trooppisissa vesissä sukellellut ja se oli todellakin hieno kokemus nähdä se vedenalainen maailma lähietäisyydeltä. Oli koralleja, merimakkaroita ja trooppisia kaloja. Eikä ne hirveesti pelänneet vaan ihan lähellä uiskenteli, melkein kiinni sai otettua kun yritti. Tosi siistiä hommaa toi snorklaus ja sukeltelu, tästä sain kyllä lisäkipinää siihen openwater-kurssin suorittamaseen myöhemmin tänä syksynä ihan kunnon sukellusvehkeillä. Kalojen ihmettelyn jälkeen bamboo saarelle syömään mukaan otettua melko mautonta thaisafkaa ja kävelemään melkein koko saarta ympäröiville paratiisimaisille hiekkarannoille. Tällä saarella kun olisi saanut majoittua ja heittäny kaikki muut turistit(joita sielläkin oli ihan kiitettävästi taas) pois niin ei oltais kaukana oltu täydellisestä rannasta. Tunnin hengailun jälkeen piit lähteä eteenpäin, mutta koska mikään ei ikinä mene niinkuin on suunniteltu niin pitkähäntäveneestä oli tietenkin paukahtanut hihna paskaksi eikä siksi juuiri mihenkään liikkunut. Tää tarkotti siis sitä että loppupeleissä noin kaksi tuntia jouduttiin hengaamaan bambusaarella ja snorklaamaan lähistöllä. Olihan seki tosi mukavaa, mutta tän takia jäi aika moni suunnitelluista paikoista näkemättä, sillä kun kone oli korjattu oli suuntana jo Maya Bay ja The Beach. Pikku snorklauspysähdyksen jälkeen päästiin lopulta Phi Phi Leh saaren vierelle. Oltiin kuitenkin väärällä puolella ja jouduttiin siksi hieman uimaan ja kävelemään saaren läpi että päästiin tuolle maagiselle rannalle. Uiminen tarkoitti sitä että kamerat piti jättää veneeseen ja sen takia ei ole sieltä sitten mitään kuvia. No onneksi kokeminen on tärkeämpää kun valokuvaaminen. Ja The Rannan kokeminen oli hienoa kyllä, ihan sellainen se ei ollut kuin siitä leffasta muistin mutta silti todella mahtava, melkein täydellinen laguuni jylhien kallioiden varjossa. Ainoa asia joka jälleen kerran tätäkin rantaa pilasi oli turistit, joita oli paljon. Myönnettäköön että oltiinhan mekin niitä turisteja, mutta sitli olis ollut hienompaa olla ihan rauhassa tolla mahtavalla rannalla. Tunnin verran ehdittiin ahmia näkymää silmillämme ja nauttia lämpimästä vedestä ja sitten olikin aika palata veneelle ja lähteä takasin kohti phi phi donia eli pääsaarta. "Kotimatkaksi" iski vielä mukavasti puolen tunnin mittainen minikokoinen trooppinen myrsky varustettuna melkoisella sateella ja viimalla. Oli varmaan ekaa kertaa kunnolla kylmä tällä reissulla. Perille päästiin silti ihan turvallisesti. Loppuilta menikin itseasiassa ihan vaan hengaillessa, ainakin omasta puolestani. Syömässä kävin muitten kanssa ja sitten menin rannalle vähän nauttimaan yksityisyydestä ja maisemista ja vaan olemaan. Pari changia oli sentään kaverina. Sitten unten maille ja seuraavana päivänä olikin jo tarkotus lähteä lautalla Phukettiin.
Sunnuntaiaamulla ei paljoakaan tehty, pyörittiin vaan turistikojuilla etsiskelemässä jotain eikä mitään ostettu, muuta kuin haalarimerkki. Myös lauttamatka Phukettiin meni lähinnä koisatessa ja kung fu pandaa telkkarista katsoessa. Puolet porukasta oli tosin lähtenyt Krabiin lautalla, sillä ne aiko mennä myös bussilla takaisin. Meidän phuket porukasta puolilla oli lennot jo su-illaksi ja meillä toisilla vasta ma-illaksi ja laiturilla sanottiinkin morot ja lähettiin matkustamaan ylikalliilla taksilla kohti Phuketin kuuluisinta rantaa eli Patong Beachia. Taksi oli oikeasti kallis, 750bahtia 15kilometristä, täällä bangkokissa se olis maksanu varmaan alle pari sataa tai jotain. No turistikohteissa on aina turistihinnat. Ja semmoinen Patong beach todellakin oli, kadut täynnä taas hieromoja ja rafloja yms turistikojuja. Eikä todellakaan päässyt rauhassa kävelemään, kokoajan oli joku blokkimassa ja tarjoamassa teetettyä pukua tai feikki t-paitoja. Ja sitten tietenkin se pahin eli jatkuva MASSAGE huutelu, todella todella todella rasittavaa.... Tämmöstä se oli kun käveltiin ettimään ruokapaikkaa hotelliin majoittumisen jälkeen (hotelli oli huomattavasti parempi ku phi phillä ja vaan 60baht/perse kalliimpi). Ja koska meillä oli ruotsalainen Magnus aka Makke mukana niin tottakai mentiin myös suomessa Paratiisi-ohjelmasta kuuluisaksi nousseeseen Håkans Bariin jossa söin kyllä elämäni kolmanneksi paskimman thairuuan, joka oli vielä aivan ylihintainen. Onneks olut oli halpa. Mutta en suosittele kyllä kellekään kyseistä puljua. Tän jälkeen mentiin rannalle fiilistelemään ja nauttimaan family martista ostettuja changeja, lähetettiin myös semmoinen paperinen lyhty taivaalle. Good luck siinä tais kliseisesti lukea, mutta hieno se silti oli kun sen lähetti taivaalle meren ylle leijailemaan. Käveltiin rantaa pitkin ja nautittiin siitä että oli low-season käynnissä, ei juuri ketään muita rannalla. Tosin kello oli jotain ysin paikkeilla että johtui myös siitä. Lopuksi tie johdatti meidät phuketin khao san roadille(en tie mikä sen oikee nimi on), jossa oli baaria baarin jälkeen ja kaikkea mitä mies voi tarvita... Tietenkin meiän suuntana oli paikallinen suomalainen nähtävyys ja VITSI eli Seduction, Sedu Koskisen yökerho. Ja seppo se oli tämäkin seppo, aivan törkeän kallis, ihan samanlainen kuin sepon mestat Suomessa ja täysin tyhjä. Oli vissiin muutkin tajunnut kuin huonoja paikkoja sedulat on, jopa paikalliset. Ruotsalaisemme oli tässä vaiheessa ehtinyt saavuttaa pienehkön humalanpoikasen ja halusi mennä katsomaan legendaarista ping pong showta (jossette tiedä niin googlettakaa) ja sai suostuteltua meiät muutkin mukaansa. No, olihan se jännä kokemus, aika järkyttävää ja huvittavaa. Kilpikonnia, sammakoita, neuloja, partaveitsiä, lintu, hamsteri ja pingispallot jne.., voitte siitä kuvitella mitä tapahtui sillä enempää en kerro. PAhoitteluni porukoille yms. jos järkytyitte kun poikanne tuommoista kävi kattomassa mutta pakkohan se oli tääkin kokea ja nähä ja paikalla oli ihan pariskuntiakin katsomassa ettei vaan likasia brittiäijiä. Shown pääyttyä revittiin Makkekin pois baarista ja lähettiin hotlalle koisaamaan.
Maanantaina eli siis toissapäivänä hengattiin oikeestaan koko päivä Phuketin Patong beachilla makaillen aurinkotuoleissa ja nauttien hienosta rannasta. On se turistikohteissakin omat hienot puolensa, ja ihan turistejahan me oltiin että en todellakaan tuomitse ketään joka pakettimatkalla thaikkuihin lähtee. Onhan täällä hemmetin hienoa. Rannalle tuli myös ihan kivat aallot joita vastaan oli mukava taistella ja aurinko paistoi taas kirkkaalta taivaalta. Sadekausi katsokaas. Illan lähestyässä olikin aika siirtyä lentokentälle ja saatiin aika edullisesti sovittua kyyditys tuktukilla ja se oli kyllä hauskaa matkustaa semmossella. Varsinkin kun se kuski ajeli jotain omia oikoreittejään ja päästiin näkemään hienoja Phuketin maisemia ihan sisämaassakin. Kentältä vielä vimeiset bk-mätöt naamaan ja sitte AirAsialla Bangkokiin ja sieltä taksisompailun jälkeen lopulta omaan kotoisaan Sita Villaan ja sänkyyn. Oli todella ollut mahtava reissu kaikenkaikkiaan ja rahaakin oli mennyt vaan semmonen 240euroa. Halvemmalla olisi tietenkin päässyt ilman iltamenoja, mutta oli ne sen arvosia. Kaikenkaikkiaan siis todella hieno reissu ja paljon tuli taas uutta nähtyä ja koettua. Pistän kuvia tästä tännekin kun vaan ehdin, toi kuvien lisäykseen tarkotettu huono javatyökalu ei jostain syystä ny toimi. Siksi tän postauksen kuvakin on ko sametilta, pahoittelen. Myös paikka on oikeasti Thaimaassa eikä Myanmarissa niinkon kartta väittää. Aika paska tää kilroyn palvelu loppupeleissä.
Nää reissun jälkeiset pari päivää on taas vierähtänyt täällä Rangsitissa melko nopeesti, eilen ei tullut oikeen tehtyä mitään muuta kuin levytettyä ja tänään olikin sitten taas kevyt 9tunnin koulupäivä. Houmenna vielä kuus tuntia ja sitten viikonloppu alkaakin taas. Tällä kertaa tiedossa koulun reissu Kachanaburiin tai johonkin vastaavaan. Siellä pitäs sitten pari päivää ratsastaa elefanteilla ja kellua lautalla jokea pitkin. Eiii pahaa.... No kirjottelen siitä ja muusta taas varmaan ens viikon alussa, siihen saakka se on moro!
- comments