Profile
Blog
Photos
Videos
Kolmonen perustettu
Kolmen päivän hiljaisuuden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Oikaisimme ruotomme ja pakkasimme reppumme 22 päivä aamuyöstä ja otimme suunnan kohti kakkosleiriä. Tarkoituksemme oli viettää yö kakkosessa 6400m korkeudessa ja jatkaa siitä seuraavana aamuna kohti kolmosleiriä. Reitti kolmoseen ei ollut kuitenkaan vielä valmis, joten jouduimme viettämään vielä yhden pitkän lepopäivän kakkosessa. 23 päivä sujuikin kakkosessa kylkeä kääntäen ja vettä sulatellen. Välillä intouduimme jopa seuraamaan reitin valmistumista kolmoseen. Iltapäivän tunteina totesimme n. 20 henkisen porukan saaneen reitin kolmoseen valmiiksi. Navakka tuuli herätti meidät 24.4 klo 4:15 aamupalan keittoon ja veden tekoon. Nelihenkinen seurueemme liikahti kohti kolmosleiriä 06:00. Noin parinkymmenen metrin kulkemisen jälkeen palomies (Tomi) sammutti kivipolun varrella "kytenyttä" paloa puhaltaen juuri syömänsä aamupalan kahteen otteeseen värittämään niin harmaiksi käyneitä kiviä. Tästä matka jatkui perkeleiden saattelemana kohti Lhotsen seinän juurta. Tässä pidimme puolen tunnin tauon yrittäessämme saada kohmeisin käsin rautoja jalkaan. Niinkin vaikea toimenpide kuin tämä rautojen jalkaan laitto on, ei se onnistunut Tomilta kohmettunein kasin ilman Mikon apua.
Aikamme tusattuamme pääsimme viimein aloittamaan kiipeämisen kohti kolmosleiriä. Sulanut Lhotsen seinä oli lähes kokonaan sinisen jään peitossa. Tämä ei antanut pohkeille armoa monen sadan metrin jumaroinnille kohti kolmosta. Neitseellisen sinisen jään potkiminen päättyi 5,5h urakoinnin jälkeen kun kärki saavutti kolmosleirin. Kärkeä edustivat näissä haminoissa Joni ja Pasang. Ylhäällä ensimmäinen homma oli telttapaikan etsiskely. Paikka löytyikin kaupallisten retkikuntien yläpuolelta, jyrkähköltä sinisen jään peittämältä seinältä. Kaivuuhommien aloitus kahdella henkilöllä ei luonut uskoa telttapaikan valmistumiselle saman vuorokauden aikana. Hyvin pian saatiin koko porukka kasaan ja hakut heilumaan vuorotyöluonteisesti. Mikko totesi untuvat päällä tehdyn nousun jälkeen Eero Jäppisen sanoin: " Perkele, mä en tummu koskaan". Mikon tyyli "vuorikiipeillä" edustaa perinteistä retkeilyä, jossa tauoilla on suuri merkitys. Jokainen 100 korkeusmetriä kuluttaa laadukasta suomalaista suklaata 50g ja 3 dl kuntojuomaa. Reilun kolmen tunnin takomisen jälkeen saimme viimein riittävän suuren tasaisen paikan teltallemme. Keli muuttui pystytyksen aikana navakaksi tuuleksi ja lähes jokainen kaveri toivoi oman vuoronsa aikana onnekasta salamaniskua tahi isoa jääklimppiä niskaan, jotta kidutus loppuisi lyhyeen. Työnteko seitsemän kilometrin korkeudessa muistuttaa Uuno Turhapuron leffaa rautakauppiaana - tahto on hirveä mutta jälkeä ei juuri näytä syntyvän. Nopea teltan pystytys, rahdatun tavaran varastointi telttaan ja "koti"matka voi alkaa. Laskeutuminen seinämältä sujui lähes ongelmitta. Mikon laskeutuessa viimeisiä köydenmittoja sai Mikko, Pasang ja Joni ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Metri pari ankkurista lähdön jälkeen Mikon edessä ollut kojootti (lumiankkuri) korkkasi seinästä irti (Olisiko painolla mitään asiaa?). Tupla-ankkurointi jätti tapahtuman pelotteluasteelle. 11 tunnin urakoinnin jälkeen saavuimme takaisin kakkosleiriin tankkaamaan menetettyjä kaloreita. Illan mittaan uni maittoi ja saatteli ajatuksemme jo perusleirin hienouksien pariin. Tänään aamulla Jonin aamupalan keittonopeus oli mentaaliharjoituksen jälkeen saavuttanut lähes toivotun nopeuden. Perusleirin kiilto silmissä aloitimme liukastelun kohti ykkösleiriä jo totuttuun tapaan Tomin oksennuksen saattelemana. Ykkösleirin telttaa olimme ojentamassa 45 minuutin tamppaamisen perästä. Nopea ankkureiden tarkastus ja narujen kiristely saattoi askeleemme lentoon kohti perusleiriä auringonpaisteen pelossa. Khumbun kääntyessä huimaksi ruuvasi Joni raudat jalkaansa saavuttaakseen totutun turvallisuudentunteen. Mikko ja Tomi totesivat, että tässä ei vielä rautoja tarvita. 7 metrin tikkaiden laskeutumisen jälkeen löysi Joni vanhat konkarit asentamassa rautojaan kapealla reitillä tukkien koko väylän. Tästä meno jatkui tovin jälkeen reippain rautojen hidastamin askelein läpi jälleen kerran muuttuneen Khumbun jäätikkövirran. Pääsimme perusleiriin kolme tuntia kakkosesta lähdön jälkeen. Iso henkinen voitto retkikunnalle syntyi matkan aikana vertailtuamme vauhtiamme kaupallisten retkikuntien kulkunopeuteen. Olimme ensimmäisen kerran "tasasella" näiden veitikoiden kanssa koska reppumme paino edusti suurin piirtein samaa kymmenlukua. Tästä intoutuneena halusimme pitää taustapeilin puhtaana kaikista pehtooreista, onnistuen siinä erinomaisesti.
Nyt meillä on edessä maittava päivällinen ja kuuntelemme Kari Peitsamon: " Vedestä nousee kasvi" -kappaletta kymmenettä kertaa peräkkäin ihmetellen samaan aikaan miten viulutaiteilija Pentti Peitsamon poika osaa kiteyttää maailman asiat niin somaan pakettiin. Ristus me ollaan vahvoja!
- comments