Profile
Blog
Photos
Videos
Kankaantaan Pyry ja Mikko Everestin huipulla
Tämän vuoden yritys sisälsi ennakolta pieniä paineita onnistumisen suhteen. Töistä pois muutama kuukausi, auton verran pankkilainaa ja pikku väsy retkikuntaelämään. Oma tavoitteeni retkeilyn suhteen on hiihdellä pohjois- ja etelänavalle ilman ulkopuolista apua sekä kavuta maailman huipulle. Pohjoisnavan jälkeen tiesin, että mitään pahempaa en tule elämässäni kokemaan ja Everest sekä etelänapa ei tule sisältämään enää moista kärsimystä. Kuten tavallista, onnistumisen jälkeen eräs hyveeni on liidellä seuraavaan koitokseen takki auki. 2009 Everest retkikunta palautti pikku Puten taas maanpinnalle kun 8km yläpuolella koneesta ei oikein irronnut tehoja. Aika pian kotiin paluun jälkeen tiesin, että seuraava yritys on tehtävä nopeasti tai aika ajaa ohi Everestistä. Pelastus pienen ihmisen hätään tuli Vantaan kovimman palomiehen suunnalta. Multitalentti Myllys (vuorikiipeily, pyromania, enduro, pitkän matkan hiihto, ampumapaini) ilmoitti halunsa kiivetä Lhotselle, joten homma oli silla selvä. Mukaan retkelle ilmoittautui myös Valkealan hirvi Kirtola.
Pienen analyysin jälkeen 2009 retkikunnasta tiesin kuinka homma todennäköisesti viedään maaliin kunnialla. Muutaman pohdinnan jälkeen paatin, että tarvitsen itselleni sherpan huippuyritykseen. Jakelin auliisti ympärilleni valkoista valhetta, että sherpa on lähtökohtaisesti mukanani turvallisuuden vuoksi - mikä siis oli täyttä paskaa. Kyse oli pelkästään siitä, että tarvitsen kaverin kantamaan hapet ja teltat kolmosleiristä nelosleiriin, jotta olen tikissä samana päivänä tapahtuvaan huippuyritykseen.
Heti retkikunnan alkuvaiheesta lähtien minulla oli vahva aavistus, että tänä vuonna olen huipulla. Aavistus perustui puhtaasti aikoihin minkä käytimme eri leirien väliseen tamppaamiseen. Toinen merkittävä tekijä, joka vahvisti uskoani, oli erään huonon retkeilytapani dramaattinen vähentäminen. Tein edellisvuoden retkestä huomion, että aski punaista Marlboroa päivässä ohuessa ilmanalassa on ihan huono juttu. Aloitin oikean aivopuoliskoni johdolla Katmandussa kampanjan: "Tupakat ja piiput piiloon", jonka seurauksena tennarit ovat tuntuneet verrattain kevyeltä koko kahden kuukauden reissun ajan.
Everest kiipeily on siinä mielessä raaka laji, että ainoastaan viimeinen ponnistus ylös ja turvallisesti alas ratkaisee koko lopputuloksen. Tähän lopputulokseen vaikuttaa myös moni tekijä joka ei ole kiipeilijän omassa hallinnassa. Tänä vuonna olimme saaneet leirit valmiiksi 2. toukokuuhun mennessä ja olimme saaneet touhuta alkumatkan ilman kummempia murheita. Merkittävä ero omalla kohdallani edellisvuoteen verrattuna oli kunnon lepo ennen huippuyritystä. Sain huilia ennen huippuyritystä kokonaista 17 vuorokautta mistä oli merkittävää hyötyä itse suoritukseen.
19.5. aamuyöstä 03.00 koko roskajoukkomme suuntasi matkansa kohti yläilmoja. Ensimmäinen stoppi porukalla oli kakkosleiri, jonne saavuimme 6h tamppaamisen jälkeen. Olin itse päättänyt saastaa joka käänteessä energiaa viimeiseen ponnistukseen, joten muotimaailman tuntemat silmäripsenikään eivät tehneet ainutta ylimääräistä liikettä. Päivä kakkosessa sujui lepäillen ja tankaten nestettä kohti seuraavaa päivää. Lähtö kohti kolmosta tapahtui mukavissa tunnelmissa aamulla 06.30 ja etenimme verrattain hitaasti koko matkan. Saavuimme kolmoseen n. 5 h tunnin aherruksen jälkeen navakassa tuulessa toppahousut jalassa. Edellisvuoteen verrattuna minulla oli yksi ylimääräinen happipullo mukana (kokonaisuudessaan 5 pulloa) ja tarkoituksena oli surutta huiskia kunnon happivirtauksilla heti kolmosleiristä lahtien. Päästyämme kolmoseen meillä oli edessä pienen pieni murhe. Olimme ajatelleet nukkuvamme koko porukka yhdessä teltassa, mutta rakas kotimme oli pahoin turmeltunut edellispäivien lumimyrskyssä. Tämän johdosta Tomi ja Joni kaivoivat oman yläleiritelttansa esiin ja pystyttivät sen valmiiseen paikkaan. Minä ja Pasang aloitimme oman telttamme kursimisen ja lumen poistamisen teltan sisältä. Aikaa operaatioon meni n. 2h ja lopputuloksena meillä oli viehättävä, kahdesta teltan riekaleesta tehty asumus. Aloitin välittömästi hapen imemisen operaation jälkeen ja aika-ajoin nappailin nestettä pitääkseni itseni pelikunnossa. Olo kolmosessa oli erinomainen ja ajatuksena oli lahtea kohti nelosta seuraavana aamuna 05.00. Yö meni mukavasti heräillessä vähän väliä myrskyn tapaiseen säätilaan. Kakkamajamme kesti kuitenkin kunnialla yön koettelemukset, mutta siirsimme lähtöamme voimakkaan tuulen takia alkavaksi 07.30. Tyhjällä repulla tapahtunut startti oli lähes mieltä ylentävä kokemus, koska muistissa oli edellisvuoden lyllertäminen 20kg kantamuksella kohti nelosleiriä. Saavutin Pasangin kanssa nelosleirin 6h aherruksen jälkeen hyvävoimaisena. Seuraavaksi oli vuorossa pienen telttamme pystytys melkoisessa viimassa. Aikaa tähän yksinkertaiseen toimitukseen meni melkein 20 min ja lopulta saimme ankkuroitua telttamme kivikkoiseen maastoon.
Päivä nelosessa meni tankatessa ja teltassa makoillessa. Sovimme alustavasti, että lähdemme huipulle 21.00. Päivän kääntyessä illaksi alkoi keli muuttua tuulisemmaksi ja taivaalta alkoi tipahdella lumen tapaista ainetta. Kellon lähestyessä 21.00 istuimme vielä teltassa ja tarkastimme muiden retkikuntien lähtösuunnitelmia. Olimme täydessä varustuksessa ulkona 21.30 ja lunta tuli taivaalta melko rankalla kädellä. Tässä vaiheessa pieneen kuuppaani tupsahti pirullinen tunne, että huippu jaa saavuttamatta huonon kelin takia. Pyörittelimme peukkuja ulkona pyryssä n. 30min odotellen isompien retkikuntien lähtölaukasta, koska emme halunneet olla ensimmäinen porukka avaamassa latua kohti huippua. 22.00 pari naapuriretkikuntaa tekivät peliliikkeen ja aloittivat aherruksensa kohti huippua. Nappasimme sopivan peesin ja matka kohti huippua alkoi sopivan rauhalliseen tahtiin. Noin tunnin kipuamisen jälkeen saavuimme paikkaan, jonne olin tummunut edellisvuotena. Matkan teko tuntui mukavalta ja n. 4h aherruksen jälkeen saavuimme Balconylle, joka on n 8500m korkeudessa. Siellä vaihdoin itselleni uuden happipullon. Alkumatkan sain vetoapua noin 2l/min happivirtauksesta ja Balconylta lahtien matka jatkui 2,5l/min virtauksella. Tässä vaiheessa keli oli muuttunut erinomaiseksi. Aamu alkoi sarastaa n. 05.00 ja olimme talloin hivenen South Summitin (n 8750m) alapuolella.
South Summitin alapuolella on pieni pätkä kalliolla könyämistä ja tässä kohden jouduimme ensimmäisen kerran odottelemaan omaa vuoroamme Pasangin kanssa. Minuakin pyylevämpi herrasmies oli selkeä tukko koko porukan etenemiselle, koska hänellä oli suuria vaikeuksia päästä helpohkon kalliopätkän yli ilman järjetöntä ponnistelua. Päästyämme South Summitille kello oli n. 07.00. Täältä näkyi jo huippu ja vaihdoin varoiksi uuden happipullon itselleni. Tässä vaiheessa matkaa oli tehty n. 9h ja olin melko väsynyt taaperruksesta. Suurin mokani tähän mennessä oli oman kiipeilytyylini törkeä laiminlyönti koko alkumatkan. Olen huomannut, että valtaosa muista kavereista vain kiipeävät vuorien huipuille. Itse käytännössä syön ja juon itseni huipulle. Olin varannut runsaasti evästä ja juomaa matkalleni, mutta käytännössä 9h tunnin aikana olin juonut n 7dl nestettä ja viisi palaa sinistä suklaatia. Pitkälti tästä johtuen viimeinen ponnistus kohti huippua South Summitilta kesti pienien ruuhkien kera n 1h. Saavuttuani huipulle kello näytti 08.03, joten päivän urakka vei kokonaisuudessa ylös 10 h. Tärkein tavoitteeni koko retkelle oli saattaa Kankaantaan Pyryn kunniakas lippu maailman katolle. Tein pienen Nummelan kehittämän salaisen rituaalin ja asetin lipun nepalilaisen himmelin viereen. Oltuani huipulla n 10min huomasin iloksi Rovaniemen poikien saapuvan hyvävoimaisina tavoitteeseensa. Mikä ja Timo tempaisivat nelosleiristä melkein tunnin minua nopeammin huipulle. Vaihdoimme muutaman sanan kavereiden kanssa ja tämän jälkeen suuntasin alas kohti nelosta. Alkuperäinen suunnitelmani oli soittaa huipulta suoraan webmasterillemme Japelle mutta olin "hivenen" sekaisin, joten päätin saastaa kaiken energiani selviämiseen turvallisesti nelosleiriin. Matka alas sujui hitaan varmasti, ilman ongelmia. Laiskana miehenä laskettelin peräluisua untuvat pölisten viimeisen sata metriä rinnettä kohti nelosta. Matka alas neloseen kesti n. 3h ja olin melko uupunut leirissä. Otin puolen tunnin unet leirissä ja pakkasimme romumme Pasangin kanssa. Tavoitteena oli siirtyä vielä päivän aikana kolmosleiriin. Minulla oli vielä runsaasti happea jäljellä, joten matka alas alkoi täydellä happivirtauksella. Huolimatta kohtalaisen pitkästä päiväurakasta selvisin kolmosleiriin 1,5h ajassa. Olin reilusti Pasangia aikaisemmin kolmosessa mikä todennäköisesti oli pelkästään painovoiman ansiota. Ajatus yöpymisestä kolmosessa (7100m) tuntui kerrassaan vastenmieliseltä nähtyäni majapaikkamme kunnon. Kerkesin olla unten mailla n. 1h puhtaalla hangella kunnes Pasang saapui perille. Sovimme hetken pohdinnan jälkeen, että vietämme seuraavan yön kakkosessa. Keräsimme roskamme ja tavaramme ja suuntasimme ison kuorman kanssa kohti kakkosta, jonne Joni ja Tomi olivat jo saapuneet Lhotsen jälkeen. Taas happihanat kaakkoon ja matka kohti kakkosta sujui hitaan varmasti. Pääsimme perille kakkoseen hivenen ennen pimeän tuloa. Suuntasin kakkosessa suoraan Asian Trekkingin messitelttaan koska halusin onnitella ystäväämme King Archeria (Intian nuorin huiputtaja 16v10kk). Nuori sankari oli jo unten mailla joten siemaisin nopeat teet sherpojen kanssa heidän messiteltassaan. Tässä vaiheessa olin ollut valveilla yhtäjaksoisesti (pois lukien n 1,5h torkut) n 38h joten Nukku-Masa kolkutteli jo hivenen silmäkulmia. Vaihdoimme nopeat kuulumiset Tomin ja Jonin kanssa heidän puuhistaan ja painuin nukkumaan. Sovimme jätkien kanssa, että lähdemme viimeiselle pyrähdykselle kohti perusleiriä aikaisin aamulla. Matka perusleiriin kesti kokonaisuudessaan 6h raskaiden pakettien kera. Päästyämme leiriin kaikilla oli loistofiilis urakan jäljiltä vaikka Jonilla ja Tomilla ei mennyt kaikki ihan tuubiin Lhotsella.
Ps. Rakkaat sisarukseni. Olen kroonisesti huomion kipeä ja saatanan itserakas, joten ostin teille jo joululahjaksi t-paidat jossa lukee " My brother is Everest summiter". Mulle riittää ihan pelkkä Fazerin sininen…
Pss. Lhotsen kootut selitykset huomenna
- comments
noora Ihan FANTASTISTA pojat!! Hieno suoritus - me täällä Suomen maalla ollaan jännityksellä seurattu retkeänne ja vaellusfiilis sen kun on kasvanut. Hienoo, onnea teille!! Noora/KILROY