Morjensta! Pistetaanhan nyt vahan lisaa tata tekstia tulemaan taalta salamointien keskelta.

Ensinnakin, olen todella poyristynyt siita, etta mun musiikkimakuani ei arvosteta. Ja mitas Paula halusit kuunnella kaiken mita mun kannykka sisaltaa, se ei ole tarkoitettu heikkohermoisille. Haluan kuitenkin tahan valiin kiittaa veljeani ja siskoani ja heidan kavereitaan, aitia ja isaa seka kaikkia erinomaisen huippuja kavereitani: olette messissa aina kuullessani jonkun biisin ja muistaessani siihen liityvat hienot hetket kanssanne. Muumimorko-musaa voi olla kylla vaikea ymmartaa, mita muistoja siihenki vois muka liittya. :D

Joo, tossa männäviikoilla (piti oikeen ettia ää:t tätä varten ku ei tässä mistään puuroista puhuta), en tarkkaa ajankohtaa muista, oli meilla taalla semmoset international/cultural partyt, missa esiteltiin kaikkien vapaaehtoisten kotimaita. Jokaisella maalla (USA, Australia, Hollanti, Suomi) oli oma poytansa ja aktiviteettinsa minka lisaksi yhteisella soittolistalla oli musiikkia kaikista maista. Meidan upea Suomi-poyta/alue tarjosi mölkyn peluuta, yhdista oikein suomi - englanti/portugali sanat ja herkullisia korvapuusteja, jotka eivat aivan saavuttaneet samanlaista koostumusta ja makuelamysta kuin koto-Suomessa, mutta riittavan lahelle mentiin. Myohemmin illasta tarjoiltiin kaikille hurjapaille salmiakkia ja seurailtiin mita erilaisempia irvistyksia ja yrityksia sylkaista salmiakki pois suusta hienovaraisesti. Ja koko taman illan ajan meilla oli tietenkin asianmukaiset kasvomaalaukset, joista varsinkin Paulalle ja Aijalle taydet pisteet. :D

Sen jalkeen lahipaivina kavin uimassa joella, minne Paula ja Kaisa ei lahtenyt vaan jaivat "sunnittelemaan" hommiaan. Se oli kiva reissu, niinkuin mika tahansa reissu on, jos vaan paasee uimaan. Tosin siita sai vahan karsiakin, silla kolautin vahan polviani kallioon ja naamahan siella sitten vahan paloi tottakai myos, mutta ei mitaan, hyva asia rusketukselle.

Viime perjantaina(?) kaytiin Jacobinassa kipuamassa emaportaita ihastelemaan maisemia, haistelemassa kaupugin hajuja ja capoeiraamassa. Portaita oli kasittaakseni 369 tai niin Jon sanoi Ryanin sanoneen. Siella huipulla oli iso valkoinen risti ja kaupunki avautui eteemme auringon laskiessa taivaanrannan taa. Kuvailtuamme tarpeeksi maisemia ja alas paastyamme aloimme valmistautua illan capoeiraan, minne tuli paikallisia lapsia ja nuoria seka aikuisia kanssamme harjoittelemaan. Ja kuten tiedetaan lasten suustahan se totuus tulee, joten kysymys "Onko taa teidan eka kerta kun capoeiraatte?" kertoo aika paljon kuinka hyvin ne liikkeet meilta meni. "Ei ku ollaan tassa jo kuukaus harjoteltu." Niinpa.

Mangokausi taalla on nyt loppunut, mutta olemme saaneet tilalle jotain muuta: avokadot. Etta takapihalta loytyy aina ainekset pieneen guacamole satsiin ja sita sitten vahan leivan paalle ja ai etta. Omnom.

Mutta nyt alkaa sen verran naa hyttyset taalla syomaan meikalaisen jalkoja etta taytyy tasta lahtea evakkoon. Ja mulla on viela iltatiskitkin tekematta, etta se ois niinku sitten boa noite vaan!

Sita ennen voisin kuitenkin lisata, etta se ois nytten viikko siihen ku meita kutsuu MAAILMAN SUURIMMAT BILEET! :D

-Iituska