21.7. Koh Samui

Lepopäivä, yksi niistä. Aamiaiseksi banana pancaket ja toastia, altaalle lojumaan ja lueskelemaan.

Tunnin thaihieronta berugassa aaltojen lyödessä rantaan. Yllättäen jalkojen käsittely oli tuskaisinta, niska- ja päähieronta sitä odotetuinta antia. Kunnon rääkki.

Lojuttiin lisää altaalla hieronnan jälkimainingeissa, olo oli kevyt, mutta hakattu. Kelluttiin meressä, aurinko paahtoi. Austerin Sunset Park veti imuunsa, kun vihdoin maltoin lukea enemmän kuin kaksi sivua kerrallaan. Päivä vanheni iltapäiväksi, alkoi tehdä mieli olutta. Siirryttiin omalle kuistille varjoon Tigerin ja Laysien seuraan. Viilentävä suihku, hidas iltapäivä.

Kello alkoi olla puoli seitsemän, kun saatiin vihdoin hintaneuvottelun jälkeen taksi 9Gemsiin. Puolen tunnin ajomatkan aikana aurinko ehti painua, viimeinen mutaosuus hyppelehdittiin pimeässä. Onneksi sama kuski lupasi hakea meidät pois.

9Gems oli överi, jotain pintaklubin, trendikkään boutique-hotellin ja kalliin a la carte -ravintolan väliltä. Design-muovituolit terassin reunalla, aivan altaan äärellä, joka oli valaistu musiikin tahtiin sykkivällä neonilla. Sijainti oli hieno ylhäällä kukkulalla, alhaalla Chawengin yhdeksän kilometrisen poukaman valot ja ilotulitukset muistutuksena jokailtaisesta sirkuksesta. Taivas sähköistyi isoista salamoista tämän tästä, luonnonilmiöt täydellistivät kitsch-henkisen miljöön.

Alkuun Texas Fizzit ja Pina Coladat, ei vielä Ubudin voittanutta, joskin kakkossija irtosi. Keittiön terveisinä viisi erilaista kotitekoista leipää korianteripeston ja oliiviöljyn kera. Piritan grillattu tonnikala oli täydellisesti kypsennetty, myös annoksen maut hipoivat täydellisyyttä. Mun vihreä curry grillatulla tonnikalalla oli erinomaista myös, mutta tonnikala ei ollut medium miinus, vaan lähes kypsää. Lisukekasvikset, parsa ja porkkana, olivat niin rapsakoita, että parsa oli Piritastakin hyvää. Erävoitto.

Jälkkäriksi cook to order Chocolate Soufflee kotitekoisella inkiväärijäätelöllä, etenkin jäätelö erittäin herkullista. Piritalla valkosuklaamoussea ja vadelmamelbaa shottilasista tarjoiltuna, hyvää sekin.

Koko setin hinta pienillä olutlaseilla 4200 bahtia eli reilut sata euroa. Matkan kallein ateria, mutta etenkin tonnikala joka bahtin arvoinen. Miinuksena häiriötekijät: koko aterian ajan pöydän vieressä seisonut henkilökohtainen tarjoilija ja kaikki ne muut noin viisi henkilöä, jotka kävivät hysteerisin väliajoin pyyhkimässä pöytää ja kysymässä onko kaikki hyvin. Saksalainen omistajakin kävi tervehtimässä, kuulemma kokkailee itse ja osallistuu kaikkeen. Miinusta myös huonolla maulla toteutetusta interiööristä, ellei tavoitteena ollutkin kitchimäinen homoklubimiljöö.

Päivän saldo: vaihdettiin väriä punaisiksi. Piritan varvas venähti ja mun oikea lapa jumiutui thai-runnonnan jäljiltä. Kypsyminen ylihinnoiteltuihin takseihin ja siihen osaan hotellihenkilökunnasta, joka mutisee huonoa englantia tai ei lainkaan.