The Road Trip

No niin (teekkarit laulakaa). Nyt kun on taas palattu kotoiseen Brisbaneen on aika kääntää katse menneeseen puoleentoista viikkoon ja mahtavaan road tripppiin! Edeltävä kirjoitus kertoikin hiukan jo matkasuunnitelmista, mutta kuten aina hyvillä reissuilla käy, suunnitelmat muuttuvat. Meillä tätä tapahtui alkumatkasta hyvinkin usein, mutta se toisaalta teki matkasta vain entistä mieleenpainuvamman :). Koska sisimmässäni asuu kunnon insinööri, lähden liikkeelle kronologisessa järjestyksessä.

To 23.9.2010: Brisbane - Darwin

Matka alkoi siis lennolla Brisbanesta Darwiniin. Suurin osa seurueesta nappasi taksin keskustasta ja ennakoiden Darwinin kuumuutta päätimme kukin aloittaa hikoilemisen jo matkalla, sillä juostessa kohtaamispaikalle kaikkine kantamuksineen tuli mukavan lämmin. Lentokentällä seurueeseen liittyi Riikka, joka tuli suoraan Tasmaniasta. Seurue oli täten koossa, käsittäen allekirjoittaneen ja Riikan Suomen edustajina, Davidin ja Elisabethin Itävallan vastaavina sekä Berndin ja Martinin Saksan edustajina.

Darwinin päässä suunnitelma oli jäädä kentälle nukkumaan, sillä saisimme vuokra-auton aamukuudelta, joten olisi ollut turhaa maksaa muutamasta tunnista hostellissa. Oli kyllä omanlaisensa mukava fiilis laskea kamppeet maahan ja etsiä mahdollisimman mukava asento lattialta (onneksi lattia oli sentään peitetty matolla, joka hitusen pehmensi eloa). Tuntui hienolta olla reissussa!

Pe 24.9.2010: Darwin - Kakadun kansallispuisto (Ubirr)

Kuudelta aamulla ylös, ulos ja lenkille. No, viimeinen jäi kyllä pois, mutta kuuden jälkeen kuusi enemmän tai vähemmän unista matkaajaa suuntasivat ulos lentokentältä ja kokivat lämpöhalvauksen. Tiesin kyllä, että Darwinissa on lämmin, mutta silti se lämmön ja kosteuden yhdistelmä iski kunnolla päin pläsiä. Aamutuimaan myös hyttyset olivat ahkerasti liikenteessä ja hetkisen kuluttua kaikki olivat saaneet komeita paukamia koristuksekseen. Aamuaurinko oli kuitenkin komea.

Aamukahvit Darwinissa, joka Brisbaneen verrattuna oli kyllä aika pikkuinen (lisää Darwinista muutaman "päivän" päästä), ja sieltä kohti Kakadun kansallispuistoa. Australiassa etäisyydet ovat kyllä hämääviä. Kartasta katsottuna näytti, ettei Kakaduun mene pitkäänkään, mutta kummasti 250 kilometriin saa aikaa kulumaan. Yöpaikan kanssa oli myös vähän säätämistä, kun ei tuntunut puistosta kohtuuhintaista majoitusta löytyvän, mutta lopulta sekin järjestyi.

Olin kuullut Kakadusta paljon kehuja, ja olihan alkumatkan maisema kaunista omalla tavallaan, muttei ihan täysin vastannut odotuksia. Johtuu kyllä osin siitä, että pidän liikaa kunnon metsästä, jota tuo maisema ei kyllä ollut. Pienen arpomisen jälkeen päätimme suunnata kohti Ubirrin kallioita puiston koiliskulmassa, sillä paikalta piti kartan mukaan löytymän kalliomaalauksia ja komeita maisemia, erityisesti auringonlaskun aikaan. Molemmat pitivät kutinsa! Paikka oli komea, maalaukset hienoja ja erityisesti auringonlasku mahtava! Kuvat antavat ehkä osviittaa, vaikka jostain syystä ottamani kuvat eivät koskaan todellisuutta vastaakaan. Ajomatka pimenevän kansallispuiston halki ja yöpaikkaan. Hetken arpominen yöpymisvaihtoehtojen välillä (bungalow / auto) ja barbeque. Mukava ilta mukavien ihmisten kanssa :)!

La 25.9.2010 Kakadu - Darwin

Lauantai alkoi pienoisella yllätyksellä. Firma, jonka matkailuauto meidän piti ajaa Brisbaneen, soitti ja ilmoitti, ettei palveluksiamme enää tarvitakaan. Pykälä sopimuksesta tietenkin löytyi, joten laillisesti homman peruuttivat, mutta se jätti meidät täysin tyhjän päälle. No, ei pidä antaa pienten murheiden haitata lomaa. Aamupalan jälkeen porukka autoon ja katselemaan lisää Kakadua.

Jim Jim -putousten piti olla kuivan kaudenkin aikana komeat, joten otettiin suuntima sinne. Ovelina oltiin valittu nelivetoinen auto, sillä kuulemma sellainen on välttämättömyys Jim Jimille matkatessa. Alkumatka meni hyvin, mutta loppumatkasta hiekkaa alkoi löytyä tieltä vähän liikaakin, eikä mennyt pitkään, kun jäätiin täysin jumiin. Onneksi vastaan tuli muutama paikallinen paremmin maastoon sopivalla autolla, jotka vetivät meidät irti. Kuulemma tie muuttuisi vielä haastavammaksi, joten pitkin hampain luovuimmin Jim Jimille menemisestä.

Haave uimisesta kuitenkin jäi elämään, ja kun löysimme etelämpää paikan, jossa moisen piti olla mahdollista, lähdimme sinne posottamaan. Pääsin tässä vaiheessa itse rattiin ja ajelemaan mukavaa hiekkatietä. Kartalla pysyttiin ja ajo oli mukavaa, mutta ratin asennon takia en nähnyt kunnolla bensamittaria. Olin tuudittautunut siihen uskoon, että bensaa kyllä riittää, joten kun saavuttiin perille uintipaikalle ja huomasin bensavalon palavan, hermostuneisuus kasvoi eksponentiaalisesti.

Ei kuitenkaan uhkaavan bensapulan annettu haitata iltapäivää ja mentiin etsimään uintipaikkaa, jollainen löytyikin, Gonlum Falls. Ja miten mahtava! Vesiputouksen alla lampi, jossa oli mukava pulikoida kuuman päivän jälkeen, mutta ei tässä vielä kaikki ostoskanavamaisesti. Vesiputouksen yläpuolella oli sarja altaita, joissa pääsi myös uimaan. Kun tähän lisää vielä komeat maisemat ja auringonlaskun, niin lähelle paratiisia päästiin!

Illalla oli tarkoitus päästä takaisin Darwiniin, joten bensan ollessa lähellä loppumista päätimme yrittää onneamme ja kysellä paikalle leiriytyneiltä matkailijoilta, löytyisikö ylimääräistä bensaa. Etsivä löytää -sanonta piti onneksi nytkin kutinsa ja ystävällinen pariskunta myi meille 10 litraa. Ennen lähtö katseltiin kuitenkin pitkä tovi taivaalle, sillä niin komea tähtitaivas sinne ilmestyi ettei mitään rajaa.

Ylimääräinen bensa riitti helposti seuraavalla huoltoasemalle, mutta eipä asema ollutkaan auki. Onneksi bensaa oli jäljellä, joten päätettiin ajaa seuraavaan kaupunkiin. Sieltä löytyikin huoltamoita kaksin kappalein, mutta taas molemmat olivat kiinni. Saatiin paikallinen kiinni ja kuulemma seuraavassa kaupungissa olisi 24/7-asema. Bensavalo oli taas syttynyt jo aikaa sitten, mutta päätettiin riskeerata. Äärimmäisen taloudellien ajon jälkeen koneen käydessä oletettavasti huuruila, pääsimme lopulta perille ja kone sai kunnon tankkauksen!

Huoltoasemat sijaitsevat yleensä kaupungissa, mutta tällä kertaa tilanne tuntui olevan toisin päin. Huoltoasema oli kaupunki (tai siis lähinnä kyläpahanen), jonka kaikki asukkaat (reilu tusina) olivat samaan aikaan huoltsikalla nauttimassa olutta, soittamassa kitaraa ja lauleskelemassa. Mukava napata siinä yhdet oluet, fiilistellä paikkaa ja katsella ohi ajavia road-traineja. Mahtavia pelejä muuten, kunnon rekka, jolla parhaimmillaan neljä perävaunua. Sellaisella olisi kiva joskus päästä ajelemaan.

Vielä pyrähdys Darwiniin ja tutulle lentoasemalle viettämään yötä, sillä auto piti palauttaa sinne aamulla. Mukavia ja halpoja yöpaikkoja nuo lentokentät - suosittelen! (toimituksen huomautus, tästä eteenpäin hitusen tiivimpää kirjoitusta, ettei tule romaani)

Su 26.9.2010 Darwin

"Mukavien" (itse asiassa yllättävän hyvät unet) yöunien jälkeen aamupalaa lentokentällä ja tulevan pähkäilyä. Muita hyviä siirtodiilejä ei löytynyt, normaali vuokraaminen on kallista, kuten myös lentoliput takaisin Brisbaneen. Lopulta tulee hullu, mutta niin hieno ajatus, ostetaan oma auto. Koska kuitenkin on sunnuntai, ei asiaa pystynyt sen enempää edistämään, joten päätettiin viettää päivä Darwinissa.

Kamppeet hyvin kaameaan hostelliin ja rannalle. Sori äiti, tuli uitua meduusameressä, mutta hengissä ollaan. Komea ranta ja hauskoja rantaleikkejä. Nousuvesi tosin pääsi vähän yllättämään ja osa tavaroista hitusen kastui, mutta kesä kuivaa sen minkä kastelee, vaikka vasta kevät onkin. Darwinissa piti oleman hieno satama alue, jossa piti fish&chips syötämän. Tämä toteutettiin ja satama oli todellakin komea, erityisesti auringonlaskiessa paikka oli suorastaan maaginen. Vatsat täynnä suunnaattiin ulkoilma elokuvateatteriin, jossa eurooppalainen elokuva entisen Jugoslavian hajoamissodista. Paikallisessa vielä muutama olut ja monta kierrosta Mafia-peliä. Päivä Darwinissa oli siis lopulta erittäin onnistunut!

Ma 27.9.2010 Darwin - Katherinen kansallispuisto

Maanantaina mentiin innoissamme ostamaan autoa, mutta jouduimme pettymään. Autoja ei juurikaan ollut ja hinnat meille aivan liian kovia. Tässä vaiheessa epätoivo alkoi jo vallata alaa, mutta onneksi löytyi siirtodiili normi-autosta akselille Darwin-Adelaide. Tähän tartuttiin kuin sika limppuun, mutta koska hinta pompsahti rutkasti ylöspäin, Martin päätti lähteä takaisin Brisbaneen. Ei siinä sitten muuta kuin hyvästit ja auton nokka kohti etelää ja Red Centeriä.

Tavoite oli päästä Katherinen kansallispuistoon, jotta aamulla päästäisiin melomaan. Tavoite saavutettiin, vaikkei yöllä saatukaan nimellisesti ajaa (onneksi iltahämärä on häilyvä käsite). Leirintäalueella oli paljon uteliaita kenguruita/wallabeja, joita pääsi ihan rapsuttamaankin. Miksi turhaan mennä eläintarhaan, erämaahan vain! Koska oli mukavan lämmin keli eikä hyttysiä ollenkaan, päätettiin Berndin kanssa nukkua tähtitaivaan alla!

Ti 28.9.2010 Katherine - melkein Tennant Creek

Aamupäivän kajakointi karahti niinsanotusti kiville kun kaikki kanootit olivat jo varattuja. No, päästiin kuitenkin uimaan ja tutustumaan mukavaan sivujokeen, jossa oli hauska leikkiä krokotiilia. Olin ehtinyt jo unohtaa kuin kivaa ihan vain uiminen voi olla. Päätin, että Brisbanessa alan taas uida vähintään kerran viikossa.

Iltapäivällä tehtiin stopit kahdessa legendaarisessa outback-pubissa. Ensimmäinen oli ehdoton lempparini, Pink Panther pub. Sanat eivät oikein riitä kuvaamaan paikkaa, mutta jos kuvittelee idyllisen baarin keskelle ei mitään, pääsee aika lähelle. Toinen pubi Daly Waterssissa oli vähän enemmän turistimesta, mutta matkailijoiden paikalle jättämät "muistot" olivat kuitenkin näkemisen arvoisia. Baarista löytyi siis tilpehööriä jos jonkinlaista, jota aikaisemmat matkailijat olivat jättäneet. Erityisesti pidin kokoelmasta rekisterikilpiä.

Tällä kertaa yövyttiin levähdyspaikalla ja sain luvan potkia muut seuraavana aamuna aikaisin ylös, jotta ehdittäisiin seuraavana päivänä ennen auringonlaskua Ulurulle.

Ke 29.9.2010 melkein Tennant Creek - Uluru

Herätys klo 05.30, uninen matkaseurue autoon ja kohti etelää Stuart Hihgwaytä pitkin (siis SE tie, jota pitkin koko matka ajettiin). Ajaminen on normaalisti mukavaa puuhaa, mutta tämä oli jotain ihan älytöntä. Mieletön fiilis ajaa keskellä ei-mitään, tien jatkuessa horisonttiin viivasuorana, auringon noustessa ja hyvän musiikin soidessa. Mahtavat viitisen tuntia ajoa! Suosittelen!

Stoppi Alice Springissä, grillilounas ja matka jatkui kohti Ulurua. Hetken aikaa oltiin jo huolestuneita, ehditäänkö sitten näkemään auringonlasku kyseillä kivellä, mutta lopulta ehdittiin ihan hyvin. Ja oli se kivi vain maaginen, nousee keskeltä ei mitään ja auringonlasku herättää aina uusia värejä. Ehdottomasti kaiken ajamisen väärti, varsinkin kun ajaminen oli niin mukavaa puuhaa itsessään. Nyt on yksi unelma toteuttu ja nähty Uluru auringonlaskussa!

To 30.9.2010 Uluru - about Erlunda

Kun kerran Ulurun lähistöllä oltiin, niin päätettiin viettää aamupäivä kävellen kyseisen kiven ympäri, about 10 km lenkki. Periaatteessa huipulle pääsisi myös kiipeämään, mutta kovan tuulen takia kiipeäminen oli kielletty. Kävelylenkki kiven ympäri oli kuitenkin todella kannattava, sillä kivi sisälsi yllättävän monia puolia ja kivimuodostelmia.

Samassa kansallispuistossa Ulurun kanssa oli myös the Olgas niminen kivimuodostelma, joka kuulemma on jopa Uluruakin vaikuttavampi. Sen kerran kun Australian sydänmailla oltiin, niin käytiin myös se katsastamassa, eikä tosiaankaan turhaan. Mahtavat kalliot ja maisemat! Kävelylenkin nimi oli "The Valley of the Winds", mutta taisin olla seurueen ainoa, joka nimestä innostui (http://en.wikipedia.org/wiki/Nausica%C3%A4_of_the_Valley_of_the_Wind_(film)).

Päivä venyi kävelyjen myötä iltaan, ja kun yöllä ei saanut ajaa, niin ajettiin sitten hämärässä takaisin Stuart Highwaylle ja yövyttiin levähdyspaikalla komean tähtitaivaan alla.

Pe 1.10.2010 about Erlunda - Port Augusta

Edessä oli pitkä ajopäivä kohti Port Augustaa. Berndin lento lähti lauantaina ja päätettiin yrittää perjantaina Port Augustaan, josta olisi vain muutama sata kilsaa Adelaideen. Ajo sujui mukavasti ja tehtiin pysähdykset maailman opaalipääkaupungissa Coober Pedyssä (ei mikään maailman kaunein kaupunki, vaikka 40 % rakennuksista olikin maan alla kuumuudesta johtuen) ja kauniilla suolajärvellä. Illalla Port Augustassa nähtiin lopulta meri, joten käytännössä mantereen halki oli nyt ajettu!

La 2.10.2010 Port Augusta - Adelaide

Matkaa Adelaideen about 300 km ja perillä piti olla vasta illalla. Hyvin siis aikaa mennä tutustumaan Mt. Remarkablen kansallispuistoon. Aika remarkable paikka, luonto vaikutti jo aika kotoisalta isoine puineen. Suunnitelmissa oli ollut jo pidempään etsiä kunnon fish&chips paikka, mutta ajanpuutteen takia mentiinkin suoraan lentokentälle. Koska nälkä kuitenkin iski, päätimme tehdä stopin IKEA:an. Paikka oli juuri menossa kiinni, mutta saatiin lihapullat ja paljon kotoisaa karkkia ja suklaata!

Berndillä oli mukana iso matkalaukku, johon laitettiin suurimmat tavarat menemään edeltä Brisbaneen. Ei kuitenkaan otettu huomioon, että sinne meni myös karttakirja ja tiedot leirintäalueista. Onneksi Elisabethilla on valokuvamuisti ja hetken harhailun jälkeen löydettiin kallis leirintäalue. Taisimme näyttää ei-niin-potentiaalisilta asiakkailta (tai sitten oli vain oikein ystävällisellä päällä), joten saimme pyydetty ohjeet kilpaileville leirintäalueille. Yksi oli sopivasti merenrannassa, joten päätimme suunnata sinne. Taas pienen harhailun jälkeen paikka löytyi, mutta koska respa oli jo mennyt kiinni iskimme teltan pystyyn tietenkin mahdollisimman lähelle merta. Viereisestä asuntovaunusta kuitenkin huomautettiin, että kyseessä on hätäpoistumistie. Selitimme, että heräämme aikaisin ja puramme teltan, jonka jälkeen kommentti oli, että sittenhän te selviättä hyvin halvalla, miten kävikin.

Su 3.10.2010 Adelaide - Gold Coast - Brisbane

Reissun viimeinen päivä käsillä. Auto piti palauttaa kolmelta, joten vielä oli puoli päivää aikaa tutustua Adelaideen. Autolla keskustaan ja dallaamaan. Mukavan oloinen kaupunki erittäin leveine katuineen ja suoraan Oxfordista repäistyine yliopistoineen (ainakin ulkonäön puolesta). Kahvilla istuessamme seurasimme multikulttuurellia menoa, kun australianen gongolieri yritti kovasti päästä jokea eteenpäin vastatuuleen. Yritys oli hyvä, mutta epäonnistunut.

Tavoitteemme saada fish&chipsiä oli yhä hengissään, joten kun löysimme paikan nimeltä Port Adelaide seaside marketteineen, luulimme löytäneemme perille. Kuinka hämäävä voi nimi ollakaan. Kyllähän kyseessä satama oli, ja markkinat olivat komiat, muttei mistään saanut fish&chipsejä. Pettymys oli vain pakko niellä, sillä auto oli saatava palautetuksi. Stoppi huoltoasemalla, auto puhtaaksi ja palautukseen. Onneksi kaikki oli kunnossa, eikä tullut ylimääräisiä kuluja. Jostain matkamittariin oli kuitenkin ilmestynyt 800 ylimääräistä kilometriä. Darwinista Adelaideen on matkaa 3200 km, mutta meiltä sama matka vei 4000 km (ok, Uluru toi mukanaan about 400 km, mutta mistä loput). No, onhan se toisaalta kivan pyöreä lukua, jota hehkuttaa - 4000 km läpi Australian mantereen jne.

Lentokentälle päästyämme ja hetkisen nukuttamme kuulimme, että lentomme olisi 1,5 tuntia myöhässä, sillä Gold Coastilla sataa kuin saavista kaatamalla. Eipä siinä mitään, enemmän aikaa pelata herttaa. 1,5 h myöhässä pääsimme koneeseen ja lopulta sateiseen Gold Coastiin. Koska lento oli näin pahasti myöhässä, eivät julkiset enää kulkeneet. Ajattelimme kuitenkin toistaa Darwinissa hyväksi havaittua keinoa, ja nukkua lentokentällä.

Yö lentokentällä Tämä ei kuitenkaan käynyt päinsä, sillä lentokenttä oli nähtävästi mallia halpis, ja siksi se suljetaan joka yö. Vaihtoehtoina vaikutti olevan joko ottaa hostelli muutamaksi tunniksi tai nukkua ulkona sateessa. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla satuimme löytämään tilausbussin, jonka kyytiin meidät päästettiin, kun kerroimme asuvamme Brisbanessa. Vielä taksi Brisbanen keskustasta kämpille ja mitä mahtavin reissu oli päätöksessään. Mutta kyllä kuuma suihku ja kunnon unet omassa sängyssä tekivät myös hyvää J.

Viikko 40 ja 41

Kuten nohevimmat jo huomasivatkin, en ihan eilen reissusta palannut. Blogin kirjoittaminen perinteisesti vähän jumahti, joten tässä samaan syssyyn hitusen viime viikkojen tapahtumista, jotka eivät ihan niitä edeltävän viikon mittapuulle päässeet. Viikot koostuivat pitkälti koulujuttujen parissa paahtamisesta, sillä parin viikon sisällä pitää palauttaa kolme isoa harkkatyötä, joita en ennen lomaa ollut aloittanutkaan.

Toissa torstaina kuitenkin kävin ensimmäisellä ja luultavasti viimeisellä australialaisella ekskulla hiilivoimalaitokseen ja pumpputehtaaseen. Sanonta, kun on nähnyt yhden voimalaitoksen, on nähnyt ne kaikki, pätee kyllä edelleenkin aika hyvin. Oli kuitenkin kiva kuulla vähän Australian energia-alasta ja käppäillä ympäri laitosaluetta. Kivihiili on täällä iso juttu, ja todellakin iso. 1700 MW kivihiililaitos on täällä ihan normaalia, ja voimayhtiö oli ylpeä, kun heillä on monipuolinen portfolio, sekä kivihiiltä että kaasua...

Sunshine state ei oikein ole ollut nimensä veroinen. Paljon sadetta, välillä hyvinkin rankkaa, ja uutisissa kerrotaan, kuinka Queenslandin alueella tulvii. Tulvipa eräänä myös pyörätie, kun joki päätti piipahtaa hetkiseksi kylään. Lokasuojia on tullut kova ikävä, mutta saapa ainakin vedestä kaiken irti, kun sitä joka puolelta sinkoaa kohti. Eipä sade sinänsä pahemmin haittaa, pysyypä lämpötila sentään siedettävissä lukemissa, ja eiköhän sitä auringonpaistetta saa ihan riittämiin tulevina viikkoina. Mieluummin sateet nyt, kun pitää muutenkin olla sisällä vääntämässä koulujuttuja.