Profile
Blog
Photos
Videos
Pari päivää hiljaisuutta takana. Nyt se rikotaan.
Keskiviikosta en aio montaa sanaa sanoa, sillä kyseessä oli melkeinpä pakollinen puolivälin breikkipäivä. Emme me aivan aloillamme toki olleet, mutta aika vähän tuli mitään erityistä nähtyä. Olemme alkaneet kotiutua tähän hassuun maahan siinä määrin, ettei se samalla tavalla enää säväytä arjessa vaan enemmänkin vain silloin, kun jotain uutta tapahtuu. Ei, kyllästymisestä ei missään nimessä ole kyse, vaan eräänlaisen alkuhuuman kehittymisestä rakkaudeksi. Siis vähän niin kuin parisuhteissa ja niin monissa muissakin asioissa elämässä tapahtuu. Tämä ei siis enää ole vain sokeaa Dubai-intoa: kyse on syvemmästä kunnioittamisesta.
Keskiviikkona vaihdoimme hotellia. Olimme järkeilleet, että Dubain kokoisessa metropolissa kannattaa vuoronperään pitää päämajaa kahdessa eri sijainnissa, jotta pääsee tutkimaan tehokkaimmin kaikki nurkat ja kolkatkin. Tällä järjestelyllä myös estettiin liiallinen arkeistuminen ja se, että joka päivä lähdetään samasta paikasta ja tullaan samaan paikkaan. Tällä reissulla hotellista toiseen siirtyminen tarkoitti käytännössä vaihtoa rantaisamman Dubai Marinan maisemista Bur Dubain urbaaniin miljööseen, johon kuuluvat muun muassa maailman korkein rakennus Bur al Arab sekä maailman suurin ostoskeskus Dubai Mall. Miettikääpä tuota hetki.
Viimeinen aamu Five Continents Cassells -hotellissamme sujui iloisesti, kun Linda heräsi ottamaan katolla aurinkoa ja minä kirjoitin blogia sekä saunoin höyryssä ja tavallisessakin saunassa. Hassua oli, kun saunasessioideni aikana kylppäriin asteli kaksi miestä, joista toinen sanoi minulle hymyillen "Kaksi saunaa..." Epäselväksi jäi, mistä mies niin tehokkaasti tunnisti minut suomalaiseksi. Koitin kysyä asiaa yllättyneen varovaisesti, mutta sälli poistui pian paikalta.
Check-outtaamisen jälkeen kirjoitin viimeiset silaukseni edelliseen blogiini, minkä jälkeen nousimme ulkoa taksiin. Linda harkitsi hetken metroakin, mutta itse en pitänyt sitä hyvänä ideana, sillä olin joutunut seisomaan väenpaljoudessa viimeisimmätkin metromatkani ja nyt olisi ollut vielä matkalaukutkin hankaloittamassa. Taksikuskilla meni tovi löytää uusi hotellimme, ja matkalle kertyi lopulta hintaa hieman yli 50 dirhamia, eli kymmenisen euroa. Eräässä kohtaa kuski jopa soitti hotellillemme kysyäkseen tietä. Omituisinta tässä kuitenkin oli, ettei mies tuntunut pitävän ongelmallisena puhelin kädessä ajamista - ei, vaikka oltiin kapealla parkkipaikalla ja miehitetty poliisiauto seisoi ihan vieressä. Ehkei täälläkään sitten ihan kaikesta anneta sitä kuuluisaa keppiä ja kuritushuonetta...
Tämä uusi hotelli on suunnilleen yhtä pramea kuin edellinenkin, mutta täällä netti toimii jopa suoraan huoneesta käsin! Vieläkin on kitkerän katkera olo siitä edellisen hotskun viallisesta wi-fistä, josta emme lopulta käyneet edes kummemmin reklamoimassa.
Torstaina siis pyörimme hotellin ja Bur Dubain alueella ja söimme yltäkylläisesti Shiraz-nimisessä ravintolassa. Intialaisen ruokapaikan menusta löytyi kaiken maailman perus naanit ja Tikka Masalat, ja ravintolan puitteet olivat kyllä taas huomattavasti hienommat kuin mitä ruuan hinnasta olisi voinut päätellä. Huokealla sai hyvää, niin kuin Dubaissa ilmeisesti yleensäkin on. Tippiähän ei täällä tarvitse jättää, mutta pikkasen taas Lindan luvalla pyöristelin ylöspäin, koska matkaoppaassakin sanottiin, että sillä tavoin voi osoittaa kiitollisuuttaan.
Shirazin jälkeen olo oli väsynyt ja täysi, mutta kävelimme kuitenkin edes takaisin vielä pitkän aikaa. Eräästä vaatekaupasta tarttui minulle mukaan uudet mustat shortsit ja Lindan ihastelema kauluspaita. Etenkin shortsit tulivatkin tarpeeseen, sillä edellispäivänä ostamani shortsit räsähtivät liitoksistaan heti ensimmäisellä istumakerralla. Olisi vissiin pitänyt kokeilla ennen ostoa, mutta ne voi kuulemma ommellakin...
Ostoksilla käynnin jälkeen etsimme isoa Jumerahin moskeijaa. Löysimme ainakin jonkin moskeijalta näyttävän paikan, mutta emme uskaltaneet kävellä sisälle. Uupuneina kävimme vielä välikuolemassa Burjuman Mall -ostoskeskuksessa. Kas siinäpä ensimmäinen ostoskeskus, jonka sisällä ei kyllä ollut oikein mitään mielenkiintoista, paitsi upeaa itämaista tunnelmaa ja arkkitehtuuria. Paikan hassuin hetki koettiin, kun Linda osti jugurttijäätelöä ja eräs työntekijä rupesi salaa joraamaan jonkin biisin tahtiin taustalla. Kun huomasin miehen joraukset, niin koko henkilökunta räjähti nauramaan ja hymyili minulle vielä pitkän aikaa. Mitä olen itse asiassa ymmärtänyt - niin hassua kuin se onkin -, niin täällä Dubaissa ei saisi julkisella paikalla tanssahdella. Kaikesta tästä vanhoillisuudesta ja uskonnon jäljestä huolimatta joka ostarilla tosin tuntuu soivan jenkkiläisiä diskohittejä ja esimerkiksi Keshaa, jonka sanoitukset ovat kaikkea muuta kuin islamilaisia.
Jalat jälleen muusina kävimme vielä yhdessä marketissa ostamassa hieman juotavaa ja esimerkiksi mansikoita hotellille. Minulla oli kassajonossa syli täynnä ostoksia, joista Hersheyn alennuspatukkalaatikko putosi lattialle. Ja eiköhän vain joku paikallinen nuorimies nostanut sen maasta ja sijoitellut takaisin syliini hymyillen! Kuinka ihastuttavan mukavaa! Eikä siinä vielä kaikki, vaan kohta mies kaivoi minulle jostain vielä korinkin. Eikä se tyyppi ollut edes töissä siellä! Täällä kulttuurissa tämä ei itse asiassa tunnu edes erityisen harvinaiselta, vaan esimerkiksi metrossakin on minulle välillä tarjottu paikkaa ihan muuten vain. Valloittavaa arjen ystävällisyyttä, jollaista kaipaisi synkkään Suomeenkin. Kuinka hyvä mieli voikaan tulla tuollaisesta, kun joku satunnainen henkilö hieman huomioi, hymyilee ja avustaa!
Ai niin, piti vielä sanoa, että Bur Dubain illassa näkyi aika paljon kulkukissoja, joista osa näytti suhteellisen nälkiintyneiltä ja yksi oli tiineenäkin. Surullista katsottavaa ne kissarassut, vaikka eipä niiden kissamaisista perusilmeistä ollenkaan heijastunut, että ne olisivat erityisen surullisia kohtalostaan. Arvostan kissojen ja useiden muidenkin eläinten tapaa elää hetkessä tulevaisuutta murehtimatta. Maailman viisain mies Eckhart Tollekin kerran vitsikkäästi rinnasti kissimirrit itse tyyneyden perikuviin eli zen-mestareihin.
Hotellilla Linda piiputti saman tien, ja vaikka hän hetken jaksoikin väittää olevansa hereillä, vaipui hän melkein heti syvään uneen. Minä puolestani menin nettiin selvittämään viimeisten päiviemme ohjelmanumeroita sekä eri aktiviteettien kustannuksia. Nohevana poikana keksin säästää useita euroja ja dirhameita liittymällä Yhdistyneiden Arabiemiraattejen Grouponiin, jonka kautta löysin esimerkiksi halvan diilin aavikkosafarille ja illallisristeilylle. Aavikkosafaria on täällä paikan päällä tarjottu meille sekä 170:llä että yli 200 dirhamilla (34:llä ja yli 40 eurolla) ja netin kautta sitä näkyi epäluotettavaksi haukutulla firmalla 125 dirhamin (25 e) hinnalla, mutta minäpäs kaivoin Grouponilta esiin diilit, joilla hintaa kertyisi vain noin 95 dirhamia (19 e)! Kyseessä on tietysti siis yksilöhinnat, eli säästöä tulee meidän perhekunnallemme tuplana. Pistin heti useaan paikkaan emailia ja tiedustelin mahdollisuutta safaroimiseen perjantaina. Samalla kyselin toisaalta halvan risteilydiilinkin perään.
Päivän päätteeksi teimme suunnitelman torstaille ja toivoimme email-vastauksia saapuviksi mielellään heti aamusta. Ongelmahan diilien kanssa oli, että halusimme varmistua tulevien bookkauksien läpimenosta ennen varsinaista rahanmaksua. Seuraavassa blogissani sitten kerron, tuliko vastauksia vai ei... Eikös olekin jännittävää?! Ensi kerraksi voin lupailla teille lisäksi kokemuksia SEGA Republic -huvipuistosta, Dubai Mallista sekä Gold Souk -kullanmyyntialueelta! Until then...
Ps. Tuli tästä sittenkin taas aikas pitkä sepustus! Heittäkäähän kommenttia, jotka käytte lukemassa. Kivempaa sillä tavalla rustailla näitä, vaikken kaikkiin hyviin kommentteihin ole kerennyt vastaamaankaan. Kirjoitan nämä blogit usein tekstinkäsittelyohjelmassa valmiiksi, ja kirjoituksiinne vastailu on jäänyt välistä vähän vähemmälle... Siltikin mielipiteenne ja palautteenne otetaan ilolla ja mielenkiinnolla vastaan! Myös toiveita saa esittää, jos jotain haluatte kuulla.
- comments
Kirmo Nerokas veto toi paikallinen Groupon! Mutta alkaako niiden diilien voimassaolo tosiaan noin nopeesti? Ai jai, kullanmyyntialue... Ei kannata omaa kultaa haksahtaa myymään kuitenkaan! ;) No juu, leikki leikkinä. Kuulostaa messeviltä maisemilta kaikki paikat!
Janne Kyllä täällä mielenkiinnolla seuraillaan vaikka ei kommenttia aina lennäkään. :) Dubai ja muukin arabimaailma on meikäläiselle tuntematonta. Kiva, että miellyttäviä ihmiskohtaamisia löytyy sielläkin päin. Mainitsenpa yhden Suomestakin. Olin tammikuussa Helsingissä turistina kuvaamassa Finlandia-talon nurkilla. Tulipa siihen muuan mies ja tarjoutui yllättäen ottamaan kuvan minusta sen Finlandia-kyltin vieressä. Minun kameralla siis. Pieniä tekoja, mutta vaikuttavia! Oli muuten ovelaa vaihtaa hotellia. Mietinkin, että miten jo tuli lähtö edellisestä. Hyvä, että vielä on vapauksia heitellä ilmaan erilaisia mahdollisia aktiviteetteja. Ei ole turhan tiukaksi laadittu toi aikataulutus. Rohkeaa (ja nohevaa) yrittää netistä saada viimehetken diilejä. Mielenkiintoista tosiaan seurailla niiden kehittymistä. Jos toiveita kerran otetaan vastaan, niin olisi kiva joku kuva nähdä.