Heissan!

Talla viikolla olimme katuturassa pienessa paikallisessa peltihokkelikylassa toissa. Eras hollantilainen jarjesto tukee Monicaa, namibialaista naista, joka tekee ruokaa lapsille. Nama lapset ovat semmoisia, etta he eivat valttamatta saa muuta ruokaa samana paivana kuin sen mita Monica heille jakaa.

Olimme siis siella, autoimme ruoan jaossa ja leikimme lasten kanssa. Lapset olivat aivan ihania, heita oli eri heimoista, mutta lahes jokainen kay koulua, joten oli helppo jutella heidan kanssaan englanniksi.

Vaikka lapsilla ei olekaan juuri mitaan, he ovat silti todella onnellisia. Kun heilta kysyi, mita haluatte tehda isona, vastauksia oli monia: palomies, poliisi, opettaja ja sairaanhoitaja.

Osalla lapsista on HIV. Emme kuitenkaan tienneet kenella, eika Monicakaan tiennyt, ja ehka olikin parempi niin.

Heti kun oltiin tutustuttu lasten kanssa, he laittoivat joka paiva meidan hiuksia, koska olemme valkoisia ja hiustemme laatu on niin eri kuin heilla. Kaikilla heilla on afro, mutta kylan pari 12-vuotiasta tyttoa teki ihan mielettomia lettikampauksia, ja he tekivat ne ennen kouluun lahtoa. Eli melkein kaikilla lapsilla oli jonkinlainen kampaus.

Ostimme heille palloja, hyppynaruja ja piirrustuspaperia lahjaksi, koska heilla eika heidan perheillaan ole varaa ostaa leluja. He olivat todella onnellisia tasta pienesta lahjasta.

Ensi viikolla paasemmekin Keskussairaalaan viikoksi katsomaan miten erilaista siella on, koska siella ihmisilla on sairasvakuutus ja ehka hieman paremmat oltavat.

Kelit on olleet mielenkiintoisia, parina paivana on ukkostanut ihan kunnolla ja satanut vetta.

Kaisan sisko ja hanen kaveri tuli tanaan tanne, joten taas uusia suomalaisia!! Kivaa!