Viikonloppureissu Lovinaan

Perjantaina koulun jälkeen villaporukkamme suuntasi kohti Balin pohjoisosaa Lovinaa.Heti Denpasarin ulkopuolelle päästyämme liikenne oli rauhallista ja tuntui oudolta istua skootterin kyydissä ilman että täytyi jatkuvasti pysähdellä puuroutuneen liikenteen tai liikennevalojen vuoksi. Kolme tuntia kestävä ajomatka oli silkkaa ilmastonvaihtelua ja kauniita vuoristomaisemia mitä lähemmäs pohjoisosaa ajelimme. Lovinaan pääseminen lyhintä reittiä pitkin edellytti 1500 metriä korkean vuoriston ylittämistä mikä oli mielenkiintoinen kokemus sinänsä. Yksikään seurueestamme ei ollut nimittäin muistanut pakata mukaan pitkähihaista vaatetusta ja ilma vuoristossa oli yllättävän viileää, matkalla pysähdyimmekin juomaan kuumaa kaakaota ja teetä vuoristossa sijaitsevaan ravintolaan josta oli komeat näkymät usvan peitossa oleville vuorille. Myös sade yllätti meidät ajellessamme "serpenttiini tietä" alas Lovinaan (tie kirjaimellisesti kiemurteli serpenttiinimäisesti) joten olo oli enemmän kuin helpottunut kun vihdoinkin saavuimme määränpäähämme jossa ilmasto oli jo paljon kotoisampi, eli lähes yhtä lämmin kuin eteläosassa saarta.

Lovinaan saavuttuamme ympärillämme alkoi pyöriä majapaikan kaupustelijoita joista yksi kierrätteli meitä noin kolmessa eri majapaikassa ennen kuin löysimme itsellemme sopivan vaihtoehdon, Mega Ayu- Homestayn, josta saimme itsellemme yösijan hintaan 30 000 rupiaa per yö (2,40 €). Hotellimme sijaitsi aivan rannalla ja omistaja oli todella mukava hollantilaissyntyinen mutta Australiassa varttunut iäkäs mies joka harrasti buddhalais- esineiden keräilyä. Buddhalaiskokoelma oli myytävänä hotellin yhteydessä ja Anskun mukaan tarttuikin patsas-pariskunta joka miehen mukaan tuo pitkää ja onnellista elämää niiden omistajalle. Miehen tarinoita oli todella mielenkiintoista kuunnella kun hän osasi kertoa jokaisesta esineestä sen alkuperän ja tarinan, ja kaupassa olisi varmasti vierähtänyt useampikin tunti ellei päiväohjelmamme Lovinassa olisi ollut yhtä täyteen suunniteltu.

Lauantai-aamuna herätyskellot soivat ennätysmäisen aikaisin, nimittäin 05:15, sillä olimme varanneet hotellinvälittäjältämme "delfiinijahdin" seuraavaksi aamuksi, hintaan 60 000 rupiaa (4,80 €) per henkilö. Aamun valjetessa nousimme Lovinan mustahiekkaiselta rannalta kapoiseen paattiimme 20 muun veneen seuratessa perässä ja suuntasimme merelle kaikilla sama päämäärä mielessään; nähdä vilaus delfiinistä. Hetken aikaa veneiden ajelehtiessa merellä ensimmäiset delfiinilaumat ilmestyivät ja veneet alkoivat kilpaa pärisytellä niiden perään kameroiden salamavalojen räiskyessä. Touhu vaikutti aluksi hieman naurettavalta kun veneet sinkoilivat eri suuntiin missä tahansa sattuikin delfiinin evä vilahtamaan, mutta oli se kieltämättä hieno tunne nähdä delfiinilauma uiskentelemassa ja hyppimässä ilmaan aivan muutaman metrin päässä. Delfiinijahdin mahdollisista haitoista itse delfiineille ei ole olemassa varmaa tietoa, mutta toisaalta jos ne kokisivat itsensä uhatuksi tai häirityiksi ne tuskin ilmaantuisivat samaan paikkaan joka aamu aina uudestaan. Itsestäni komeat ilmahypyt lähinnä vaikuttivat siltä että ne nauttivat esillä olosta ja yleisön määrästä, ken tietää? Auringon noustessa delfiinit kaikkosivat syvemmille vesille ja me palasimme takaisin rantaan, yhtä kokemusta rikkaampana.

Delfiiniajelun jälkeen suuntasimme majapaikkaamme nauttimaan aamiaista joka kuului hotellin hintaan (mitä kaikkea saakaan parilla eurolla?). Aamiaiseksi sai valita joko pannukakkuja tai paahtoleipää kananmunapäällisellä sekä kahvia tai teetä. Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään viiden tähden hotellin buffet aamiainen mielestäni hinta-laatu suhde oli enemmän kuin kohdallaan. Aamiaisen jälkeen palasimme takaisin rannalle, sillä aamupäiväksi olimme varanneet samaiselta hotellinvälittäjä-delfiiniajelu- tyypiltämme myös snorklaus- retken. Itselleni kerta oli ensimmäinen ja veden alla hengittäminen saattoi aluksi tuntua vieraalta mutta kyllä oli sen arvoista! Vedenalaisessa maailmassa oli niin paljon ihmeteltävää että siellä olisi viihtynyt kauemminkin. Anskun vedenkestävä kamera oli pinnan alla mukana tallettamassa muistot.

Snorklausretken jälkeen seuraavana päiväohjelmassamme oli matka Sing-Sing vesiputouksille, buddhalaistemppeliin ja kuumille lähteille. Vesiputous paikalle saavuttuamme meitä vastassa oli liuta paikallisia nuoria miehiä jotka tarjoutuivat oppaiksi viemään meitä putouksen äärelle. Nämä henkilökohtaiset oppaamme suorittivat kyllä tehtävänsä mallikkaasti; milloin kantoivat kenkiämme kun kahlasimme vedessä, milloin taluttivat meidät kädestä pitäen liukkauden kivien ylitse. Anssi taisi olla ainut joka joutui kantamaan itsensä ja kenkänsä täysin omin avuin… Putoukselle saavuttuamme pulahdimme suoraan savivellin väriseen veteen joka raikasti kyllä viileydellään ihanasti hikisen taipaleen jälkeen. Oppaamme tarjoutuivat antamaan minulle, Annalle ja Anskulle myös henkilökohtaisen savihieronnan joka tekee kuulemma ihmeitä iholle eli täysi palvelu! Hetken aikaa vedessä pulikoituamme palasimme samaa reittiä takaisin skoottereillemme ja täydellisten oppaidemme pisteet ropisivat rutkasti alaspäin kun miehet alkoivat yhtä äkkiä vaatia meiltä n. 10 euron palkkiota että veivät meidät putouksille. Palkkiosta ei ollut ollut mitään puhetta matkaan lähdettyämme ja miehet lyöttäytyivät seuraamme täysin vapaaehtoisesti joten kieltäydyimme jyrkästi maksamasta ja poistuimme paikalta oppaiden jäädessä nakkelemaan niskojaan.

Sing-Sing vesiputouksilta matka taittui kohti seuraavaa kohdetta eli buddhalais temppeli/luostari Brahmavihara Aramaa (Balin suurin buddhalainen luostari). Temppeli sijaitsi mäen päällä ja sieltä oli upeat maisemat ympäri vuoristoista seutua. Hotellinomistajamme oli kertonut että temppelissä järjestetään kahden viikon mittaisia meditaatio kursseja turisteille mikä jäi itseäni kiinnostamaan kovasti. Jos aikaa ja rahaa koulun loputtua riittää niin voi olla että Lovina ja buddhis-temppeli kutsuu…

Viimeinen kohteemme lauantaina oli Banjar Hot Springs. Tämä luonnon keskelle rakennettu rikkivesi- uimala muodostui kuumevesi-altaista joihin valui tuliperäistä rikkivettä suoraan tulivuoren uumenista. Näissä altaissa ihmiset sitten uiskentelivat ja viettivät aikaa tuntikaupalla. Ajatus kuumassa vedessä lillumisesta kuumassa ilmastossa tuntui kieltämättä aluksi aika oudolta mutta täytyy sanoa että ihanaa oli! Altaiden yläpuolella oli hierovia suihkuja joista rikkivesi suihkusi vaihtelevalla paineella ja ainakin Anssi kehui että jumittuneet hartiat saivat helpotusta tästä luonnonmukaisesta hoidosta. Rikkivesi tekee hyvää kuulemma myös iholle joten savikylpyineen ja rikkivesineen lauantai oli todellinen kauneudenhoitopäivä!

Tapahtumarikkaan lauantain päätteeksi palasimme takaisin majapaikkaan ja lähdimme illalla ruokailemaan läheiseen ravintolaan. Loppuillasta kävimme katsastamassa myös paikallisen reggae baarin, jossa saimme kunnian olla illan ainoat asiakkaat. Yöelämän perässä ei Lovinaan siis kannata tulla, täällä elämyksiä löytyy jostain aivan muualta.

Sunnuntai- aamuna oli aika pakata laukut ja suunnata kohti kotia. Kotimatkalla pysähdyimme ihailemaan 35 metriä korkeita GitGit- vesiputouksia ja vierailimme myös Balin maalauksellisimmassa temppelissä Ulun Danu Beratanissa (62 km Denpasarista) joka sijaitsee Bratan- järven rannalla. Temppelillä on kuulemma mahdollisuus vierailla auringonnousun aikaan ja vuokrata kanootti jolloin temppeliä voi ihailla järveltä käsin, epäilemättä kokeilemisen arvoista sekin.

Eilen maanantaina koitti paluu arkeen ja Middle Semester Testien eli välikokeiden aika. Maanantaina oli vuorossa bahasa indonesian kirjallinen koe (joka ilmeni olevan sama mitä perjantainen harjoituskoe) ja turismin koe. Turismin kokeessa piti kirjoittaa 5 esseetä ja aikaa oli 1 tunti joten aika nopeasti tekstiä vääntää. Haastavinta kokeessa oli ehkä kysymysten ymmärtäminen täysin sillä koetilanteessa sai kuitenkin olla mukana tunneilla saadut tekstimateriaalit. Kuitenkaan tyhjänä paperia ei tarvinnut palauttaa joten ehkä sieltä jonkun arvosanan saa. Tänään tiistaina oli vuorossa bahasa indonesian suullinen koe joka tehtiin parikeskusteluna opettajan kuunnellessa vieressä (minä ja Saara saimme maximaalisen pistemäärän!) ja historian/kulttuurin/etnologian koe. Historian koe paljastuikin turismia paljon helpommaksi joten siitä arvosanasta ei ilmeisesti kannata murehtia enempää. Huomenna välitentit päättää talouden koe joka on itselleni ehkä tuskaa tuottavin aihealue mutta toivottavasti läpi mennään. Välitenttien jälkeen BIPAS- ohjelman opiskelijoilla alkaa 12 päivän mittainen loma jonka me Annan kanssa vietämme Malesiassa! Huomen illalla lähtee lento Kuala Lumpuriin jossa olemme illalla 10 aikoihin. Kuala Lumpurista lennämme 17.päivä Langkawin saarelle ja sieltä vielä ensi viikon lopulla Penangin saarelle. Loman tarpeessa nämä tytöt onkin joten huomista iltaa odotellessa.. Sampai nanti!