Kaikille huolestuneille sukulaisille ja tuttaville voin kertoa ettei meita vaivaa tai uhkaa (ainakaan viela) Sao Paolon tai Rio de Janeiron kaltaiset tulvat. Capim Grosso on kaukana naista kaupungeista, joten kadut eivat tulvi, eika mutavyoryjakaan ole havaittavissa.

Kolmen paivan ajan taalla satoi iltaisin vahan rajummin ja ukkonen kavaisi myos kerran, josta allekirjoittanut ei niin pitanyt, mutta muuten ei merkkiakaan katastrofista. Itse sain tiedon Rio:n karmivasta tilanteesta Suomesta kasin.

Taalla aurinko ei ole hellittanyt kuumasta otteestaan ja tahanhan alkaakin jo tottua. Ensimmaisten paivien palamisjaljetkin ovat kohta historiaa.

Tein tanaan ruokaa, eika ihmiset ainakaan viela ole jonottaneet vessaan, joten onnistuin tehtavassani. Sain onneksi kuitenkin pienta apua Celinelta, koska muuten pastat olisivat EHKA saattaneet palaa pohjaan. Tama onkin hyva paikka oppia kokkaamaan, voin sitten testailla taitojani Maijalle huhtikuussa, siita tulee kivaa!

Eilen meidan honeymoon sviittimme oli yltapaalta pienissa hyonteisissa, nukkumaan meneminen olikin ekstra tyolasta ja liikkeissaan taytyi olla sulava, jotta paasi sujahtamaan moskiittoverkon alle ennenkuin kutsumattomat vieraat saapuisivat mukana. Muutama sisalle eksyikin, mutta taltutin ne entisen karateoppilaan tavoin nopealla nyrkin heilautuksella. Olin yolla ehtinyt lahes saavuttaa harmoonisen rauhan ja vaipua syvaan uneen, kun ystavani tuttavani Iida Puttonen kuiskaa suuntaani kovaan aaneen, "Paula kato mita katossa lentaa, kirkas hyonteinen, se on valokarpanen." Taman hyvin romanttisen ja taianomaisen , ei ollenkaan arsyttavan, hetken jalkeen sain vihdoin vaivutettua itseni syvaan uneen, jossa seikkailin Sarkanniemessa.

Naa unet on taalla tosi outoja, mietittii Kaisan kanssa etta vois ehka alkaa kirjoitta jonkinsortin unipaivakirjaa, ite haluan muunmuassa tietaa mita virkaa liskomiehella on unessani tai onko kirjakaupoissa oikeasti myytavana kirjaa, jossa on Titanic elokuvan kaikki vuorosanat.

Terveisia!

Nyt loppu sanat.

- Paulikki