23.7. Koh Samui - Koh Tao

Normiaamiainen: banana pancake, toastia kinkulla, munakkaalla ja pekonilla. Turre seurasi meitä jo oma-aloitteisesti kulman taakse nakkiaamiaiselle ja kellahti sen päätteeksi viilentymään rantaveteen.

Pakutaksi poimi meidät puolikahdentoista aikaan, sahattiin tuttua tietä ohi Bo Phutin Bangrakiin. Seatranin pikavene lähti puoli kahden aikaan, odotettiin tovi. Satamalaiturilta näkyi kultainen Buddha -patsas keskellä hotellikompleksia, olimme aivan Big Buddha Beachin vierellä, onneksi ei tuhlattu yhtään päivää retkeilemällä sinne.

Koh Phanganin stopin jälkeen puolentoista tunnin loppumatka oli kiihtyvää sivuaallokossa keinahtelua. Huono olo hiipi samaa matkaa kuin Sunset Parkin sivut ehtyivät. En olisi kestänyt enää tuntiakaan.

Pieni keski-ikäisyyden piikki painoi lihassa, kun taksikuskimme herra Karhu odotti Mae Haadin satamassa Niina-kylttiä heilutellen. Onneksi meillä oli sentään rinkat selässä. Pysyy keski-ikäisenäkin kuosissa, kun kantaa 19 kiloa selässään.

The Place lunasti nimensä: kukkulalla pohjoisen Saireen yllä, riittävän kaukana, jotta avautui esteettömät näkymät merelle yli viidakon ja kookospalmujen, ympärillä rauhaa, riittävästi yksityisyyttä, oma plunge pool ja Bali-henkinen, mutta täysin katettu kylpyhuone. Huomenna ei liikuta mihinkään.

Surffattiin altaan äärellä aurinkotuoleissa seuraavaa majoitusvaihtoehtoa, The Place kun oli vapaana vain kahdeksi yöksi. Chillattiin hetki ja käveltiin jyrkkä, osin säkeillä tasoitettu ja lähellä ajokelvotonta keikkuva tie alas Sairee-villageen. Täällä koirat ovat isompia ja luppakorvaisia, kissat hyvässä karvassa ja pannoissa.

Tehtiin parit mutkat huomisen Ruby Moon -bileitä ja ylihuomisen Star Partyja mainostavilla kaduilla. Pidän tästä kompaktimmasta layoutista, välimatkoja voi kävellä.

Illallistettiin White Elephantissa, joka mainosti tarjoavansa thai-ruokaa. Listalla oli kaikkea ankasta ribseihin ja uusseelantilaisiin pihveihin, yksinkertaisina tilattiin thaikkua, koska luultiin sen olevan paikan ydin. Fail. Curryt olivat keskinkertaisia, vaikka pyydetty lisächili pelasti paljon. Myöhemmin kuultiin, että nimenomaan liha olisi ollut hyvää. Näin.

Vedettiin moskiittosuoja pääkadun ja Placeen vievän tien kulmaan jäävässä Brothersissa. Singapore Sling oli vähän liiankin makea ja sheikattu, mutta ajanee asiansa. Kivuttiin pimeässä ylös vuorellemme, avaimenperän taskulamppujen heittäessä haalean sinistä valoa mutatielle. Viimeinen nousu kasteli vaatteet totaalisesti.

Poolin vesi oli viileää, sirkat huusivat ja geckot kurnuttivat. Saireen bileet kantoivat alhaalta heikkona mattona, jonka illan luontoäänet peittivät alleen satunnaisia taukoja lukuunottamatta. Altaan viereen viritettyjen moskiittosavujen tuoksu toi mieleen Ubudin. Tätä pehmeää yöilmaa voisin hengittää aina.