Ahleem secci durum! Eli arabiaksi "terve vaan kaikille"! No ei, ihan hatusta tuon heitin, mutta eikös kuulostanutkin aika autenttiselta? Valitettavasti blogini jää tänään lyhyeksi (as if), sillä useampi asia on tänään mennyt metsään. Ja toissapäivänä kaavailemaani matkasuunnitelmaakaan en sitten postannut, mutta vielähän tässä ehtii kertoa asioiden tapahtuessakin. Aika improvisointiperiaatteellahan täällä muutenkin ollaan, vaikka vähän pitää suunnitellakin, jottei jää tärkeitä juttuja kokematta.

Kuten Tomppa viime postauksen kommentoissa jo ehti tiedustella, niin nyt sitä ollaan kohteessa! Taival tänne oli kuitenkin tuskaisa, sillä projekti nimeltä Helsingistä Dubaihin kesti noin 10 tuntia välilaskuineeen kaikkineen. Helsinki-Vantaalla oltiin perjantaina noin 16.30, lento Istanbuliin lähti 18.35, Istanbuliin saavuttiin joskus 22.00:n aikoihin ja sitten sitä taas mentiin 0.35. Unet jäivät luonnollisesti vähiin ja tuntuivat Turkish Airlinesin kohtuullisillakin penkeillä kivuliailta, kun pää heitteli puolelta toiselle ja persus puutui. Dubain lentokentälle saavuimme aika seiskan pintaan eli suhteellisen epäinhimilliseen aikaan. Pisti muuten korpeamaan, kun kolmipaikkaisen rivimme ikkunapaikalla istui harvinaisenkin kärsimätön naikkonen. Paikkamme oli melko keskellä konetta, mutta silti tämä nainen heti laskeutumisen jälkeen rupesi nousemaan puoliseisontaan ja hoputtelemaan meitä eteenpäin. Kuinka saakelin kiire voi ihmisellä olla? Itse valittelin takaisin, että aika tukkoista on, mutta tehtiin lopulta kuitenkin tilaa. Lindan äiti hyvin kutsuu tällaisia lentokoneessakiirehtijöitä tulipepuiksi. Kentällä kävellessä ei naisen meno näyttänytkään sitten ollenkaan niin hoppuisalta... Järki käteen! (Ja oli muuten vielä vissiin vahingossa mennyt minun ikkunapaikalleni oman käytäväpaikkansa sijaan.)

Istanbulin vaihto oli ihan mukava 2 tuntia 40 minuuttia, sillä siinä välissä ehti haukata vähän jugurttijäätelöä ja nauttia virvokkeita. Turkin liiroilla maksaminen oli uusi kokemus, ja menin sitten itse vahingossa ostamaan hintavan kolmen euron kokistölkin. Siitä ei muuten ole kauan kun luulin, että Turkissa maksetaan euroilla! Oppia ikä kaikki...

Veemäinen väsymys ja näivettävä nälkä tekivät tehtävänsä ja repivät railoa myös meidän kahden matkaajan välille. Toleranssi arkisille ongelmille oli muuttunut matalaksi, vaikka Dubain uudet maisemat ilahduttivatkin. Taksilla tultiin tänne majoitukselle jo kahdeksan maissa, kunhan oli ensin katseltu auton ikkunasta 7:n tähden hotellin kaltaisia nähtävyyksiä ja arabilaista motariliikennettä. Leuto aamuilma miellytti, vaikka meikäläisellä olikin päällä vielä Suomen kylmän kevään peruja oleva nahkatakki ja muita aurinkoa imeviä mustia vaatteita.

Taksikuski verotti matkasta 81 dirhamia eli noin 18 euroa, mutta iskin kundille käteen 90 arabirahaa. Ei erityistä reaktiota, mutta kai tuo kuului asiaan. Hotellin check-in oli harmittavasti vasta kello kaksi eikä huoneita ollut vielä vapaana, joten päätimme pyöriä hetkisen lähimaastossa jätettyämme ensin raskaimmat kamamme hotellin tavarasäilöön. Ulkona oli kai aamusta noin 22 astetta, mikä oli toki mukavaa vaihtelua synkkään pohjoiseen.

Palasimme melko pian takaisin hotellin aulaan sohvalle nuokkumaan. Molemmat vetivät vuoronperään sikeitä, kunnes kello löi kaksitoista ja kyselimme taas huoneiden vapautumisen perään. Pääsimme kuin pääsimmekin viimein viemään kamat huoneeseemme ja vetämään puolentoista tunnin päikkärit. Olo herätessä ei ollut kuin yöunien jäljiltä, mutta kyllä lepo hieman toi takaisin heikentynyttä matkaintoa.

Sortseissa oli paljon kivempi kävellä ja haistella dubailaista ominaishajua ja vilvoittavaa tuulenvirettä. Päädyimme burgereille mukavaan ravintolaan, jossa söimme pienellä rahalla kuin ruhtinaat. Limutölkki täällä kustantaa noin 50 senttiä ja herkullisen hampurilaisannoksen sai vaivaisella vitosella. Dubain ensimmäinen ruokakokemus sai meidät molemmat ilosta ymmyrkäisiksi ja odottamaan jatkoa innolla. Nams, mums ja omnomnom!

Seuraavaksi siirryimme autoteiden yli puikkelehtien Mall of Emirates -ostarille, jossa oli jos jonkinmoista nähtävää ja koettavaa. Eräänlaisia tähtihetkiä olivat sisällä olevan hiihtoladun näkeminen ja herkulliset ja halvat krepit paikallisessa jälkiruokamestassa. Kyllä on kiva kuluttaa rahaa täällä, kun kaikki on niin paljon edullisempaa kuin Suomessa! Virgin Storesta (kuunnelkaa loppuun!) ostettiin Lindalle Nikonin Coolpix -kamera, sillä oma oli unohtunut koti-Suomeen ja minä harmittelin kuvausvastuun kaatumista yksin omille harteilleni. Minulle samasta kaupasta tarttui mukaan Konamin käytetty Neverdead -Xbox 360 -peli, vaikka myös muista peleistä tuli juteltua mukavien ja auttavaisten myyjien kanssa. Enpä olisi uskonut, että Dubaissakin kelpaavat Euroopassakin käytetyt PAL-versiot! Ja taas mä opin uutta!

Paljon muuta ei tänään jaksettukaan tehdä ennen hotellille palaamista. Erityistä harmitusta aiheutti se, että maksettiin vuorokauden netistä kuusi euroa, mutta yllättäen sitä ei saatukaan huoneessamme toimimaan - ei edes vaikka pari kertaa soitin respaan ja henkilökunta kävi yhteyttämme ihmettelemässä. Ensimmäinen asiakaspalvelija suhtautui ilmeisesti meihin kuin pahaisiin n00beihin, jotka eivät vain osaa, mutta toinen tyyppi vietti kanssamme kauemmin aikaa. Jälkimmäinen tosin jätti meidät lopulta oman onnemme nojaan sanoen kuolemattomasti "one minute" tai jotain ennen häipymistään yli puoleksi tunniksi. Lopulta tulimme tänne hotellin aulaan kirjailemaan kertomuksiamme omiin blogeihimme. Täällä netti toimii, mutta koska emme periaattessa tästä maksaneet, saattaa huomenna olla reklamoinnin aika!!!

Tämän päivän voinee summata seuraavasti: väsymyksen aiheuttaman kireyden, kinan ja matkauupumuksen vuoksi tämä päivä ei jää historiankirjoihin kummoisena, mutta potentiaalia tällä reissulla on rutkasti. Dubai vaikuttaa erinomaiselta paikalta, ja odotan innolla, että pääsen Lindan kanssa tutkimaan tulevina päivinä lisää!

Pysykääpä kuulolla! Myös itseotettuja kuvia on tulossa, kunhan keretään...