19.22. Suomen aikaa 15.12.2008

Atlantin yllä. Takana yhdeksän tuntia 10 000 metrin korkeudessa. Edessä toinen mokoma. Sitä jotenkin kuvitteli, että Chicagosta San Franciscoon lentäisi parissa tunnissa. Olisi ehkä kannattanut tutustua aikaeroihin. No, parempi näin, että pidentynyt lentomatka tulee yllätyksenä meille molemmille täällä St. John´sin tienoilla -57 asteen lämpötilassa eikä Suomessa. Oltaisiin ehkä voitu harkita matkakohdetta muuten pariin otteeseen.

United on tähän mennessä suoriutunut tehtävästään mainettaan paremmin. Päinvastoin kuin Räsänen väitti, tämä ei ole vielä mennyt konkkaan eikä kukaan ole silpoutunut hengiltä. Sarah Palinin näköinen lentoemäntä hoitelee meidän rivin - nayling paylin. Astetta tiukempi täti, kasaritukassaan suoraan Flashdancen Jennifer Biels meets Freddy Krueger puolestaan bisnesväkeä.

Lauri on pärjännyt suhteellisen hyvin tällä turbulenttisella matkalla. Ei uikutusta eikä huutoa, aika ajoin se näyttää jopa terveen väriseltä. Helsingistä Frankfurtiin vieressä istunut juristi lohdutti lentäneensä matkan, joissa kapteeni joutui vakuuttamaan matkustajille koneen kyllä kestävän.

- Ja samaan aikaan edessä istuva huutaa kurkkuna suorana ja lentoemäntä makaa lattialla pidellen toista oksentavaa kädestä, tämä Dubaihin matkalla ollut savolainen tokaisi.

Ja seuraavaksi täytellään näitä legendaarisia viisumikysymyksiä:

Have you ever been or are you now involved in espionage or sabotage; or in terrorist activities; or genocide; or between 1933 and 1945 were involved, in any way, in persecutins associated with Nazi Germany or its allies?

Have you ever detained, retained or withheld custody of a child from a U.S. citizen granted custody of the child?

Saas nähdä, onko Jenkit muuttuneet sitten viime vuoden, jolloin tuli maassa käytyä. Ainakin USA Today julisti tänään etusivullaan kattavasta 80 000 potentiaalisen terroristin dna-kokoelmasta, jonka Pentagon on kerännyt. Jaa, miksi? Tietysti: "To prevent something bad from happening".

Noin kahdeksan tuntia myöhemmin:

Never ever again Chicago O´Harelle. Kaikki kauhutarinat maailman vilkkaimmin liikennöidystä lentokentästä pitävät paikkansa. Sen jälkeen, kun olimme 1,5 tuntia myöhässä 200 km/h puhaltaneen vastatuulen takia, juuttuneet immigraatioon ja nähneet, kuinka Gigi-beagle suojeli amerikkalaista agrikulttuuria löytämällä rikolliselta kaksi omenaa, ei ollut toivoakaan helposta vaihdosta. Juosten läpi kentän, ihmeen kautta portille, meitä (!) odottaneeseen koneeseen ja paikoillemme nenäleikkauksesta toipuvan tytön taakse (kyllä, mä luulin, että tuollaiset nenäpaketit oli vain Clueless-läppää), kaikki näytti hetken jopa valoisalta.

Nyt jääkylmässä San Franciscossa ilman matkatavaroita, jotka jäivät Chicagoon. Ja huomen pitäisi lähteä etenemään. EI helvata.