Profile
Blog
Photos
Videos
Perinteisten asujen päivä, sairastumista ja rafting!
Elämä Balilla sujuu päivä päivältä enemmän jokapäiväisten rutiinien saattelemana; aamulla kouluun, koulun jälkeen altaalle tai rannalle, illalla syömään jne. Havahduimme eilen tosiasiaan että ensi viikon jälkeen meillä on koulussa jo middle testit, eli välikokeet! Tuntuu että vastahan se koulu alkoi.. Viimeisen päivityksen ja tämän välille syntynyt rako johtuu kahdesta syystä, ensinnäkin villamme netti on reistaillut ja toiseksi oikeastaan mitään suurta kirjoittamisen aihetta ei ole syntynyt.
Pari viikkoa takaperin ostimme paikallisten tuutoreidemme avustukselle perinteiset balilaiset asut, joita meidän on tarkoitus käyttää valmistujaisseremoniassamme. Naisten asuun kuuluu sarongin lisäksi paita ja vyötärölle sidottava huivi. Asujen ostoon kuului lisäksi se että meidän kuuluisi suoriutua tehtävästä indonesian kielellä! Olimme indonesian tunneilla opiskelleet aikaisemmin tarvittavat fraasit kuten "Berapa harga?" (Kuinka paljon?), "Ooo, mahal!" (Ooo, onpa kallis!) ja "Bisa detawar?" (Saanko tinkiä?). Loppujen lopuksi suurin osa opiskelijoista taisi kuitenkin hoitaa kaupanteon englanninkielellä mutta kaikille sopiva asu löytyi. Asukokonaisuuden hinnaksi muodostui 100 000 rupiaa eli vajaa 10 euroa. Myöhemmin viime viikolla harjoittelimme koulussa asuihin pukeutumista opettajamme I Made Rajegin opastuksella ja otimme ryhmäkuvan koulun ulkopuolella.
Viime viikon alussa saimme hieman vastoinkäymisiä paratiisin arkeen kun Anna sairastui. Alussa päättelimme oireiden olevan vain pientä flunssaa mutta kun kuume vain jatkui ja jatkui ja kohosi loppuviikkoa kohden, yltäen lopulta melkein 40 asteeseen ja kuumeen lisäksi Annalle alkoi ilmestyä myös punaista ihottumaa joka puolelle, oli todellakin aika suunnata lääkäriin. Saksalainen vuokraisäntämme on tällä hetkellä Balilla ja auttoi meitä oikean sairaalan valinnassa. Suunnistimme taxilla Balimed- nimiseen sairaalaan joka oli noin parinkymmenen minuutin matkan päässä villaltamme. Sairaalaan kirjautuminen sujui helposti ja tutkimuksiin pääseminen oli nopeaa. Annalta mitattiin kuume, otettiin verikoe ja kyseltiin jotakin taustatietoja. Laboratoriotulokset saatuaan lääkäri kertoi meille epäilevänsä hyttysten levittämää dengue- kuumetta muttei osannut kertoa varmaa tietoa ennen kuin saapuisimme seuraavana päivänä toiseen verikokeeseen. Anna sai kuitenkin lääkkeitä jotka auttaisivat kipuun ja elimistön immuunisysteemin tasapainoittamiseen joten lähdimme melko turvallisin mielin takaisin asunnolle.
Seuraavana päivänä kuumemittari yllätti meidät positiivisesti kertomalla että kuume oli laskenut lähes normaaliin ruumiinlämpötilaan. Lähdimme kuitenkin käymään vielä sairaalalla uudessa verikokeessa, joka kertoi että arvot olivat jo paremmat kuin edellisenä päivänä mutta vieläkään lääkäri ei osannut kertoa oliko kyseessä dengue vai ei. Hän kuitenkin passitti meidät takaisin kotiin ja kehotti saapumaan takaisin jos kuume vielä nousee.
Vakavalta vaikuttanut sairaus kuitenkin parani hitaasti mutta varmasti ja tällä hetkellä kotiväki voi olla rauhallisin mielin sillä Annan tila on täysin normaali! Viikonloppuna uskaltauduimme jo vähän ulos kun kävimme perjantaina uuden singaporelaisen ystävämme Kannethin kanssa lasillisella. Saksalaisen vuokranantajamme ystävä 20-vuotias Kanneth oli tullut lomailemaan Balille 3-päiväksi ja halusi nähdä vähän paikallista yöelämää. Ilta oli oikein hauska ja seuraavana aamuna lähdimme vielä Kannethin kanssa yhdessä aamiaiselle rannalle, oikein viihtyisään merinäköala ravintolaan, jonka jälkeen hän lähti lentokentälle odottelemaan paluulentoaan. Kanneth toivotti meidät tervetulleeksi Singaporeen ja tarjosi myös yöpaikkaa jos olisimme sitä vailla. Eikun Singaporen lentoja varailemaan…
Tänään keskiviikkona koitti pitkään odotettu rafting eli koskenlasku päivä jonka Asia Exchangen harjoittelijat Mika ja Kirsi olivat meille järjestäneet! Retken hinta oli 250 000 rupiaa eli päälle 20 euroa ja hintaan kuului kuljetukset, itse koskenlasku ja lounas. Lähdimme matkaan Kutalta aamulla kello 07:30 ja pomppuisen bussimatkan päätteeksi olimme perillä Telaga Waja joella noin pari tuntia myöhemmin. Päällemme saimme pelastusliivit ja päähämme kypärät ja eikun kumiveneeseen. Pakko myöntää että aluksi tuo touhu kyllä jännitti veneen ohjaajamme jaellessa meille armeijamaisia ohjeita mitä tulee missäkin vaiheessa tehdä mutta kyllä oli onnistunut reissu! Joki oli n. 12 km pitkä ja se pujotteli satumaisissa maisemissa viidakon keskellä, näimme matkalla varmaan lähemmäs 10 eri vesiputousta ja välille alitimmekin ne. Kukaan ei säilynyt ainakaan kuivana. Pysähdyimme myös yhdelle vesiputoukselle puolessa välissä matkaa jossa sai ottaa valokuvia ja käydä uimassa, todella näyttävissä maisemissa! Myös veneen kuljettajamme oli hauska heppu ja hän edesauttoi kastumistamme mm. heittämällä päällemme vettä airojen avulla ja ohjaamalla meidät vesiputousten alle. Joen loppupäässä odotti kohokohta kun saimme laskea pienen padon alas, eli kohtisuoraan muutama metri alaspäin! Radan lopussa meitä odotti pienehkö seisova pöytä paikallisine herkkuineen eli nasi gorengia (friteerattu riisi) ja mie gorengia (friteerattu nuudeli) mahan täydeltä!
Tänään alkaakin muuten 5 päiväinen Kuta Karnevaali joka järjestetään pommi-iskujen muiston kunniaksi joka syksy. Lähdemme tänä iltana pyörähtämään siellä ja katsomaan millaista ohjelmaa on tarjolla. Huominen torstai muuttuikin vapaapäiväksi koulusta ja perjantaina koulua on klo 8-12. Jos viikonlopun suunnitelmat pitävät loppuun asti paikkansa niin suuntaamme Annan, Anskun ja Anssin kerta perjantaina koulun jälkeen kohti Balin pohjoisinta osaa eli Lovinaa, siitä lisää ensi kerralla!
- comments
Sini Tää tarina sai kyllä miun herpaantumattoman mielenkiinnon! Oli jännitystä ja huimia tilanteita :D Hyvä Roosa, kun perustelit pitkän taion, koska minuu alko jo hermostuttaa, kun uutta tekstiä ei kuulunu! >:D Pysykäähän terveinä jokaiikka!
Tarja Yhdyn edelliseen eli Sinin kommentteihin. Kyllä pikkasen säikäytti ne uutiset mahdollisesta dengue-kuumeesta, mutta onneksi toistaiseksi kaikki taitaa olla hyvin... Samoin siihen, että uutisia ootellaan täällä usein... ihan kiva, että joskus kuuluu jotain... Hyvää vointia vaan ja terkkuja kaikille!
Pate No jo on meininkiä! Hienoa, kun paranit kuumeesta Anna. Toivotaan, ettei ollut dengueta. Kyllä te siellä näette ja koette kaikkea. Ei tee ainakaan huonoa maailmankatsomukselle. Sitähän tässä nykymaailmassa pitäisi kehittää....
Minna Hei Ladies, ja hyvä kuulla, että taudit on voitettu. Minä haluaisin kuulla paikallisesta hintatasosta, ihan siis supermarkettien hinnoista. Neidit taitavat syödä aika paljon ulkona, kun kotona kokkailusta ei ole mainintaa? :) Siellä on kuitenkin käsittääkseni aika halvat ruoka-aineet, ja hyvää tavaraa kaiketi kaupoissa? Olisi kiva kuulla, mitä arkisesta lähikaupasta tarttuu kasseihin. :) Joko olette päässeet kyläilemään paikallisten luona? Heti kun sellainen järjestyy, olisi ihana kuulla, minkälaista on balilainen kotielämä. Ja kamera mukaan! (katsos: heti, kun alkaa kirjoittaa näin kivaa blogia, lukijoiden nälkä kasvaa. Nyt sitä jo vaaditaan ja pyydetään kaikenlaista, aijaijai. :))
Roosa Minna; Halpaahan täällä on kaupassa kun kaupassa. Toisaalta jotkut sellaset "kuuluisammat" ruokamerkit mitä saa muualtakin maailmasta on lähes samaa hintatasoa kuin Suomessa. Ja oon pannu merkille et esim. juusto on tosi kallista, ihan Suomen hinnoissa. Tuoreita ja ihania hedelmiä täältä saa halvalla, ihan sellasista fruit marketeista ja kaupoista yleensäkin. Liha on kuulema kallista, sen vuoksi paikalliset syö paljolti kasvisruokaa (en ole siis oman kasvisruokavalioni vuoksi perehtynyt juurikaan lihan hintaan kaupassa). Kotona kokkailemisen vähyyteen on syynä se että meillä ei täällä villassa ole kunnollista ruuanlaitto mahdollisuutta. Meillä on kaasulla toimiva hella josta pitää aina maksaa että saa sen toimimaan ja sillonkin se toimii vaan pari kertaa (kun ollaan ensin maksettu se 8 euroa siitä että se toimii). Siispä kokkailut on jäänyt siihen että ollaan pari kertaa keitetty munia aamiaiseksi! :) Ja toisaalta sekin että kun parilla eurolla saa kokonaisen aterian valmiiksi tehtynä niin ollaan todettu että eipä siinä paljon säästäisi.. Muutama saksalainen opiskelija meidän koulusta oli ostanu riisinkeittimen täältä ja kokkailevat tosi usein omalla villallaan, niillä onkin sellanen 'kunnollisempi' keittiö kun meillä täällä. Yksi kotivierailu ollaan tehty, se järjestettiin koulun puolesta yhden meidän opettajan kotiin. Ilmeisesti kun kyseessä oli opettaja niin oli vähän varakkaampi kotitalous. Talot on täällä sellasia aika avonaisia että ei oo suljettuja huoneita paljon. Ja täälläkin on se systeemi että samassa huushollissa asuu isovanhemmat ja naimisissa olevat lapset kunnes ovat valmiita muuttamaan omilleen. Se opettaja jonka luona vierailtiin asui sellasessa oikein perinteisessä balilaisessa kodissa joka muodostuu monesta eri rakennuksesta. Muurien sisällä (täällä siis kaikkien talojen ympärillä on jonkun näkönen muuri) on erikseen oma rakennus keittiölle, oma rakennus riisin säilytykselle, sikala/kanala, makuuhuone ja vähintäänkin yksi kotitemppeli. Sielläkin käytiin oikeestaan vaan siinä sisäpihalla että nähtiin ne rakennukset, mutta ei päästy esim. minnekään makuuhuoneisiin yms. Yksi isovanhempi kurkisteli sieltä nurkan takaa mutta ei uskaltautunut tulla ihmettelemään meitä lähempää ;) Täällä tää kulttuuri on niin omalaatuista että siihen ei meinaa päästä sisälle ollenkaan. Kaikkeen liittyy jollain tavalla uskonto ja meillä olikin koulussa yksi amerikkalainen mies luennoimassa tästä balilaisten henkimaailmasta (on ollut naimisissa balilaisen naisen kanssa 20 vuotta) niin aika uskomattomalta kuulosti ne kaikki uskomukset, rituaalit ja uhraukset mitä näillä on :) Mutta pakko sanoa että enpä ole kiehtovampaan kulttuuriin törmännyt!
Tarja Mitenkähän te tyttörukat pärjäätte sitten taas täällä tylsässä Suomessa kun pitää itse taas kokkailla ja siivota ja tiskata... nauttikaahan nyt täysin siemauksin ja kerätkää energiaa tulevaa arkielämää varten....
Minna Kiitos Roosa kiinnostavista raporteista. Niin, kuitenkin kai reilu enemmistö maailman kansasta elää traditioiden, uskomusten ja uskonnon värittämää elämää - meitä "rationaalisesti" (populaarikulttuurin samentamana) maailmaa tarkkailevia on kuitenkin hyvin vähän, jos koko maailmaa katsotaan. Homo Religiosus.