22.7. Koh Samui

Viimeinen laiska päivä Koh Samuilla. Toistettiin tuttua kaavaa aamiaisesta illan street food fiestiin. Aamupalaksi toastia, munakokkelia, pekonia, kinkkua, tuoreita hedelmiä, lautasellinen friteerattua banaania. Luovutettiin jaloissa pyörineelle turrelle nakkikäärö biitsillä katseilta suojassa.

Poolilla lojuminen vaihtui varjoisaan kuistiin eilisen käristelyn johdosta. Puolipilvinen, silti kostean kuuma päivä. Iltapäivällä nousi yhtäkkinen tuuli, meri syveni turkoosimmaksi tummenevia pilviä vasten, linnut vaikenivat. Enteili sadetta pitkään, kunnes alas paiskautui jättiläispisaroita. Olin sopivasti rannassa kuvaamassa sateen tuloa, kastuin. Lojuminen siirtyi sisätiloihin, sade ei kestänyt kauaa, mutta vaikka tuulikin tyyntyi illempana, isot aallot jäivät.

Otettiin taksi Nathonin ruokatorille, tavoitteena vaarin voittamaton pad thai. Pettymysten suma, vaari ei ollut tonteilla ja jouduttiin tyytymään mummon vastineeseen, joka ei yltänyt samaan täydellisyyteen. Kylkeen parit mehukkaat kana-kasvisvartaat tulisella majoneesipohjaisella dipillä, pienet possusatay-vartaat, joissa kastike ei ollut kummoinen sekä kokonaisena hiiligrillattu keltainen mustekala, joka tarjoiltiin muovipussista uitettuna oivassa valkosipuli-inkiväärikastikkeessa. Jälkkäriksi neonpunaiset ja -vihreät palat, jotka osoittautuivat mauttomiksi sokerihyytelöiksi, korvasin omani mukillisella grillattua maissia, joka valeltiin makealla kookoskastikkeella. Testattiin myös ananas-melonishake.

Silloin tällöin tippui pari pisaraa, muttei satanut. Taksikuski yritti vitsailla hinnasta, meni heti hermot, tyyppi nauroi muistavansa meidät toissaillasta. Hotellin puutarha oli yhtä pimeä ja kaunis kuin aina, aallot hakkasivat rantaa.