Perillä. Saimme heitettyä auton pois lentokentälle ja keploteltua itsemme yhtä navigaattoria köyhempänä hotellille. Ei siitä sen enempää, sanotaanko näin, että kävi pieni onnettomuus.

Tämä kuuden seuraavan yön yösijamme on varsin päheä kompleksi. Neljä tähteä ja sellaiset krumeluurit ja härvelit, ettei me osata niitä käyttää. Alakerrassa sauna ja juoksumattoja silmän kantamattomiin - uah! Serrano Hotel ei lohkaissut budjetista kuin murto-osan. Asumme herroiksi 30 eurolla per lärvi per yö ja vielä San Franciscon keskustassa. Riippumattomia levykauppoja joka nurkilla, yhdessä Rasputin-nimisessäkin viisi kerrosta. Naapurilähikauppaa pitää hare krishna. Meininki on rento, sopivan eurooppalainen Los Angelesin periamerikkalaiseen fastspeed-elämäntyyliin verrattuna.

Eikä enää koskaan tarvitse kuunnella latinorytkettä radiosta! Ainoa suomalainen bändi, jota eetteristä puski oli Apocalyptica I Don't Care -kipalellaan. Rasputinissa myytiin Himin vinyylejä, Hollywood Bulevardin Virginissä hämmentävää kyllä Turisasta! Hienoa Hämeenlinna ja turkiskarvahevi!

Pieni haikeus Korvenkylän Peräpalon valkoiseen jouluun kalvaa, mutta yritän nauttia joulusta täällä rannikolla.

Matkamittari näytti muuten lähdettäessä 2500 kilometriä, että tulihan sitä istuttua takapuoli tohjona Pontiacin penkissä.