Profile
Blog
Photos
Videos
Ssi Open water kurssi alko sitte torstaina iltapäivällä ohjaajan ja kurssin esittelyllä ja dvdn katselulla. Ohjaaja oli John, ehkä kolmevitonen australialainen rennon olonen heppu, joka vaikuttti todellakin osaavansa asiansa. John kerto että kurssiin sisälty videon katselun lisäksi, kotitehtäviä, tentti ja tietenkin laitesukellusta meressä ja altaassa. Kuulosti jo melkeen siltä koulunkäynniltä mitä mun ehkä tänne ois pitäny tulla tekemään ja pitäs tälläkin hetkellä tehä jossei tulvat ois vetäny sunnitelmia uusiksi. Esittelyn jälkee kateltii videosta ekat kolme kappaletta ja myöhemmi tehtiin kämpillä kotitehtäviä ja luettiin kirajsta ekat kappaleet. Aihe oli mielenkiintone ja asia oli helppoa, melkeen rautalangasta väännettyä tekstiä. Ois vähän tyhmempikin ihminen helposti ymmärtäny mitkä kuuluu total dive systemiin ja miten veden alla kuuluu toimia eri tilanteissa, kuten ilman loppumisessa ja sen jakamisessa divebuddyn kanssa.
Koulumaisesti seuraavana päivänä alkoi aamusta heti oppitunneilla ja kotitehtävien tarkastamisella. Kaikki oltiin osattu tehä ja John oli oikeen tyytyväinen sen takia. Yleensä porukka ei kuulemma tehtäviä tee jostain syystä. Ja tuntien jälkee päästiinki vihdoin sitte jo melkeen tositoimiin. Haettiin varastosta kaikille sukellusvarustus eli: maski, snorkkeli, BC(buoyancy compensator, eli liivi jolla säädeltiin kelluvuutta lisäämällä ja poistamalla ilmaa), märkäpuku, painovyö, räpylät, regulaattori ja viimseksi tietenkin happisäiliö. Koottin varustus sukelluskoulun pihalla, heitettiin päälle ja käveltiin lähellä olevan resortin uima-altaalle, jossa laskeuduttiin matalaan päähän. Alotettiin tietenki ihan basiceista eli miten laskeutua veden alle rauhassa ja miten hengittää regun kautta veden alla. Vaikka olinki viitisen vuotta Hua Hinissä altaassa kokeillu samanlaisia vehkeitä, niin oli se sitli taas hieman jännittävä kokemus kun joutu veden alla ensmäiset henkoset vetämään regulaattorin kautta happitankista. Ilma oli todella kuivaa ja aluksi hengittäminen tuntui hankalalta ja välillä teki mieli nousta ylös pinnalle ja vetää kunnon ilmaa henkeen. Onneks kuitenkin otettiin kaikki ihan rauhassa ja vähän ajan jälkeen hengittäminenkin alko jo tuntua hieman luonnollisemmalta ja veden alla oleminen oli jo hauskaa. Tehtiin parit harjoitukset niinkuin esimerkiksi maskin tyhjennys vedestä ja regulaattorin noutaminen jos se oli tippunut pois. Helppoa ymmärrettävää settiä kun asian vaan rauhassa ja muisti kokoajan hengittää regusta tai regun poissa ollessa suusta kokoajan hieman uloshengittää. Tää kokoajan hengittäminen ja sen tärkeys liittyy sukellustauteihin ja erityisesti lung expansion sicknessiin eli keuhkojen ylilaajentumiseen, joka voi tulla jos pidättää henkeä ja nousee liian nopeasti pintaan syvältä. Altaassa tätä vaaraa ei tietenkää ollu ja hetken päästä reenailtiin samoja asioita altaan syvässä päässä parin metrin syvyydessä. Lisäks tehtiin ilman jakaminen ja ns. hätänousu pintaan divebuddyn kanssa. Oppiminen ei oo varmaan koskaan ollu niin hauskaa ja mielenkiintosta ku se oli siel altaassa ja sitte seuraavina päivinä meressä. Illalla tehtiin viimiset kotitehtävät ja valmistauduttii vähän seuraavan päivän kirjalliseen tenttiin.
Tentti oli aivan naurettavan helppo. Tosi vähällä selaamisella ja kotitehtävien tekemisellä sain siitä 49/50 pistettä ja pääsin siis läpi OWDn kirjallisen osion. Myös Mikko, Amanda ja Cecilia tietenki pääs iisisti läpi. Ja nyt kun kirjalliset ja allasopettulut oli takana niin tiedossa olis vihdoinki se mitä oltiin odotettu eli sukellus valtameren syövereihin. Pakattiin varusteet ja siirryttiin pitkähäntäveneellä sukellusveneellä, jossa laitettiin total dives system valmiiksi sukellusta varten ja kuunnteliin Johnin briifingit. Tiedossa oli 12metrin syvynen sukellus Twinsillä ja alas laskeuduttaisiin rauhassa poijunarua pitkin Markon ja toisen Dive Master harjottelijan kanssa. Sitä ennen kuitenki tehtiin viel nopea snorkkelipyrähdys vedessä, jonka tarkotuksen aoli ilmeisesti lähinnä varmistaa että kaikki osas uida. Ja sitte vaan BC, johon happipullo oli kiinnitetty, johon regu oli kiinnitety päälle, maski päähän, painovyö lanteille ja louksi räpylät jalkaan. Sitte BC täyteen ilmaan regu suuhun, maskista, regusta ja painvyöstä kiinni ja parin metrin hyppy veneestä mereen. Uitiin poijulinjalle ja kun John näytti että nyt aletaan laskeutua niin jännitys oli kova, ja innostus vielä kovempi. Hitaasti laskeuduttiin poijunarua alaspäin kokoajan tasaten painetta korvista ja jo muutaman metrin jälkeen nähtiin aivan uskomattoman kaunis merenalainen maailma. Koralliriuttoja, joiden ympärillä parveile erikokoisia ja erivärisiä kaloja. Todellakin aivan toinen maailma kun pinnalla, ja ku oltiin päästy pohjalle n.12 metriin alettiin uida riuttojen yläpuolella ja ihmeteltiin vedenalaista kauneutta. Erinäköset ja kokoset korallit kuhis elämää ja kalat ui aivan kosketusetäisyydellä meistä. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan, se pitää ite nähä ja kokea. Pikku uinnin jälkee laskeuduttiin hiekkapohjalle ja tehtiin taas samat taidot kun altaassakin eli maskin tyhjennys, regun nouto yms. ja sitten noustiin pintaan. Tää tehtiin todella hitaasti ja rauhassa sukelustauteja välttääksemme. Oikea nousunopeus pintaan ei sais olla yli 9metriä/minuutissa ja 5metrissä suositellaan pitämään muutaman minuutin safety stop, joka tietenki pidettiin. Ja sitte pintaan ja laivaan.
Pidettiin n. Tunnin tauko sukeltamisesta että saatiin laskettua kehossa olevan typen tasoa hieman alhaisemmaksi seuraavaksi sukellukseksi ja sukelluspaatti siirtyi Sairee Reefille aivan Koh Taon päärannan tuntumaan. Sitten taas kamat niskaan, tietenki uudella happipullolla ja veteen. Laskeutuminen taas samaan tyyliin hitaasti täl kertaa hieman matalemmalla vain noin kaheksaan metriin ja sitte siellä taas ihmeteltiin ja ihailtiin korallien ja kalojen kauneutta ja tehtiin parit taidot kuten esimerkiksi hätänousupintaan jakaen ilmaa divebuddyn kanssa. Hyvin onnistu kaikki skillit ja veden alla vietettii saman verran aikaa kun aikasemminki elis emmonen 38minuuttia. Tunne oli sukellusten jälkeen aivan mahtava ja olis taas vaan tehny mieli hypätä takas veteen ja tehä uus sukellus. Oli kuitenki ootettava seuraavan aamuun että päästiin uudestaan.
Ja seuraavana aamuna kasin aikoihin päästiinki sitte vielä hienompaan paikkaan kun edellisenä päivänä, ja vielä syvemmälle. Mestan nimi oli Chumpon Pinnacle, syvyys mihin saatin mennä 18 metriä ja täl kertaa ei tehtäis mitään taitoj, vaan sukelleltais ja koetettais bongata kaloja. Pari päivää aikasemmin kyseisellä mestalla oli nähty valashai eli maailman suurin kala. Ja normaaleihin havantoihin kuulu barracudia, mureenoja ja vaikka minkälaisia muita kaloja, joitten nimii en ny muista. Odotukset oli siis kovat ku laskeudttiin 18metriin. Eikä tarvinnu pettyä, Chumpon pinnclen massiiviset koralliriutat oli täysin eri sarjasta kun eilisen sukelluspäivän mestat. Vähä sama asia ku ois verrannu Alppeja ja Suomen tuntureita laskumestoina. 18Metrin syvydessäkin näkyvyys oli aivan mahtava ja koska sukellusmesta oli syvempi kuin 18metriä avautu alapuolella vielä mahtavammat maisemat. Myös kalojen muitten merenelävien määrä oli eri kategorioista. Isoja pariva pienempiä kaloja ympäröi vålillä niin pahasti meiät ettei muuta näkyny kun kalaa ja korallien seassa värikkäät perhoskalat nakersi korallia. Valashaita ei nähty, mutta yhdessä koralliulkonevasa kaksi mureenan päätä pilkisti ulos ja ne oli kyllä hauskan näkösiä heppoja.
Mestoja olis voinu ihailla tunteja, mutta rajallisen hapen ja pohja-ajan takia oli parempi lähetä. Tai itseasiassa huomasin yhessä vaiheessa että mun hapen rajallisuus olikin hieman rajallisempaa ku luulinkaan. Olin kyllä kattonu tasasin väliajoin happimittaria ja ilmottanu Johnille käsmerkeillä määrän, mutta kun yhessä vaiheessa katoin sitä niin se näytti enää 20baria eli n. 10Osa tankkia. Tää oli vaarallisen vähän ja näytin heti mittari vieressä polskivalla Markolle joka lähti repimään mua kohti Johnia. John katto mittaria ja otti oman varregunsa ja anto sen mulle. Hieman hölmistyneenä tilanteesta heitin oman regun pois ja aloin hengittää johnin vararegusta. Sitte lähettiinki vauhilla poijulinjalle, jossa oli vielä pakko pitää safety stoppi. 3Minuutin jälkee laitoin lopuksi vielä oman regun suuhun ja sitten noustiin koko porukka ylös rauhassa. Pinnalla naureskeltiin ja John sano vaan rauhassa että ei se mitään harvinaista oo että joudutaan ilmaa jakamaan ja ihmetteli että miten se olikin lopussa niin nopeasti palanu se ilma. Sukelluspaatilla John tarkasti vielä painemittarit sun muuta ja tankkiinhan oli sitten loppupeleissä jääny ruhtinaalliset 10baria limaa :D. No en panikoinu veden alla ja jälkeenpäinki ajatellen ei siel mitään ois voinu käydä. Ilma ois voinu riittääki loppuun saakk, mutta varotoimena John jako ilmaansa mun kanssa. Ja hengissä poist päästiin. Pidettiin taas pieni surface intervalli ennen seuraavaa sukellusta ja siirryttiin veneen kanssa White Rock nimiseen mestaan. Siellä taas kamat niskaan ja laskeuduttiin 14metriin tällä kertaa. Vedenalainen maailma oli täälläkin mahtava, muttei ihan samalla tasolla kun Chumpon pinnaclessa. Silti taas todella mahtavaa ja pikku-uiskentelun jälkeen laskeuduttiin taas hiekalle ja tehtiin pienet kelluntaharjoituksiet. Tavoitteena oli siis saada neutraalikelluvuus eli pysytellä paikallaan vedessä säätelemällä Bcn ilmatasoa ja hengittämällä oikealla tavalla. Neutraali kelluvuus tekee sukeltamisesta huomattavasti helpompaa ja vaivattomampaa ja osattiin kyllä mielesätni aika hyvin kaikki se jo tässä vaiheessa kun oltiin jo nelisen sukellusta sitä keritty harjotella. Lopuksi tehtin taas ilman jako buddyn kanssa ja hätänousu pintaan. Sitte oliki sukellukset siitä ja Johnilta herus oikeen high fivet tän kunniaksi. Palattiin venellä koulullle ja viimesen paperisodan jälkeen oltii sitte valmiita Open Water sukeltajia. Selvennykseksi tää siis antaa meil oikeuden sukeltaa missä tahansa maailmaa periaatteessa ilman ohjaajaakin maksmisissaan 18metrin syvyyteen.
Olo oli väsyny, mut aivan mahtava ja jälleen ois tehny vaa mieli lähtee sukeltaa lisää. Siihen jotenki tuntu jäävän koukkuun, oli se vaan niin siistiä. Päikkäreiden jälkene kämpillä lähettiin Johnin ja Markon kanssa vielä hienoon viewpoint raflaan syömää vähä naudan tenderloinia ja perunamuusia. Illalla oliki sitte tiedossa tietenki kurssijuhlat ja myrkytettiin itteemme kyllä taas koko rahan edestä. Sitä ennen kuitenki katottii video jonka paikallisen firman sukeltaja Jo oli meist kuvannu päivän sukelluksilla ja lopuksi vielä ostettii yks yhteinen kopio siitä. Vaik se oliki kallis niin tosi hieno muisto. Voin sit näyttää sen teil ku pääsen himaa ja saan sen Cecilt kopioituu itelleni. Ilta meni sit juodessa halpoi drinkkejä ja jutellessa erinäisten sukellusammattilaisten kanssa. Pakko sanoo et kyl kateeks kävi niitten elämän tyyliä. Saivat asua trooppisella saarella ja ammatikseen opettaa ja kuvat a sukellusta aivan mahtaavissa merenalasissa maisemissa. Palkka ei ollu kuulemma kummonen, mutta mitä sillä rahalla sitte, kuhan sitä tarpeeksi on. Se on vaa rahaa, näitten kavereiden elämäntyyli ei pohjautnu siihen. Ne ei eläny oravanpyörässä niinku me muut länsimaalaiset. Kadehdittavaa tosiaanki, eikä ollenkaa huono vaihtoehto, jos joskus päättäs saada tarpeekseen Suomen meiningeistä. Muutaman tonnin investoinneilla sais ittellensä pätevyyden ja varmaan duuniakin sen verran että pärjäis. Ehkä joskus, ehkä..
Maanantaina sitte Mikon kanssa siirryttiin bussilla Bangkokiin ja tänää miitattiin Antti, Magnus ja Niklas ja nyt ollaan matkalla Laosiin. Seillä tiedossa tietenki tuubingia ja myöhemmin 4000islands. Laosin jälkee Kuala Lumpur, Singapore ja todnäk Hong Kong ja Macau. Riippuu nyt vähä miten toi koulu jatkuu/ei jatku. Viimeisten tietojen mukaan voi vielä jatkua joulukuun alussa parin viikon ajan jossain toisessa lokaatiossa kun Rangsti Universityn Campuksella. Mut se selvinnee täs parin viikon sisällä. Nyt mä alan koisaa tässä yöjunassa kohti Nongkhaita.
Loppusanat taas perinteikkäästi.
Pahotitelut suuresta englismien määrästä, tääl ku puhuu englantia suht paljon ja varsinki ku sukelluskurssi oli englannsksi niin välil vaikee löytää suomenkielisä sanoja.
Pahoittelut myös kirjotusvirheistä, mun oikenkirjotustarkasta J. Palmroos lähti Suomeen pari viikkoo, joten johtuu siitä.
Kuvien lisäys ei vieläkään onnistu, syytän kilroyta ja omaa evotusta.
Sukellus on aivan uskomattoman siistiä hommaa, suosittelen kaikille ja aion kyl jatkossa harrastaa niin pal ku mahollist vana tääl päin maailmaa ja varmaan käyn viel Advaced kurssinki että pääsee jopa 30metrin syvyyteen.
- comments
T Moi, kuulostaa makeelta. Mitä tää teidän kurssi maksoi in total?
Heli-Marja Olipa hienoa luettavaa. Kuten tiedät olen kokenut samaa tosin vain Välimeressä , mutta tiedän mistä kerrot. Kuvasit kaiken niin hienosti, että tuntuu kuin olisin ollut mukana. Kaarinassa ensimmäinen pakkasaamu, muttei lunta. Hauskaa reissua idän suuriin kaupunkeihin.