Heipparallaa!!

Nyt on roadtrippi takana. Vuokrattiin viidestaan (Kaisa, Henriikka, Kukka ja toinen Kaisa ja mina) hieno Toyota Corolla, ja lahdettiin ajamaan kohti Uisia. Uis on pieni kaupunki, taalta pari sataa kilometria lanteen. Aluksi tiet oli hyvia, mutta viimeiset 123 kilometria ajettiin hiekkatieta, joka on taalla mainroad nimella. Siella oli satasen rajoitus, Toyota piti niin pahaa aanta, etta ajettiin n. 20 km/h. Matkaa taitettiin perjantaina noin 6 tuntia. Mina ajoin koko matkan, ja koko reissun.Paastiin uisiin, ja laitettiin teltat pystyyn. Nukuttiin seuraava yo ihan tosi huonosti, koska alla oli hiekkamaa.

Lauantaina lahdettiin kahdeksalta aamulla ajamaan kohti Brandberg-vuorta, koska halusimme nahda siella sijaitsevan kalliomaalauksen, joka on ilmeisesti kovin kuuluisa. Tie oli viela huonompi kuin uisiin. Ajoimme ehka pari tuntia, kavimme kahvilla paikallisessa hostellissa ja kaannyimme takaisin, koska muuten olisi mennyt koko paiva vuoressa haahuiluun. Sitten lahdimme kohti Cape crossia, joka on rannikolla. Taas, tienamme oli hiekkatie, talla kertaa niin hyva, etta pystyimme ajamaan melkein satasta koko matkan.

Perille paasimme kuitenkin, ja matka kului hyvin autoleikkien parissa, koska radio ei kuulunut siella. Cape cross on kuuluisa hyljekannastaan, joten tottakai halusimme nahda ne. Menimme paikkaan, jossa mies myi paasylippuja sinne. Han kertoi, etta paikalla on kaksi hyljetta. No, lahdimme menemaan sinne, niin rannat oli ihan mustanaan hylkeita! Ja se haju! Se oli jotakin ihan kamalaa, ja se tarttui vaatteisiin ja joka paikkaan. Kun lahdimme pois, kysyimme miehelta, etta montako hyljetta taalla asuu, niin han sanoi etta n. 100 000-200 000. Eli kohtuu paljon.

Cape crossista lahdimme ajamaan kohti Henties bayta, jossa soimme lounaan. Sielta matkasimme swakopmundiin. Sinne ajoimme suolatieta, eli tieta joka on rakennettu suolasta. Ihan ok tie ajaa. Menimme samaan paikkaan yoksi kuin viimeksi swakopmundissa ollessamme, ja nyt otimme huoneen, koska teltta oli niin huono nukkua.

Aamulla lahdimme ajamaan kohti Spitskoppea, joka on vuori jossa on kalliomaalauksia. Ajoimme n. 40 km hiekkatieta, ja olimme jo tosi lahella kohdetta. Sitten tuli joki, jossa virtasi vahan vetta. Pysahdyimme arvioimaan tilannetta, kunnes paikalle tuli mies joka sanoi, etta asken meni kans toyota corolla siita lapi. Itse kylla arvelin jo joessa seisoessani, etta emme paase lapi, mutta niin vain koitettiin. Ja niin vain jaatiin keskelle jokea kiinni. Sitten alkoi paikallisia ilmestya paikalle kaikista puskista, ja he vetivat meidat jollakin maasturilla pois. Ja sitten luovutettiin senkin paikan suhteen.

Paatimme sitten ajaa okahandjaan, jossa on kuumia lahteita, jossa voi uida yms. No paasimme sinnekin perille, mutta paikka oli autio kuin laakkola. Ei uitu. Ja ei kun kotia kohti. Loppumatka paasteltiin asfalttitieta, rajoitukset on 120km/h, ja ajoin n. 140 km/h, koska oli jo hieman kiire kotiin.

Asken laskettiin paljonko tuli matkaa, niin 3 paivaa, yksi kuski (mina) ja 1033 km. Ja maailman paras roadtrippi takana!!