Ola taas poytaan!

Reilun viikon mittainen loma on nyt ohi ja sina aikana ehtikin tapahtua kaikenlaista.

Mutta myos ennen lomaa oli kaikenlaista jannaa nenan edessa. Kaytiin tutustumassa Capim Grossossa sijaitsevaan yliopistoon, jossa yksi aectean vapaaehtoisista, Sacia, opettaa. Vierailimme yhdella FACE tunnilla, jossa aiheena oli eri kulttuurien erot. Mielestani ilta oli erittain mielenkiintoinen. Meidat ulkomaalaiset jaettiin viiteen eri ryhmaan brasilialaisten kanssa ja meilta kysyttiin muutamia kysymyksia, jonka jalkeen kavimme yleista keskustelua ja oppilaat saivat viela erikseen kysya maastamme heita itseaan kiinnostavia kysymyksia. Yksi huomattava ero suomalaisten ja brasilialaisten valilla on aikakasitys. Eras kysymys oli, etta jos kokous on tarkoitettu alkavaksi 19:00, mihin aikaan ihmiset yleensa tulevat. Itse vastasin etta yleensa hieman ennen seitsemaa tai seitsemalta ja nain ollen kokous voidaan aloittaa hieman yli seitseman. Mutta kaikki ryhmani brasilialaiset vastasivat etta ihmisia saapuu paikalle puoli tuntia myohassa ja itse kokous voidaan aloittaa vasta 20:00. Tietenkin myos palkkaerot puhuttivat ja oppilaita kiinnosti miksi halusimme tulla Brasiliaan, mita olemme oppineet taalla ja mika on ollut outoa. Ilta oli oikein miellyttava ja kiinnostava, vaikka brasilialaisen aikakasityksen mukaan paasimmekin lopettamaan puolitoista tuntia myohassa :)

Yhtena lauantaina lahdettiin porukalla viettamaan iltaa farmille ukkosen ja salamoiden saestamana. Kaveltiin lahemmas puolentoista tunnin matka ja koko ajan taivaalla valkehti salamoita, se oli hienon nakoista. Ilta oli kerrassaan rentouttava. Saimme kuunnella paljon kitaransoittoa ja kaunista laulantaa ja kyllahan meidan suomalaistenkin piti kantaa kortemme kekoon ja laulaa luikautimmekin yhden sakeiston SMG:n Holmo rakkaus biisista. Yo meni mukavasti, kun valtasimme poikien teltat ja luulimme saavamme nukkua rauhassa, mutta rauhaisan unen katkaisi lopulta poikien hirvea mekkala kello kuusi aamulta. Reippaina aamuihmisina lahdimme melkein samoilla silmilla kappailemaan takaisin AEC-TEALLE tarkoituksena nukkua piristavat paivaunet ennen illan capoeiraa. Unet olivatkin tarpeen silla illalla oli tiedossa meidan tulikokeemme. Jokainen vyon saaja kavi vuorotellen ringissa taistelemassa muita vastaan muutaman minuutin ajan, joka olikin yllattavan raskasta, mutta palkitsevaa, kun vyotaisillemme solmittiin huikean kaunis vihrea vyo.

Uusi viikko alkoi, ja itse ehdin opettaa kaikki viikon englannin tunnit. Tunnit menevat jo sulavasti ja kun oppilaat ovat jo tuttuja niin sita niin sanottua huultakin voi jo alkaa heitella ihan leppoisasti.Opiskelijoille pidettiin myos valikoe ennen maaliskuun alkua, jotta nahdaan hieman miten oppilaat ovat edistyneet vai ovatko ollenkaan. Nain maaliskuunkin voi aloittaa ns. puhtaalta poydalta.

Torstai aamuna lahdettiin siis katsastamaan maailman suurimmat pippalot, karnevaalit, Salvadoriin ja olihan se hienoa. Neljan paivan ajan bailattiin niin paljon kuin tanssijalat antoivat samballe periksi, mutta sunnuntai iltana paatettiin etta maanantaina matka jatkuisi luonnon helmaan Lencoisiin. Maanantai paiva vierahti kuitenkin Salvadorin rannalla, missa mina ja Iida yritettiin uhmata Brasilian aurinkoa oikein olan takaa, huonoin tuloksin. Paikathan siina karahti ja meressakin taisi olla muutakin nestetta kuin pelkkaa merivetta.

Mutta annan puheenvuoron nyt ryhman kahdelle muulle jasenelle, kertokoon he tarkemmin samban rytmeista ja vesiputousten mahdista.

Kohti uutta viikkoa!

-Paulikki