Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Otsikon kliseen lisäksi voisin käyttää vielä toista: "Hyvää kannattaa aina odottaa". Täysin eri asia onkin sitten, onko blogini niin hyvä :). Edellisestä kerrasta pääsi vierähtämään se pari viikkoa, vaikkei sinänsä mitään ihmeellistä ollut. Liian helppo vain siirtää seuraavaan ja seuraavaan päivään. Mutta asiaan.

Mitäpä Brisbaneen. Tämä sunnuntaipäivä on ollut hiukan sateinen, mutta antaapa hyvän tekosyyn pysyä sisällä ja kirjoittaa esseetä kurssiin Australian Society and Culture. Essee koskettelee Australian ja USA:n sotilasliittoa toisen maailmansodan ja Vietnamin sodan aikoihin. Onko ollut molemmille osapuolille hyödyllinen? Enpä olisi ihan heti arvannut, että päädyn tuosta aiheesta opiskelujeni ohessa kirjoittamaan, mutta mikäpä tässä. Ainakin kirjallisuutta löytyi mukavasti, kun reppu oli hajota kirjastosta tullessani :).

Ensi viikolla on viimeinen kouluviikko ennen kaikkien kovasti odottamaa mid-semester-breakkia. Ihan luentokauden puoliväliin ei loma osunut, mutta eipä tuolla pahemmin väliä ole omalta kannaltani. Lomaviikon jälkeen jäljellä about 3 viikkoa luentoja sekä tietenkin tentit. Jännä huomata, että täällä on tullut oltua jo 2,5 kuukautta. Aika mennyt kuin siivillä. No, vielä kuitenkin kolmisen kuukautta Down Under elämää jäljellä :).

Niin TKK:n kuin QUT:nkin vaihto-opiskelijoiden infoissa käytiin läpi termiä "kulttuurishokki". Sitä, miten jossain välissä uusi kulttuuri ottaa päähän ja koti-ikävä valtaa mielen. Itse kävin jonkinmoisen kulttuurishokin läpi ensimmäisten Australian viikkojen aikana, mutta se meni aika lievänä ohi (tai näin muistelen, ehkä aika on jo tässä välissä kullannut muistot). Kuitenkin viimeisten parin päivän aikana pääsi kulttuurishokki (koti-ikävä/yksinäisyys, millä nimellä sitä haluaakaan kutsua), pahasti yllättämään.

Muutaman päivän ajan oli aika hajottava olo, koti-ikävä, mutta ehkä eniten nakersi se fiilis, että olen oikeasti aika yksin toisella puolen maapalloa. Yksinäisyys raastoi kovasti. Onneksi on kuitenkin facebookit, skypet ym., joiden avulla saa yhteyden Suomeen ja ystäviin, ja pystyy heidän kanssaan juttelemaan. Se helpotti oloa.

Hyvä puoli siinä, että kulttuurishokki vol 2 iski tämän parin kuukauden oleskelun jälkeen, on se, että tähän elämänmenoon täällä on jo sinänsä tottunut. On rutiineja, jotka pitävät liikkeessa ja ennen kaikkea on ystäviä täällä, joiden kanssa voi viettää aikaa ja saada ajatukset muualle. Onneksi tämän kulttuurishokin pahimmat puuskat menivät ohi parissa päivässä (kiitos kaikille avautumistani kuunnelleille :)) ja nyt on jo hyvä fiilis. Ei kai noita mitenkään voi estää. Pitää vain mennä eteenpäin ja luottaa siihen, että kyllä se tästä taas lähtee, kuten onneksi lähtikin :).

Mitäs muuta näihin pariin viime viikkoon on mahtunut. No, aloitetaan vaikka kivista (kiviäkin kiinnostaa, heh heh), eli Planet Earth -kurssista. Täällä olon aikana olen pitkälti vakuuttunut siitä, että geologia (ja kivet) on kivaa :)! Ainakin tämän yhden kurssin perusteella. Toissa lauantaina viettettiin kyseisellä kurssilla field trippiä ja katseltiin kiviä luonnossa. Suurin osa päivästä käveltiin pitkin yhtä Sunshine Coastin rantakaistaletta. Miten niin lyheen matkaan mahtuikin niin monta geologista ilmiötä. Alla kuvia muutamasta. Ajattelin retkelle lähtiessäni, että olen ollut täällä nyt jo reilut pari kuukautta, ja ruskettunutkin hyvin, joten en varmaan mitään aurinkovoidetta tarvitse. Väärin! Retken loputtua oli niska jännän lämmin ja punoittava.

Karjalaiset sukujuuret omaavana, joku voisi kuvitella, että olisin Suomessa kokeillut karjalanpiirakoiden tekoa. No, en siihen tekemiseen asti ikinä Suomessa päässyt, mutta syömispuolta harjoitin hyvinkin ahkerasti. Voisi myös kuvitella, että viimeinen paikka, missä itse leipomispuuhaan pääsisi käsiksi, olisi Australia. Kuitenkin täällä tuli rypytettyä ensimmäiset karjalanpiirakat :). En kehtaa käyttää verbiä leipoa, sillä Riikka teki suurimman työn ja olin itse vain vieraileva tähti siinä operaatiossa. Kuitenkin muutaman kokeilun jälkeen osa piirakoista näytti jopa ihan tunnistettavilta karjalanpiirakoilta! Ja maku oli loistava!

Tulihan tässä toissa viikolla täytettyä ihan vuosiakin. Nyt mittarissa 24 ja muutama päivä. En halunnut pitää mitään isoja juhlia, joten otin synttäripäivän rauhallisesti ja kävin mm.ajalemassa Brisbanen julkisen liikenteen CityCat-katamaraanien reitin toiseen päähän. Halpa tapa saada jokilaivaristeily :). Vaikka en mitään isoja juhlia halunnutkaan, kyllä se, että ihmiset muistivat ja onnittelivat, lämmitti mieltä todella paljon! Erityiskiitos Riikalle loistavasta aamupalasta ja lahjoista (alla kuvassa unenpöpperäisen tyytyväinen Markus), porukoille kesän kuvista ja T-paidasta sekä viisikolle Bernd, Martin, Riikka, Elisabeth ja David hyvästä viskistä ja viskilaseista! Myös kaikki facebookissa onnitelleet lämmittivät mieltä hyvin paljon. Kyllä niinkin pieni asia, kuin hyvän syntymäpäivän toivotus voi saada toisen hyvälle tuulelle!

Ensi viikolla siis vielä pari päivää yliopistoa ja muutaman harkkatyön DL. Torstaina kuitenkin lentokentälle, koneella Darwiniin ja sieltä matkailuautolla takaisin Brisbaneen. Edessä on siis muutama päivä Pohjois-Territorion pääkaupungissa ja sitten eeppinen 4000 km road-trip Australian eräimaiden halki :).