Vihdoinkin olen saavuttanut elamassani sen pisteen, jolloin voin ylpeana kertoa etta olen kohdannut TODELLISEN puumanaisen. Perjantaina lahdimme viettamaan iltaa paikallisten kanssa ja olimme eraan pojan kotipihalla, kunnes joukkoomme liittyi noin 75-vuotias nainen. Jonkin aikaa han jutteli eraan pojan kanssa ja hetken paasta poika tokkasi minua selkaan ja sanoi "Valehtelin juuri tuolle naiselle, etta sinulla on poikaystava." Hammentyneena kysyin, miksi han oli sellaista mennyt sanomaan. Poika vastasi, etta tama kyseinen nainen oli juuri kertonut pojalle, etta mina olen hyvin viehattava ja etta han on ihastunut minuun. Pienen alkushokin jalkeen en voinut tehda muuta kuin nauraa. Pian nainen oli lahdossa pois seurastamme, han katteli meidat kaikki, mutta kun han tuli kohdalleni han hellasti silitti selkaani; jonka jalkeen suuteli olkapaatani. Kaisan mukaan, ilmeeni olisi silla hetkella taytynyt dokumentoida, olisi kuulemma ollut nakemisen arvoinen.

Pistaahan tuollainen hieman paan sekaisin, mutta valitettavasti en tuntenut samanlaista tunteen paloa mummoa kohtaan kuin han ehka olisi toivonut. Mutta hienoa, etta todellisia puumanaisia loytyy taaltakin.

Olen taman viikkoa aamupala vastaavana, joten heraan joka aamu puoli seitsemalta hakemaan tuoretta leipaa ja maitoa kaupasta. Sen jalkeen lammitan maidon ja keitan kahvt. Kahvinkeitto taitoni ovat olleet tapetilla siis jo kaksi paivaa, silla kahvista on tullut liian vahvaa. No ehka huomenaamulla osaisin suhteuttaa purutkin oikein.

Tanaan pelasimme myos sulkapalloa, yllattaen onnistuin lyomaan sulan kolme kertaa mangopuuhun, mutta voitimme silti Danin kanssa viimeisen pelin. Turnauksen jalkeen sattui jotain kammottavaa: tapaturmalistani ensimmainen ranskalainen viiva on piirretty. Pikkuvarpaani osui suihkun seinaan ja verella leikkiminen alkoi. Onneksi Kaisa oli nappara kasistaan ja laastaroi roikkuvan varpaan palani takaisin kuosiin.

Huomenna kommuunimme saa uuden perheenjasenen, Ryanin Australiasta. Menemme myos kaymaan jonkin sortin kesakoulussa laulattamassa lapsia ja ehka keksimme myos muita aktiviteetteja.

Toinen viikko on siis lahtenyt kayntiin jo varsin kotoisissa oloissa.

Tchau!

-Paulikki