Profile
Blog
Photos
Videos
Vierailulla yläkerrassa
Vappuaattona alkanut yläleirien viimeistelyurakkamme päättyi tänään ennen yhtätoista. Tämän neljännen huippuyritystä edeltävän nousun tarkoituksena oli viedä viimeisiä tavaroita täydentämään lähinnä kolmosleirin kalustoa. Aloitimme kiipeilyn jo totuttuun tapaan aamuyöstä kello kolme. Tovin etenemisen jälkeen huomasimme, että Khumbu-yskän rasittaman Tomin vauhti ei ollut ennallaan. Matkantekoamme hidastivat myös kuvaustauot, joita pidimme runsaasti. Ykkösleirin tavoitimme 4h 50min liikkumisen jälkeen. Ykkösen teltalla pidetyn huoltotauon jälkeen jatkoimme siirtymistä kohti kakkosta. Tässä kelkkaamme liittyi muutama Asian Trekking asiakas mukaan luettuna Suomalaiset Mika, Timo sekä ulkomaanvahvistus "King" Archer. Archer on 16 vuotias Intialainen poika, joka yrittää saavuttaa Everestin huipun nuorimpana Intialaisena. Archeria ei voi ainakaan syyttää kamahomoilusta miehen pukeutuessa kauluspaitaan, villapaitaan ja toppahousuihin. Näistä huolimatta miehenalun motivaatio ja kondis on kohdallaan ja jos veikata pitää, niin tämän kuun aikana tämä herra seisoskelee maailman katolla. Archerin askelien tahdissa saavutimme kakkosleirin ruokatunnin eli klo 11:00 aikaan. Tämä oli liian myöhään. Kukaan kulkija ei jää kylmäksi auringon paahtaessa Hiljaisuuden Laaksossa. Tästä ykkös- ja kakkosleirin väliltä olisi hyvä olla poissa auringon alkaessa porottaa, silla paikka muuttuu sietämättömän kuumaksi. Loppupäivän vietimme teltoissa vettä keitellen ja ruokaillen.
1.5 klo 7:18 aloitimme siirtymisen kohti kolmosleiriä reput tällä kertaa kevyinä tavarasta. Ylös ei tarvinnut viedä enää kuin kaasua, ruokaa ja yöpymiskamat edellisen kerran ahkeroinnin jälkeen. Taktiikka oli sama kuin edellisen päivän perusleiristä lähdön jälkeen, eli kuvata piti paljon. N. tunti ennen Lhotsen seinän alkua Tomia rasittanut yskä sai miehen kääntymään takaisin kakkosleiriin. Tämä oli ehdottomasti oikea päätös yskän paranemisen kannalta. "Välttämätöntä" tämä kolmosen yöpyminen ei ollut kun Jonille, jolla ei aikaisemmin ollut vielä kokemusta 7100m koisaamisesta. Ryhmäkohtaisen kaluston siirto ja matkaa Mikon ja Jonin toimesta voitiin jatkaa. Rautojen jalkaan laitto sujui tällä kertaa huomattavasti lämpöisemmissä olosuhteissa. Pikainen juomatankkaus, kameroiden virittäminen käyttökuntoon ja ensimmäinen askel seinälle voitiin ottaa. Edellinen reissu oli kiivetty lähes kokonaan sinisen jään peitossa olleella seinällä. Nyt olosuhteet olivat toiset edellisen illan lumisateen takia. Kuvaustaukoineen 3h 20min kiipeämisen jälkeen saavuimme kolmosleiriin, jossa odottikin lumityöt joita välillä säestivät naapurileirin kyselyt poromakkarasta.
Tarkoituksemme oli kaivaa toinen telttapaikka huippuyritystä varten, mutta tuo jäinen seinä ja mystisesti kadonnut lapio ei houkutellut työn tekoon. Pikaisen palaverin jälkeen päätimme, että mahdumme kaikki neljä tuohon igluksi käyneeseen kynnöspeltoon. Ei siis muuta kun sisään telttaan ja makuupussiin syrjälleen. Puoli viiden aikaan kuului radiosta Pasangin kutsu. Pasang oli lähtenyt aamuyöstä klo 2:00 kakkosleiristä tavoitteenaan viedä Everestin nelosleiriin 5 pulloa happea ja teltta. 17:09 hän palasi kolmosleiriin onnistuneen keikkansa jälkeen. Otettuaan huikan sporttijuomaa mies nousi ylös ja aloitti laskeutumisen takaisin kakkoseen tokaisten south colissa olleen aika kovan tuulen. Tästä suorituksesta emme voi muuta kun todeta miehen painivan hieman eri sarjoissa, kun me.
Herätyskellon olimme virittäneet aamuneljäksi, että ehdimme laskeutua sitten perusleiriin yhdessä Tomin ja Pasangin kanssa. Kellon soidessa totesimme ulkona vallinneen koiranilman. Käänsimme siis kylkeä ja jäimme odottamaan lumimyrskyn laantumista. 4:50 näin tapahtui ja pääsimme livahtamaan teltan liepeiden välistä ulos kiinnittämään rautoja. Tästä sisuuntuneena lumimyräkkä alkoi uudelleen. Vetskaria vaan kireemmälle ja kiinni ensimmäiseen kiinteään köyteen. Yön aikana lunta oli tullut kolmosleirissä noin puoli metriä. Luminen pinta itse asiassa helpotti huomattavasti laskeutumista ja ainoa varsinainen työmme oli repiä jäätynyttä köyttä lumimassan alta laskeutumisen aikana. Pääsimme alas seinältä hivenen alle tunnissa ja sitten alkoi toinen etappimme kohti kakkosleiriä. Matkan tekoa hivenen hidasti se, että reitti oli lumen peitossa ja muutamassa kohdassa reittiä olleet railot vaativat erityistä huomiota koska matkassamme ei ollut mukana köyttä. Pääsimme kakkoseen n 1,5 h kolmosesta lähdön jälkeen. Pasang ja Tomi olivat lähteneet n 10 min meitä ennen kohti ykköstä huomattuaan muutaman sherpan ottaneen piikkipaikan navigoidessa reittiä läpi railoalueiden kohti ykköstä. Mikko ja Joni tumppasivat yöpymiskamat kakkosen telttaan ja jatkoivat matkaa ykköseen valmiissa urassa ilman pelkoa peittyneistä railoista. Ykkösestä matka jatkui vanhaan malliin kohti perusleiriä ja koko porukka oli perusleirissä yhdeltätoista. Perusleirissä teimme tutut huoltotoimenpiteet ja nautimme yhdet kylmät huurteiset ja rupesimme suunnittelemaan muutaman seuraavan päivän ohjelmaa ja varustusta.
Lähdemme huomenna aamiaisen jälkeen Pherichen kylään joka sijaitsee 4200m korkeudessa. Tarkoituksemme on lepäillä siellä 2-3 päivää, jonka jälkeen palaamme takaisin perusleiriin. Menomatkan uskomme sujuvan ilman kiirehtimistä 4h ja takaisin leivomme n. 7h. Palattuamme perusleiriin siellä on todennäköisesti taas tutun oloinen "huippukuume", jolloin eri porukat tulkitsevat kilvan sääennusteita ja arpovat parasta huiputuspäivää. Tähänastinen hyvä työmme antaa pohjan onnistumiselle, mutta peli on raakaa ja lopulta ainoa mikä ratkaisee näissä kahinoissa - kävitkö huipulla vai et… Laiskoina miehinä emme kuitenkaan vielä jaksa pohtia moisia asioita vaan keskitymme puhtaasti rentoutumiseen ja palautumiseen leirien rakentamisurakasta. Vain raukka painaa jarrua!
- comments
Ana Apr13 Phil Stefani's 437 Rush can be found at the corner of Rush and Hubbard Streets. It's a bit tcekud away, especially because of current construction on the Michigan Ave. walkway above, but it is well worth the search. Cabbies know how to find us, and if you're driving we offer valet for only $11 so you won't have to worry about parking. Here is a link to 437 Rush. We hope you dine with us soon.