Takaisin arkeen: vierailu lastenkodissa, vesipuistopäivä ja autoilua Balin itäosassa

Malesian matkalta on toivuttu ja paluu arkeen, Balille ja kouluun on tapahtunut kevyesti. Koulun alettua saimme palautetta välikokeista, tosin toistaiseksi tuloksista ei ole tietoa muuta kuin bahasa indonesian kohdalla, joka oli suurimmalla osalla opiskelijoista mennyt hyvinkin kiitettävästi. Mm. itselläni kokeiden pisteiksi tuli 93/100 ja 96/100 eli lopputulokseen olen hyvinkin tyytyväinen. Myös muilla opiskelijatovereilla pisteytys oli ollut samaa luokkaa.

Tämän viikon tiistaina Asia Exchangen harjoittelija Kirsi oli järjestänyt meille vierailun Seeds of Hope- lastenkotiin. Koululta matka taittui suurimmalla osalla opiskelijoista skootterilla lastenkodin bussin perässä seuraten. Vierailu oli kaikinpuolin hieno kokemus, joskin melko liikuttava sellainen. Lasten tanssi- ja musiikkiesitykset sekä lastenkodin perustajan kiitospuhe meille sai monen opiskelijan silmät vetistymään. Positiivisesti yllätti lasten olot orpokodissa, huoneet olivat todella siistissä kunnossa ja lapset vaikuttivat hyvinkin onnellisilta asemaansa, toisin kuin olimme alunperin kuvitelleet. Yhteensä lastenkodissa asusti hoitajien mukaan 69 lasta, nuorin lapsi oli muuttanut sinne n. 5 päivän ikäisenä, vanhimmat lapsista olivat n. 15-16 vuotiaita. Hoitajat kertoivat meille myös että läheskään kaikki lapset eivät ole orpoja tai peräisin huonoista oloista, vaan eräskin vauva oli saapunut lastenkotiin koska vanhemmat olivat hyvin nuoria (15-vuotiaita) ja opiskelujen vuoksi luovuttivat lapsensa lastenkodin huomaan kunnes pystyisivät itse huolehtimaan siitä ja saisivat opintonsa päätökseen. Asia Exchange järjestö luovutti lastenkodille 30 US dollaria jokaista vierailevaa opiskelijaa kohden.

Keskiviikkona koulun jälkeen suuntasimme villaporukkamme sekä Saskian, Paulin ja Panun kanssa Waterbom- vesipuistoon jonne olimme jo kauan suunnittelleet reissua mutta joka oli aina jostain syystä peruuntunut. Sää suosi meitä koko päivän sillä aurinko porotti kirkkaalta taivaalta (jonka huomasi illalla punoittavista olkapäistä) ja pilviä ei juuri näkynyt. Vesipuiston laitteet olivat kokemisen arvoisia, ainut laite johon en suostunut astumaan oli Climax- niminen vesiputki. Kyseiseen putkeen astuttiin seisomaan jonka jälkeen lattialuukku avautui ja alla oli lähes kohtisuoraan laskeutuva vesiputki johon ihmiset järkyttyneen kiljumisen seurauksena putosivat. Muu porukka kyllä kehuskeli laitetta kovasti mutta itselleni tuon katsominen aiheutti lähinnä paniikkikohtauksen oireita joten jäi kokeilematta. Hurjia laitteita riitti vesipuistossa muutenkin ja ne aiheuttivat ihan tarpeeksi adrenaliinikuohuja ilman Climaxiakin.

Tämän päiväinen ohjelmamme kohdistui auton vuokraukseen ja liikkelle Balin itäosaan lähdimme kahdeksaan aikaan aamulla. Harmiksemme sää tänään ei kuitenkaan enää suosinut ja sadetta ripsi lähes koko päivän. Autossa istumista tuo ei haitannut mutta eniten harmitti että pilvien ja sateen vuoksi Balin suurin järvi Lake Batur jäi huomaamatta, vuoristosta päin katsoen järvelle olisi avautunut huikeat näkymät. Toya Devasya- kylpylä, jossa oli rikkipitoinen kuumavesiallas kuitenkin piristi hieman mieltä ja kuumassa vedessä lilluminen sateen keskellä oli yllättävän miellyttävä kokemus. Kylpylä sijaitsi myös upealla paikalla, aivan järven rannalla ja tuohon aikaan aamusta meidän lisäksemme paikalla oli ehkä vain 3-4 muuta asiakasta joten saimme vallata altaan aivan keskenämme.

Kylpylän jälkeen suuntasimme kohti Balin tärkeintä, suurinta ja pyhintä temppeliä Pura Besakihia. Temppeli oli kieltämättä kauniissa ympäristössä ja mukava nähdä, mutta kuten aikaisemmin olimme jo olleet tietoisia, paikka oli turistien vuoksi pilattu ns.'guardianeilla' jotka yrittivät huijata turisteja kertomalla että temppelialueelle ei saa mennä ilman asiantuntevaa opasta (joka sitten jälkeenpäin pyytää maltaita siitä että kierrättää turisteja temppelialueella). Pidättäydyimme opasten tarjouksista ja tyydyimme vain kiertämään temppeliä ulkoapäin jotta saisimme muutaman kuvan napattua ja poistuimme sitten paikalta.

Pura Besakih- vierailun jälkeen mukava autokuskimme vei meidät Sailand- nimiseen kahvintekopaikkaan, jossa valmistettiin erilaisia balilaisia kahvi- ja teejuomia ja niiden valmistusta sai seurata. Paikassa sai myös ilmaisia maistiaisia kaikista juomista sekä seurata kuina kahvieläin Luwak valmistaa kahvia. Vaikka tämä valmistustapa voi kuulostaa kummalliselta, niin kyseessä on siis eläin joka ensin syö kahvinpavut, ja jonka ulosteesta ne kerätään ja joista sitten maailman parasta ja kalleinta kahvia valmistetaan. Pakkohan tuota kakkakahvia oli maistaa ja Anssi ainakin kehui kahvia ehkä parhaaksi ikinä, mutta oma henkilökohtainen kokemukseni oli että suomalainen juhlamokka vie kuitenkin kärkipaikan.

Kahvittelujen jälkeen viimeinen kohteemme tältä päivältä oli ihastuttava Gunung Kawi temppelialue. Temppelit sijaitsivat riisipeltojen ja joen keskellä ja joka puolella oli ihanan vehreää ja aitoa, ja kyseisessä paikassa ei ollut läheskään niin paljon turisteja tai tungosta kuin muissa temppeleissä joissa olemme aikaisemmin vierailleet joten päivä sai oikeanlaisen päätöksen.

Illalla viiden aikoihin olimme takaisin kotosalla ja valmistautumassa huomiselle Nusa Lembongan- retkelle. Annan kanssa aiomme siis lähteä kahdeksi yöksi pikkuruiselle Nusa Lembongan saarelle ihailemaan kauniita rantoja ja rentoa elämää. Ansku ja Anssi seuraavat perässä lauantaina. Tämän päivän yksi kohokohta oli myös Singaporen ja Vietnamin lentolippujen osto; eli olisi pian taas aika uusia viisumi ja suunnata kohti uusia maita ja elämyksiä. Siis Singapore & Vietnam 12-20.11. Jipii!