Profile
Blog
Photos
Videos
(Kirjoitin blogin hotellihuoneessa valmiiksi, mutta vastataanpas nyt vielä kommentteihin! Eli Tomppa, kuulostaa hyvältä tuo Figaro's! Saapi nähdä, onko tosin aikaa käydä siellä, kun päivät Marinan läheisyydessä käyvät vähiin... Ja pitääpi pitää silmät auki levysoitinten varalta, äiti! Ja Kirmo, koitan saada kuviakin vähitellen! Helkkari, kun on tiukat aikataulut ja aina venyy unet aamuyölle... Ja Janne [kommenttisi oli mennyt jo toiselle sivulle], olisihan tuolla yhdelläkin kameralla pärjännyt jotenkin, mutta Lindakin on nyt ottanut jo useamman sadan kuvaa kolmessa päivässä, joten...)
--
Tadaa, päivän hiljaisuuden jälkeen Dubai vastaa taas! Eilen oli sen verran kiireistä ja väsyttävää, että blogaaminen jäi sikseen. Käynpä siis nyt lävitse sekä sunnuntain että maanantain!
No, sen ihan ensimmäisen Dubai-blogini jälkeen kello alkoi olla paljon ja oli aika suunnata yöpuulle. Toisin kävi, ja jäätiin Lindan kanssa toistemme kanssa suustamme kiinni. Unten maille päästiin vasta pikkutunneilla, ja samalla herätyskin venähti. Nousimme ylös vasta lähellä kello yhtä ja univelat melkein maksettuina. Samalla manattiin, että enää ei nukuttaisi niin myöhään, koska täällä laskee ilmeisesti aurinkokin kovin aikaisin, siinä noin viiden maissa.
Harhailimme muutaman kymmenen minuuttia etsien keinoa pitkän autosillan ohittamiseen. Eksyimme pieneen markettiin, jonka pihalla kuulimme, kun jostain moskeijantyyppisestä alkoi kuulua uskonnollista hoilotusta. Täällä ilmeisesti soitetaan kajareista suoria jumalanpalveluksia aina silloin tällöin. Kuulosti jotenkin aika läpältä, jos näin sopii sanoa... lähinnä siksi, kun ei kieltä ymmärrä. Seuraavaksi Islamic Bankin pankkiautomaatti ruksutti tovin ennen kuin hylkäsi korttinostoni. Jokohan taas lähtee tunnukset rikollisille? (Noin puoli vuotta sitten sekä minun että Lindan kortit tyhjennettiin ilmeisesti Kyproksen-matkan jälkeen, vaikka onkin vaikea sanoa, kopioitiinko korttitietomme siellä vai esimerkiksi Helsingissä.)
Tovin tarpomisen jälkeen päädyimme metroasemalle, jolla aioimme yrittää löytää rannalle. Asemalla näimme, kun joku mies käveli vahingossa hätäovesta ulos, vaikka siinä uhattiin väärinkäyttäjiä sakolla. Dubailainen vartija meni äkkiä hätiin ja ohjeisti eksyilijää ystävällisesti oikeaan suuntaan, kun taas toinen vartija olisi ilmeisesti mieluusti muistanut tätä rahallisella sanktiolla. Selvisi kuitenkin miesparka säikähdyksellä. Minä puolestani nostin 600 dirhamia (noin 120 euroa) toimivasta automaatista taskuuni.
Metrolippuautomaatti oli vähän epäselkeä, mutta saimme Lindan kanssa ostettua vajaan euron maksavat liput kohteeseemme. Dubaissa on kuulemma maailman pisin automatisoitu metrojärjestelmä. Kyyti ei paljon poikennut Helsingin tunnelbaanasta, mutta päätepysäkillä meille selvisi karu totuus: olimme onnistuneet kädettämään lipunoston, eikä halpa piljettimme pätenytkään niin pitkälle. Onneksemme saimme ostettua uudet vähän kalliimmat liput vielä tilalle, emmekä joutuneet peloistani huolimatta kuritushuoneelle kepitettäväksi. Ylipäätään lakijärjestelmä täällä tuntuu lempeämmältä kuin olin luullut. Tästä ehkä lisää myöhemmin.
Moving on, emme päässeetkään metrolla biitsille, vaan Dubai Marina osoittautui vain vedenvarrella sijaitsevaksi kaupunginosaksi. Mutta kuinka upeaa siellä olikaan! Ökyjahteja ja pilvenpiirtäjiä silminkantamattomiin! Söimme italialaishenkisessä, kauniilla paikalla olleessa ravintolassa pizzaa ja pastaa. Harmikseni Beef Piú (tai jotain sinne päin) -nimisessä lätyssäni ei ollut listanmukaisesti oliiveja, mutta pyytämällä ne lisättiin ja pahoiteltiin, että uusi kokki. Pizza oli kohtuullista siihen nähden, että yleensä nämä ulkomaan kiekot eivät ole juuri innostaneet. Arvosanaksi annan Jounin omalla asteikolla 3,5 slaissia viidestä.
Loppupäivä, tai se mitä siitä ylipäätään oli jäljellä, kulutettiin Dubai Marinan kiertelyyn. Kyllä vain jalat muussautuivat kaikesta siitä kävelystä, mutta kaunista oli katsella auringonlaskua ja veteen kajastavia upeita iltavalaistuksia. Saa olla kyllä onnellinen, että kävin näköleikkauksessa Tallinnassa noin kaksi kuukautta sitten. En koskaan ollut käyttänyt laseja, eikä minunkaan miinuksillani olisi kyllä saanut läheskään yhtä paljon irti noista merellisistä maisemista! Enpä voi sanoa, että olisin koskaan nähnyt näin hyvin mitään niin kaunista!
Illan kohokohdaksi erottui Dubai Marina Mall, jonka pihalla pikkulapset skabailivat siitä, kuka saisi parhaiten siirrrettyä Skittles-karkkeja kupista lautaselle. Tempaus oli osa Dubain Food Festivalia, joka on käynnissä tämän koko matkamme ajan. Polvenkorkuiset tenavat eivät kovin hyvin tehtävässään onnistuneet, mutta pirtsakat vetäjämimmit jaksoivat kannustaa siitä huolimatta ja sitä kovempaa, mitä pahemmin yksittäiset lapsukaiset epäonnistuivat. Perhana, pitääkö munkin sitten oman mukulan kanssa ruveta epärehelliseksi? Sitähän se vanhemmuus on! Jännä muutenkin nähdä näitä lapsia, kun Lintsullakin vauvamaha senkun kasvaa! 4.7. on muutes laskettu aika.
Lasten jälkeen kisailemaan haettiin neljää aikuista. Emmimme molemmat, mutta pian minä päädyin lavalla tietämättä, mihin olin joutunut. Vapaaehtoisista oli lopulta sen verran pulaa, että Lindakin uskaltautui mukaan kuultuaan, että tehtävänä oli tunnistaa ruoka-aineita. Ideana siis oli, että meille kaikille kilpailijoille näytettiin kahdeksaa eri maustetta tai ruokaa, jotka meidän piti silmät sidottuina haju- tai tuntoaistilla tunnistaa. Ensimmäisenä kaikki tunnistaneen piti nostaa käsi ylös ja tämän jälkeen kirjoittaa paperille kaikki muistamansa. Alussa meiltä kysyttiin ihmisten edessä nimemme ja oliko meillä tapana kokata. Minä vastasin mikrofoniin nohevasti, että "Linda does most of the cooking". Mietin myöhemmin, kuulostiko kommenttini vähän väärältä täällä islamilaisessa maassa.
Linda voitti! Niin, mitä sitä tuon enempää jännitystä luomaan. Itse sain oikein ilmeisesti makaronin, kirsikkatomaatin, seesaminsiemenet ja kanelin eli yhteensä 4/8. Linda sai erään toisen kisaajan kanssa 5/8, mutta koska Linda oli nopeampi, keräsi hän potin kotiin! Palkinnoksi hänelle annettiin 20 euron lahjakortti johonkin elektroniikkaliikkeeseen, jota emme vielä löytäneet. Huvittavaa muuten oli, kun joltain kisaa seuraavilta lapsukaisilta kyseltiin heidän voittajasuosikkiaan ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Linda vie. Onnea, Lintsu! Jouni on kovin ylpeä! (Ja myös iloisen yllättynyt omasta tuloksestaan!)
Dubai Marina Mallissa Linda ihastui erään puodin värikkääseen hedelmävalikoimaan. Minä puolestaan innostuin SEGA Republic -nimiseen pelihalliin! Olen aina ollut valtava Sega-fani ja suorastaan riemastuin, kun ennen matkaamme luin, että Dubaissa olisi tuollainen mesta. Tämä kyseessä ollut Marina-ostarin versio oli kuitenkin lähinnä tuon suuremman firman haarakonttori, jossa oli vain muutama vaivainen kolikkopeli ja lasten leikkirata. Muutaman päivän päästä mennään sitten Dubai Mallin ihka oikeaan isoon SEGA Republic -sisähuvipuistoon!
Perskele, kun tästä blogista tulee nyt pitkä kuin... en edes keksi mikä! Kello on täällä taas jotain yksi yöllä, eikä enää oikein nappaisi kirjoittaakaan edellispäivästä, kun on toinen jo niin paljon tuoreemmassa muistissa! Taidankin julkaista tämän sunnuntaista kertovan postauksen ihan kohta ja tarinoida vasta myöhemmin maanantaista...
Marina Mallissa käytiin vielä Cinnabon-nimisessä namiliikkeessä, jossa myytiin aivan tajuttoman hyviä kanelirullia. Olen aina pitänyt korvapuusteista, mutta Cinnabonin lämpimät ja oletettavasti uppopaistetut kanelipullat ovat niin meheviä, että melkeinhän tässä taju lähtee miettiessä! No ei, mutta herrojen herkkua kerrassaan! Myös Briteistä olen joskus noita ostanut. Tällä kertaa ostin aluksi tosin jonkin Salted Caramel -nimisen juoman, joka sekin oli kyllä erikoisen hyvää. Kyseessä siis oli jokin slush-tyylinen kermalla kuorrutettu juoma, joka jäädyttää aivot ja aiheuttaa päänsärkyä liian nopeasti nautittuna. (Minulle kävi niin.)
Cinnabon-herkuttelujen jälkeen astuttiin ostarilta ulos. Pihalla soitti musiikkia bändi, jossa oli solistina japanilaisen näköinen nainen. Ihan mahtavaa settiä! Tuli mieleen ihan vanhat japanilaiset Sega-pelit, joiden soundtrackeja olen viime aikoina ostellut Ebaysta. (Viimeisimpänä ostoksena Panzer Dragoon Sagan ja Burning Rangersin sountrackit... Terveisiä vaan veljelle!) Otin runsaasti videota ja kuvia bändin esityksestä ja kävin lopussa kysymässä vielä orkesterin nimeäkin. Musicology kuulemma, täytyypä googlata!
Lopulta hypättiin taksiin ja tultiin hotellille pitkä matka. Taksimittari raksutti useita minuutteja, mutta loppuhinta oli vaivaiset 20 - 30 dirhamia, eli 4-6 euroa, joka sekin meni puoliksi. Ihan sikahalpaa siis! Hotellilta ostin vielä iltasella tyylikkäät aurinkolasit, jotka peräti sopivat epämuodostuneeseen päähäni!
Palataanpas taas toiste asiaan!Tästä blogistahan tuli kyllä ihan tajuttoman pitkä, mutta toivottavasti tykkäsittte! Vi ses!
- comments
Kirmo Nyt oli kovaa settiä! Onnea Lindalle voitosta, huikeeta varmaan päästä tommoseen mukaan lomareissulla! Sega-huvipuisto kuulostaa eeppiseltä kerrassaan! Toi aivojäädyntä johtuu muuten pään verisuonien laajenemisesta, kitalaesta kun on yhteys niihin. Jos kitalakea lämmittää esim. kielellä hangaten niin pitäisi helpottaa. Näin vinkkinä. ;)
Janne Sinä ovela Jouni otsikoinesi. Pelkäsin jo, että hieman ärtyisissä tunnelmissa jatkettiin. Hienosti maalailet tunnelmia ja pääsin sieluni silmin hiukkasen lähemmäksi Dubaita. Ja kiva, että Segakin on vielä kunnolla esillä jossain päin maailmaa. Ottaos vain reilusti matksua. Mikäli reilun seitsemän tunnin tila 1080p videolle loppuu kortilta, niin kyllähän niitä kortteja sielläkin päin myydään. :) Ja pysykää ruodussa siellä. Ei ole tarpeenkaan saada omakohtaisia kertomuksia niistä kuritushuoneen kepityksistä.