Letkeilya Langkawilla

Tata paikkaa ei sitten voi olla rakastamatta. Tanaan alkaisi olla viimeinen ilta Langkawilla ja huomenna suunta takaisin kohti Kuala Lumpuria. Alkuperainen suunnitelma oli menna loppuviikosta Penangille mutta viihdyttiin niin kovasti Langkawilla etta paatettiin olla taalla koko viikko. Kuala Lumpurissa olisi viela yksi yo ja sitten takaisin kohti Balia ja ahkeraa opiskelua.

Tiistai kului myos rannalla oleilun merkeissa. Edellisena iltana olimme tutustuneet virolaiseen Karliin joka asusteli samassa hostelissa kanssamme ja olimme viettaneet iltaa rannalla olevassa reggae baarissa. Karl tuli koputtelemaan huoneemme ovelle jo varhain aamulla ja sai meidat patistettua ylos ja rannalle. Rannalla aika vierahti pitkalle iltapaivaan. Samana paivana tutustuimme Jani nimiseen malesialaiseen poikaan joka oli asustellut Suomessa useampaan otteeseen ja halusi vieda meidat illalla katsomaan paikallisia yomarkkinoita (night market) jotka ovat oikein suosittu ruokailu- ja ruokatarvikkeiden ostopaikka paikallisille. Kokemus oli todella mielenkiintoinen. Ruokakojuja oli vieri vieressa pitkin katua ja jokaisesta sai ostaa todella halpaan hintaan ihania ruoka-annoksia, hedelmia, pannukakkuja.. kaikkea mahdollista! Itse ostin yhdesta kojusta nuudelikasvisaterian ja maksoin kyseisesta annoksesta n. 0.2 euroa. Ostimme Annan kanssa myos maissilla ja sokerilla taytetyt pannukakut (nam) ja rasiallisen maissia jonka paalle oli raastettu kookosta (kuulostaa erikoiselta yhdistelmalta mutta toimi!).

Keskiviikkona vuokrasimme Annan kanssa skootterin ja lahdimme omatoimisesti kartan avustuksella kiertamaan saarta. Langkawin liikenne on taysi vastakohta verrattuna esim. Balin liikenteeseen. Ruuhkia ei ole missaan ja tietkin ovat todella hyvassa kunnossa. Langkawi on todella pieni saari, lahes kokoajan rantaviivaa seuraten saaren voi kiertaa helposti yhden paivan aikana. Ensimmaisena suuntasimme Pantai Kokissa sijaitsevaan Cable cariin (vaijerien varassa liikkuva koppi joka nousee korkeimmillaan n. 708 metria meren pinnan ylapuolelle). Huojuvassa kopissa ylos nouseminen on kieltamatta aika jannittava kokemus mutta maisemat ylhaalla aivan mielettomat! Anna loysi itseltaan korkeiden paikkojen fobian taman kokeilun aikana. Cable Car kohteeseen kuuluu myos 125 metria pitka silta jota pitkin voi kavella. Eipa tehnyt mieli paljon alas kurkistella.

Cable carin jalkeen ajelimme lahella sijaitsevalle vesiputoukselle (Seven wells). Ylos vesiputouksen alkupaahan johti pitkat portaat joita pitkin ahkerasti punnersimme ja perilla palkitsimme itsemme pulahtamalla viileaan vuoristoveteen. Alastulo olikin sitten helpompi ja saman putouksen loppupaasta loytyi oikein komea vesiputous.

Vesiputouksien jalkeen jatkoimme huristelua ja nautimme ymparilla olevista kauniista maisemista. Loysimme rannalta myos kivan ruokapaikan jossa vierailimme hieman ennen auringonlaskua. Villielainpuisto oli jo valitettavasti sulkenut ovensa kun paasimme sen kohdalle joten se jai valista. Illalla kuuden aikaan saavuimme takaisin Pantai Cenangiin.

Torstai kului perushengailun merkeissa ja taksi paivaksi olimme varanneet isellemme Island Hopping-reissun jossa kierretaan kolme eri Langkawille kuuluvaa saarta (Dayang Bunting, Beras Basah ja Singa Besar). Dayand Bunting saarta kutsutaan suomeksi kaannettyna raskaana olevan naisen saareksi. Saaren silhuetti on aivan kuin raskaana oleva nainen makuulla. Saarella oli jarvi jossa sai kayda uimassa ja taru kertoo etta jarvessa uiminen tuo hyvaa hedelmallisyytta naisille... Viimeinen saari oli upea valkohiekkainen paratiisisaari jossa merivesi oli aivan turkoosin varista ja palmut huojuivat rantaviivalla. Taalla oli mahdollisuus myos snorklata, ottaa banaaniveneajelu tai kokeilla riippuliitoa mutta tyydyimme Annan kanssa merivedessa lillumiseen ja auringosta nauttimiseen.

Se alkaisi olla viimeinen ilta Langkawilla kasilla ja ei voi muuta sanoa kuin etta ikava tanne tulee. On ollut aivan upea viikko.