Profile
Blog
Photos
Videos
Tyhmyydestä sakotettiin
Kuten Mikon, myös meidän urakka alkoi 19.5 aamuyöstä. Etenimme käsi kädessä Mikon ja Pasangin kanssa aina kolmosleiriin asti, joten en rupea tässä uudestaan kertoilemaan noita alkumatkan vaiheita. Kello herätti meidät 20.5. 06:00 kolmosleiristä n. 7100m korkeudesta high altitude aamutoimiin. Tällä kertaa näihin lukeutui puuron, kiisselin ja vesien kuumentamisen lisäksi teltan purkaminen. Tuulinen, lunta pöllyttävä sää ei tehnyt näistä aamun ensimmäisistä töistä miellyttäviä. Perkeleiden kaiku kasvatti hetkellisesti kolmosleirin vyöryvaaraa. Kolmen tunnin taistelun jälkeen pääsimme viimein irtautumaan tyyneen auringon säteiden täyttämään Lhotsen seinään. Reitti ottaa kolmosleiristä suunnan kohti Lhotsen huippua. Yellow bandin (200-300m kallio/kiviosuus) kohdalla reitti muuttaa suuntansa kohti Geneva harjannetta, jonka Everest kiipeilijät ylittävät mennessään nelosleiriin. Lhotsen reitti kääntyy n. 300m ennen tätä harjannetta kohti nelosleiriä, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Everestin valtaväylästä. Saavuimme nelosleiriin n. klo 15:00, josta löytyikin kohtuullisen tasainen telttapaikka ilman suurempia rehkimisiä. Teltan pystytyksen aikana tutustuimme myös naapuriteltan sherpoihin, joiden tehtäväksi olimme ymmärtäneet reitin köysittämisen. Samassa selvisi, että he kantavat tarvittavan köyden ja me köysitämme reitin. Raavittuamme aikamme päätä, tyydyimme tilanteeseen ja siirryimme telttaan keittelemään vettä, syömään ja maksimoimaan muutaman tunnin levon.
Tomin ollessa ottamassa lunta, jostain ylhäältä ropisi muutamia kiviä, joista yksi nyrkinkokoinen möykky iskeytyi telttakankaamme läpi pöllähtäen makuupussiin päidemme kohdalle. Hetken vapistuamme suljimme kaikki luukut jatkaen keittelyä. Vielä ennen auringon laskua päätti toinen kivi iskeytyä telttakankaan läpi tällä kertaa keskivartalon kohdalle. Osumia ei tullut muuta kun telttaan, joten kursimme sen kasaan teipin avustuksella. Kello herätti meidät 21.5 klo 21:00 "aamupalalle". Joko turhan aikainen nousu, tai liian nopea keittely antoi meille puoli tuntia lisää lepoaikaa ennen 23:00 tapahtuvaa liikkeellelähtöä. Pääsimme liikkeelle puoliltaöin odoteltuamme naapureitamme ja köyttä. Meillä oli mukana 30m omaa köyttä, mutta jostain syystä (TYHMYYS) emme ottaneet sitä mukaan. Illan aikana oli satanut lunta n. 15cm, joka teki askelista paikka paikoin epävakaita. Reitin alun (n.30m) etenimme suhteellisen nopeasti köysien ollessa tällä ensimmäisellä osuudella valmiina. Tämän jälkeen homma hidastui, köysittämisen ja reitin epäselvyyden takia. Muutaman köydenpituuden jälkeen kantaja ilmoitti köyden olevan lopussa. Totesimme olevamme n. 200m paikan alapuolella, josta tiesimme kiinteiden köysien alkavan. Hetken pohdittuamme totesimme, ettei ylös kiipeäminen tuota mitään vaikeuksia. Toinen tarina olisikin sitten ollut alaspäin tuleminen väsynein jaloin irtonaisessa lumirinteessä. Otimme paikasta pari kuvaa ja aloitimme kiukkupäissämme laskeutumisen takaisin nelosleiriin. Ajatukset alkoivat pyöriä näiden 2 kuukauden jokaisessa päivässä, jotka osoittautuivat nyt hukkaan heitetyksi ajaksi. Olisi niin helppo kääntää syyttävä sormi johonkin, mutta nyt ei voi muuta kun ottaa peilin käteensä ja katsoa syyllistä siitä. Miksi emme ottaneet tätä kevyttä köydenpätkää mukaan…? Tiedä häntä, mutta sen avulla olisimme päässeet ainakin köysitetylle osuudelle. Nyt matkamme tyssäsi n.7900m korkeuteen.
Vedimme nelosleirissä pari tuntia lonkkaa pahimpaan harmitukseen ennen laskeutumisen aloittamista kolmosleiriin. Kolmosleiristä keräsimme lisää taakkaa reppuihimme ja jatkoimme laskeutumista kakkoseen. Samaisen illan aikana myös Mikko ja Pasang saapuivat voittajina lepäämään ennen perusleiriin laskeutumista. Tänään pakkaamme tavarat ja valmistaudumme huomiseen lähtöön. Huomisen aamupalan jälkeen puramme leirin, heitämme tavarat jakkien selkään ja siirrymme Phericheen viettämään Mikon ja muiden huiputtajien voitonjuhlia. Tästä matkamme jatkuu 27.5. yöksi Namche Basariin. Luklaan saavumme 28.5., josta lennämme takaisin Katmanduun 29.5. kelien niin salliessa. Vielä tulee päivä, jolloin emme ole näin tyhmiä ja tämäkin vuori antautuu!
- comments
Bobbo Finally! This is just what I was lokoing for.