No helou!

Nyt on vaihdettu osastoa sairaalalla. Nyt ollaan osastolla, jossa on aika pienia vauvoja, ja vauvojen tehoyksikko. Paljon tekemista siella ei ole, siksi ehka hieman virhevalinta. Kaikilla vauvoilla on talla hetkella aidit paikalla, asuvat ihan sairaalassa. He hoitavat vauvojaan ja me kirjaillaan ylos onko vauvat syoneet ja juoneet ja pissanneet. Kuitenkin ihan kiva silleen, etta edellisella osastolla ei kirjattu ollenkaan, niin talla osastolla se asia korjaantuu.

Enimmakseen on oltu mukana laakareiden kierroilla, joka kestaa ehka 3 tuntia. Katsotaan, etta miten he tutkivat vauvoja ja mita laakkeita esim. maaraavat. Monet ihan pienet vauvat on jo tiputuksessa, koska ovat niin rutikuivia, etteivat jaksa edes huutaa tai itkea. Erastakin vauvaa tanaan yritettiin kanyloida yli 20 kertaa. Normaalit lapset taalla huutavat jo siita, kun hoitaja laittaa staasin ( taalla kumihanska) kaden tai jalan ymparille. Tama ei jaksanut edes liikkua. Katseli vain. Vaikka kumihanskasta leikattiin ranneosa pois ja se laitettiin paan ymparille staasiksi, ei lapsi valittanyt. Jossakin vaiheessa samalle hoitopoydalle tuotiin 3 viikon ikainen vauva, jolta otettiin kaulasta verinayte. Vauva huusi kuin syotava, mutta tama meidan kanyloitava ei jaksanut valittaa. Onneksi lopulta hoitaja sai lapselle kanyylin (laakari ei saanut), ja lapsi paasi aidin luo levahtamaan.

Toinen jarkyttava asia talla osastolla tapahtui, kun luin eraan potilaan labratuloksia. Potilas on vauva, 10 kuukautta 23 paivaa vanha, ja labravastaus: HIV-positiivinen. Talla osastolla on kuulemma paljon HIV-potilaita. Eli varovaisuutta noudatetaan.

Tarkoitus oli olla talla osastolla viela ensi viikkokin, mutta saimme semmoisen tilaisuuden, ettei siita voi kieltaytya. Saamme menna eraan Monica-nimisen naisen luo, joka jarjestaa HIV-lapsille ruokaa ja erilaisia leikkeja joka paiva. Saamme nahda Katuturaa myos sairaalan ulkopuolelta ja saamme todistukset, etta olemme suorittaneet yhdyskuntapalvelua taalla. Kivaa!!

Seuraavaan kertaan taas...