Profile
Blog
Photos
Videos
Palenque, San Cristobal de las Casas, San Juan Chamula, Puerto Escondido, Oaxaca, Monte Alban, Mexico
Hei taas!
Tosiaan matka Palenqueen meni ihan hyvin, vaikka matka kokonaisuudessaa olikin pitkä ja oltiin ihan poikki kun päästiin hostellille. Hostelli oli taas keskellä suojelualuetta ja viidakkoa. Mölyapinat huuteli puissa (ei kyllä nähty yhtäkään) ja ötököitä oli muille jakaa. Hengattiin loppupäivä hostellin nurmikentällä ja otettiin aurinkoa. Viereisestä joesta oli eristetty pieni uima-allas, jossa oli niin ihana hengata kun ulkona muuten oli todella kuuma jälleen kerran. Illalla mentiin viereiseen ravintolaan syömään meksikolaista ruokaa vihdoinkin! Ihan tajutonta miten voi tulla näin pahasti ruokaa ikävä vähän yli viikon reissun jälkeen. Illalla kun saavuttiin takaisin hostellille, Jaqcietä ja Beciä odotti kiva yllätys matkatavaroiden päällä. Siellä oli nimittäin kämmenen kokoinen skorpioni odottomassa. Se oli kuulemma tippunut katosta, joten loppuyö tytöt oli ihan hysteerisiä ja pelästyi jopa sammakkoa, joka oli mun ja eevan mökin vieressä. Onneks sänkyjen ympärillä oli tehokkaat ötökkäverkot ja pakko myöntää et oli suhteellisen kuumottavaa mennä nukkumaan, edes hostellin työntekijät ei löytänyt sitä skorpionia enää mistään. Seuraavana aamuna lähdettiin Palenquen raunioille. Onneksi oli sunnuntai, eli päästiin kaikki ilmaiseksi sisään opiskelijakorttia näyttämällä. Rauniot oli turisteja pullollaan ja tuli taas ostettua tuliaisia teiden varsilta. Palenque oli myös hieno kokemus. Se oli vähän erilainen kuin Tikal, ainakin paljon järjestäytyneempi ja rauniot olivat lähempänä toisiaan. Olin aikaisemmin nähnyt dokumentin paikasta, joten muistin jopa jotain yksityiskohtia entuudestaan.
Lähdettiin samana päivänä Palenquen jälkeen kohti San Cristobalia, jonne saavuttiin suhteellisen myöhään illalla. Onneksi hostellin respa oli vielä auki ja sänkyjä vapaana, sillä meillä ei tietty ollut mitään varauksia. Heti ensimmäisenä päivänä lähdettiin kiertämään kaupunkia ja markkinoita. Mukaan tarttui taas todella paljon hyvää ja halpaa tavaraa, kuten ihania nahkalaukkuja. Jo nyt pelottaa miten saan kaikki tavarat ja laukut takaisin Suomeen. Päivä oli oikein onnistunut ja San Cristobal de las Casasin kaupunki on todella ihana. Suuri osa kaduista on pelkästään kävelykatuja ja kirkkoja on taas joka puolella, samoin kuin kauniita taloja. Me löydettiin Jaqcien kanssa ihana kirjakauppa, jossa hengattiin ainakin tunti etsimässä hyviä vaihtokirjoja meidän jo luetuille hostellikirjoille. Seuraavana päivänä Bec lähti aamukoneella takaisin Monterreyhin ja me loput kolme otettiin collectivo viereiseen San Juan Chamulan kaupunkiin. Chamula on yksi meksikon inkkarikeskittymistä ja se todella näkyy paikallisissa ihmisissä. Melkein kaikki ihmiset kaupungissa oli pukeutuneet perinteisiin asuihin, esimerkiksi naiset mustiin karvahameisiin ja värikkäisiin yläosiin. Kaupungin keskuskirkko oli aivan hullu kokemus. Sisällä ei tosiaan saanut ottaa kuvia, lattia oli täynnä heiniä ja joka puolella oli kynttilöitä. Paikalliset sytytteli perheineen lisää kynttilöitä ja rukoilivat suureen ääneen. Myös melkein jokaisella perheellä oli kana mukana uhrilahjaksi jumalille. Inkkarit myös joivat erilaisia limuja ja juottivat myös vauvoille coca-colaa, sillä he uskovat juomien vievän pahat henget pois. Kokemus oli todella hieno, sillä kirkko näyttää ihan tavalliselta katoliselta kirkolta ulkoapäin, mutta sisällä on täysin eri meno. Inkkarit myös jonottivat jotain kirkon ulkopuolla, mutta me ei saatu selville mitä. Kaupungissa huomasi myös, että paikalla ei ollut niin paljoa turisteja, sillä markkinoilla kukaan ei yrittänyt tuputtaa mitään ihan vaan siksi että ollaan turisteja. Myös San Cristobalissa oli ihana shoppailla, sillä markkinoita käyttää lähinnä paikkalliset, jonka takia myös hinnat ovat alhaisemmat kuin ehkä muualla etelä-Meksikossa. San Cristobalista otettiin yöbussi kohti Puerto Escondidon rantoja.
Bussimatka oli pitkä, mutta sain nukuttua ihan hyvin melkein koko matkan. Oli mukava astua bussista ulos ja huomata että oli taas todella kuuma ja trooppinen ilma vuoristoisen San Cristobalin jälkeen. Ensimmäinen päivä vietettiin tietty vaan rannalla maaten. Ihan meidän hostellin viereinen biitsi oli todella ihana, pieni ja täydellinenrentoutumiseen. Illalla mentiin Zicatelan rannalle syömään törkeän hyvää seafoodia. Seuraavan päivänä sitten löhöttiin Zicatelan rannalla ja katottiin kun pari todella hyvää surffaria yritti kesyttää aaltoja.Me eevan kanssa oltaisiin haluttu myös mennä veteen räpiköimään, mutta aallot oli aivan liian isoja meille.
Illalla mentiin eevan kanssa yödyykille. Oli jännää pitkästä aikaa mennä veteen yöllä. Ei mun harmiksi nähty mitään hirveen isoa petokalaa, mutta oli silti hieno dyykki. Nähtiin paljon pallokaloja, jotka oli vetäny ittensä palloksi. Se näytti kivalta kun laittoi fikkarin kalan mahaa vasten niin se loisti ihan kuin joku lamppu. Myös vedessä oleva fosfori/planktoni kimmelsi hienosti kun lamput sammutti kokonaan ja huitoi ympäriinsä. Seuraavana aamuna mentiin pienellä veneellä etsimään delfiinejä ja merikilpikonnia. Meillä oli todella onnea, sillä me nähtiin edellämainittujen lisäksi valaita! Kolme Humpback whalea, eli siis ryhävalasta. Yksi niistä oli ihan poikanen ja yhdessä vaiheessa ne tuli todella lähelle ja sukelsi melkein meidän veneen alta. Nähtiin myös pari delfiiniparvea, toinen oli n. 30 delfiinin parvi ja toinen n. 15. Oli jännä katsoa kun ne kalasti parvessa ja hyppi välillä ilmaan. Harmi etten saanut mitään maailman parhaita kuvia, mutta ainakin niistä erottaa että kyseessä on valas ja delfiini. Nähtiin myös pari merikilpikonnaa, joista toisen yksi idiootti jenkkimies nosti vedestä ylös. Eläinrääkkäystä moinen käytös. Loppupäivä hengailtiin hostellin uima-altaalla ja iltapäivällä otettiin bussi kohta viimeistä matkakohdetta, Oaxaca Cityä.
Tie oli mutkaisin koskaan! Vatsalihaksia sai jännittää ihan kunnolla kun istui kyydissä. Meille vielä sattui todella hidas bussikuski, joten oltiin myöhään perillä Oaxacassa. Onneksi löydettiin taas hyvä hostelli ja vapaita sänkyjä. Aamulla lähdettiin taas kiertämään marketteja ja ostin mm. uuden matkalaukun, että mulla on edes pieni mahdollisuus päästä kamoineni takaisin Suomeen. Oaxaca ei ollut yhtään niin kaunis ja ihana kuin monet kaverit oli väittäny. Zocalo oli ihan nätti, mutta jotenkin oli sellainen fiilis, että oli nähnyt jo kaiken. Niin moni Colonialismin aikainen meksikolainen kaupunki näyttää ihan samalta kuin edellinen. Päivällä syötiin paikallisia herkkuja kuten molea, joka on suklaasta ja chilistä valmistettava kastike, sekä maustettuja heinäsirkkoja, jotka oli muuten tosi hyviä! Suosittelen kaikille! Myös paikallinen juusto on herkkua, mutta sitä olin maistanut jo aikaisemmin. Viimeisenä kokonaisena päivänä mentiin Monte Alban raunioille, jotka olivat myös todella kivat. Monte Alban oli ensimmäine Zapoteekki-inkkareiden rauniokaupunki. Edelliset rauniot ovat lähinnä olleet vaan Mayojen ja Azteekkien jälkeensä jättämiä. Vaikka pakko myöntää, että eroja on hiukka vaikea erottaa pelkästään raunioiden perusteella. Kaikilla Meksikon intiaaniheimoilla on ollut niin samanlaisia tapoja ja uskomuksia. Kivaa näissä raunioissa oli se, ettei siellä ollut paljoa turisteja. Illalla käytiin hienolla ja kalliilla illallisella. Maistettiin myös shotit mezcalia, joka on myös agavesta (kuten tequila) valmistettava perin Oaxacalainen juoma. Se juotiin kuten tequila, mutta appelsiinin ja chilin kanssa. Ei ollut niin pahaa kuin aluksi kuvittelin, kaikki meksikolaiset oli pelotellut liikaa mezcalin vaikutuksista kroppaan ja pakko myöntää, etten seuraavan yönä nukkunut juuri ollenkaan. Meillä oli aamulento takaisin Monterreyhin ja oli niin kurjaa astua koneesta ulos kun taivas oli aivan harmaa ja sataa tihutti. Edellisellä viikolla täällä oli kuulemma ollut lähes 40 astetta lämmintä, mutta ei enää. Kaiken kukkuraksi juuri ostamastani matkalaukusta lähti irti toinen pyörä, joten nyt sitä todella joutuu raahaamaan pitkin maata.
Melkein kolmen viikon reissu oli kokonaisuudessaan aivan ihana! Nyt on Meksikosta nähty melkein joka kolkka ja ainakin parhaat palat. Enää kuukausi jäljellä vaihtoa, eikä yhtään tekisi mieli tulla takaisin Suomeen. 9 kuukautta täällä on mennyt niin nopeasti ja tuntuu että olisi koko ajan ollut matkalla. Meno Monterreyssa on kait vähän rauhottunut. Osa kavereista on ollu jo keskustan baareissa, eikä ammuskeluja ole kait enää niin paljoa kuin ennen matkalle lähtöä. Toisaalta tämän viikonlopun matka Tampicoon peruuntui, sillä siellä on ollu paljon ammuskeluja lähiaikoina. Seuraava matka suuntautuu todennäköisesti Aguascalientesiin ja Feria de San Marcosiin. Siitä lisää siis myöhemmin.
Adios y nos vemos pronto!
- comments