Profile
Blog
Photos
Videos
Ensimmäinen päivitys Alaskasta! Täällä on nyt lauantai-ilta eli perillä Juneaussa oon ollu miltei viis päivää, reissuun lähdin maanantaina. Viiminen viikonloppu Suomessa meni ihan hujauksessa, torstaina viimisen työpäivän jälkeen kävin moikkaamassa ystävääni Sandia joka on kotosin Wisconsinista ja fiilisteltiin mun lähtöä ja pyykkäsin kotoa kaiken (onneks olin tajunnu ajoissa varata pyykkituvan koko illaks ja kuivaushuoneen aamuun saakka). Perjantaina tein lopullisen pakkauksen ja jatkoin asunnon loppusiivousta. Mama tuli Jyväskylään perjantaina illalla ja autto mua siivouksessa, jota jatkettiin vielä lauantaina. Joskus ennen puoltapäivää oltiin valmiita ja lähettiin ajamaan kohti Helsinkiä kaikki kamat messissä. Sillon muhun lopulta iski se oivallus ja kauhee jännitys siitä että mä oon oikeesti lähössä tosi kauas pitemmäks aikaa! Hirveet vatsakrampit koko matkan etelään... Illalla hengailin kavereiden kanssa, sunnuntaina lähin sitte Klaukkalaan viettämään aikaa iskän ja siskojen kanssa, grillistä saatiin herkkuja suoraan pöytään ja jälkkäriks tuoreita marjoja ja kermavaahtoa nomm.
Maanantaina oli sitte oikeesti lähdön paikka ja vaikka sitä ei ite tietoisesti aatellukaa jännittävänsä oli mun vatsa ihan toista mieltä ja kiemursi koko päivän. Tarkistin aamupäivällä miljoonaan kertaan että kaikki oli varmasti mukana, aina ko olin sulkenu laukun iski epävarmuus et olikohan se ja se pakattu ja sit piti taas kurkistaa. Mama piti pitkän lounastauon ja tuli töistä viemään mua autolla kentälle ni mun ei tarvinnu kantaa laukkuja bussista toiseen. Lähtöselvitykseen oli vissii kolme ihmistä jonossa mua ennen ja turvatarkastuksesta kävelin suoraan läpi, joten kentälle varatut kaks ja puol tuntia oli vähän liioittelua... Whatsappailin Laten kanssa lähtöä odotellessani kunnes viimein pääsin koneeseen yess. Ensin lensin Reykjavikiin, jossa vaihdoin konetta ja kiisin Seattleen. Eka kerta ko lensin Grönlannin ylitte (aimman reissun Los Angeles - Lontoo ei kulkenu nii pohjosesta), sää oli kirkas ja maisemat kauniita.
Seattleen saapuessani kello oli paikallista aikaa kuus illalla eli Suomen aikaa neljä aamuyöllä seuraavana päivänä, olin kuitenki heränny aamulla kaheksalta ja ottanu vaan parin tunnin torkut matkalla joten tokkura oli ilmeinen. Maahantulokortit oli jaettu koneessa matkustajille vissiin mun torkkujen aikana koska mulle ei sellasta oltu tarjottu vaikka kaikilla muilla se oli, enkä tietenkää ite tajunnu sellasta kysyä. Just ko olin jonossa seuraavana menossa passintarkastukseen tajusin asian ja jouduin sivuun sitä väsyneenä täyttämään ja koko muu jono meni musta ohitte. Olin oikeesti ihan viiminen kaikista senhetkisistä maahantulijoista ja kaikki muut virkailijat sulki jo pisteensä ja tuli mun niskan taa hengittämään et voisitko täyttää sen lipareen nopeemmin ni päästäs kaikki seuraavalle tarkastuspisteelle yhen ukon kyylätessä mua tarkistuskopissaan vihasena. Seminihkeet fiilikset. Sit piti viel yrittää miettiä missä kaikkialla oon mun vaelluskengilläni kävellyt ko ne halus tietää millasta maa-ainesta niiden pohjissa on. Pääsin kuitenki läpi ja löysin keskustaan menevän junan. Juna-asemalta hostellille ei ollu ko pari korttelia mut onnistuin silti eksymään ko käännyin väärään suuntaan oikeaa tietä ja kysyttyäni reittiä ohikulkijoilta jouduin palaamaan takas, mikä oli aika hanurista ottaen huomioon et mulla oli selässä 19kg rinkka, perässävedettävä 14kg matkalaukku ja vatsapuolella 10kg reppu... En ollukaa tajunnu aikasemmin et tosiaan Washingtonin osavaltiossa marijuana on laillista, mut aika nopeesti sen tajus siellä katuja tallustellessaan: joka nurkassa joku poltti sätkää ja ilma oli suorastaan tunkkanen pössyttelyn hajusta. Kirjottauduin sisään hostelliin ja kävin hakemassa iltapalaa ja siinä se sit olikin, kellahdin sänkyyn puol kybältä ja kello soi aamukolmelta. Kamat kasaan (en onneks ollu levitelly niitä juurikaan), nopee aamupala ja puol neljältä saapu taksi hakemaan kentälle koska junat ei vielä kulkenu nii aikasin. Jopa hostellin yövartija joka tuli ottamaan mun avaimen vastaan tuli suoraan parvekkeelta pössyttelemästä! Vissii aika rento hostelli kun työvuoron aikanaki pajautellaan.
Lento Seattlesta Juneauun ei onneks ollu pitkä ja Marsha, UAS:n vaihtokoordinaattori, tuli mua kentälle vastaan. Olin vieläki ihan sekasin unenpuutteesta ja 11 tunnin aikaerosta mut Marsha ei todellakaan antanu mun mennä tutimaan vaan lentokentältä ajettiin suoraan Mendenhall Glacierille eli paikalliselle jäätikölle ihailemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Sit pääsin kampukselle, sain avaimet mun kämpille ja postilaatikkoon jonne etukäteen tilaamani oppikirjat olivat onneksi jo saapuneet ja pääsin purkamaan laukkuja. Kämppä on neljän hengen tyttösolu, mutta yks huone on tyhjillään ja meitä on täällä vain kolme. Ekana päivänä olin tosin yksin täällä koska kansainväliset vaihtarit sai tulla ilmaseks ennen virallista muuttopäivää joka oli vasta keskiviikkona, jenkeiltä yks yö ois maksanu 75 dollaria joten kukaan ei tullu tänne vielä sillon. Täällä selvästikin painostetaan siihen ettei kukaan jäis yksin huoneeseensa lojumaan vaan kämppikset eläis yhteisöllisesti, koska keittiö ja olohuone on valtavia ja ihan mukavia, meillä on jenkkityylinen saatanan iso ja levee uuni, ja neljä kertaa niin paljon kaappi- ja pöytätilaa keittiössä kuin mulla kotona ja olkkarissa on ruokapöytä neljälle hengelle, pien kirjahylly, kaks sohvapöytää, kolmen hengen sohva, kahen hengen sohva ja nojatuoli - sen sijaan makkari on hikinen ja tunkkanen koppi johon ei koskaan saa luonnonvaloa. Ollaan siis alimmassa kerroksessa (nää on kolmikerroksisia nää asuntolat) ja olkkarin puoli on maan tasalla ja siellä on järvinäköala ja vihreitä puita, makkari on mäen puolella ja mun ikkuna on metrin levee ja puoltoista korkee, huoneen kauimmaisessa nurkassa ja se on PUOLIKS MAAN ALLA, ja siinä maan päällä on pensaita peittämässä näkyvyyttä jalkakäytävälle eli joo, täällä eletään sit ihan vaan sähkölampun kelmeessä valossa. Erittäin nihevää. Makkarista löytyy sänky, koulupöytä, vetolaatikosto ja pieni hylly ja muuta tänne sit ei mahukaa.
Olin purkamassa laukkuja kun naapuriasunnon vaihtarit tuli koputtelemaan ovea. Kanadalainen Nick ja espanjalainen Esteban kysy haluunko lähteä niiden kanssa Juneaun keskustaan joten nopee suihku ja siistiytyminen ja heti liikenteeseen, eipä tässä turhia keretty paikoillaan seistä! Napattiin bussi ja käytiin ekana lounaalla yhessä kinkkimestassa ja sit vaan pyörittiin vähän ympäriinsä tsekkaillen mestoja. Juneaun keskusta on tosi pieni ja varsinki ostoskatualueen kävelee nopeesti läpi. Aurinko paisto ja mulla oli hiki mustissa legginseissä - ei ihan sitä mitä yleensä ekana aattelee ko miettii Alaskan ilmastoa. Satamassa oli parikin risteilyalusta ja turisteja pörräs krääsäkaupoissa ja Mt Roberts Tramin eli keskustasta viereisen vuoren huipulle menevän köysiradan ympärillä. Sit napattiin busa Fred Meyerille eli paikalliseen tavarataloon ja ostin kaikkee yleishyödyllistä settiä kuten säilytyslaatikoita tavaroiden järjestelyyn hyllyille, hiustenpesuaineita, tiskiainetta, vessapaperia ja vähän ruokaa. Kello oli jo kuus ko päästiin takas asuntolalle. Pojat pyys mua kattomaan leffaa niiden kanssa, sanoin et oon niin väsyny et otan 20min torkut ja tuun perästä. Kuten arvata saattaa, olin kuitenki nii uupunu et nukuin läpi herätyskellon ja heräsin yheksältä edelleen rättiväsyneenä. Vaihoin vaa yöppärin päälle ja sammutin valot ja sit takas nukkumaan.
Keskiviikkona heräsin kaheksalta aamulla eli nukuin sellaset 14h tyytyväisenä. Kyl tuli uni tarpeeseen! Heräillessäni ja aamupalaa laittaessani uus kämppikseni Ana-Christine saapukin kämpille. AC on vaihtari New Mexicosta, mut se on vuoden vaihdossa ja oli täällä jo kevätlukukauden eli se tietää jo vähän meiningeistä täällä. Turistii hetki ja se alko purkaa laukkujaan pikkasen ja mä jatkoin samaa omassa huoneessani ja sit lähettii varsinaiselle kampukselle tapaamaan vaihtokoordinaattori Marshaa. Sen toimistolla oli laatikko jossa oli edellisten vaihtarien tänne jättämiä kamoja ja lastattiin laukkuun KAHVINKEITIN ja jotai haarukoita ja lusikoita ja lautasia sekä henkareita. Käytiin syömässä ruokalassa ja sainki todeta saman minkä edellisenä päivänä ruokakaupassa: laktoosittomuus ei oo täällä mikään yleisesti tiedossa oleva juttu. Voi Suomi, ihanaa kun kaikki erikoisruokavaliot on merkitty niin selvästi! Menin tiskille kysymään mitkä ruokavaihtoehdot mulle on turvallisia ja keittotäti meni ihan puihin. Höyrytetyt kasvikset tai salaatti olis kuulemma toistaseks paras vaihtoehto koska muissa joko oli maitotuotteita tai se ei ollu ihan varma. Jopa leivät oli leivottu maitoon ja koska puolet ruokalistasta oli hamppareita, voileipiä ja panineja, siinä tippu suurin osa vaihtoehdoista... Luojan kiitos meillä on kämpässä keittiö!
Palattiin keittiökamojen kanssa asunnolle ja tiskattiin kaikki saamamme tavarat. Sit lähettiin Auke Bayn satamaan tohon ihan viereen, oli niin kaunista ja aurinkoista ja lämmintä ja ihanaa, merituuli tuoksu raikkaalta, nähtiin paljon saapuvia kalastusaluksia ja käytiin juttelemassa vitun isoja lohiaan perkaavien kalaukkojen kanssa, tutkittiin laiturirakenteiden merirokkoja ja simpukoita ja nähtiin kaks kaunista kukanmuotoista meduusaa sekä valkopäämerikotka! Siinä tuli jotenki sellane oivallus et ei juma, täällä mää oikeesti oon. Illalla AC jatko laukkujensa purkamista ja mä menin kattoo leffaa muiden saapuneiden vaihtarien kanssa, Nickin ja Estebanin lisäks tapasin Jonnan Etelä-Dakotasta, Natalien Puerto Ricosta ja Rosien Englannista.
Torstaina alko sit virallinen orientaatio! Onneks olin saanu vähän käännettyä unirytmiä täkäläiseen koska kampuksen ruokalassa piti olla kaheksalta. Siel oli check-in ja kaikki sai avainnauhat joissa oli nimilaput ja et mistä on kotosin, meillä oli siis alkuun yhteinen orientaatio kaikkien freshmanien eli fuksien kanssa ja niitäki oli ympäri Jenkkilää. Syötiin aamupala jossa en uskaltanu syödä mitään muuta ko hedelmiä ja kananmunia koska keittäjä ei osannu kertoa leivistä ja muffineista onko niissä maitoa vai ei ja jogurteista nyt ei tosiaan laktoosittomia vaihtoehtoja löytynyt... Sit oli yhteinen tervetuloseremonia kaikille uusille opiskelijoille, tavattiin chancellor eli näiden rehtori, kaikki tutorit esitteli ittensä ja sit native studiesin ja tlingitin opettaja piti puheen. Juneaun ja Kaakkois-Alaskan alueella on pääosin kolmen eri alkuperäiskansan edustajia eli tlingitejä, haidoja ja tsimshianeja. UAS tarjoaa kursseja alkuperäiskansojen historian, kulttuurin ja taiteen parissa sekä tlingitin kielessä. Puhe oli ensin tlingitin kielellä ja sit opettaja käänsi sen englanniksi. Jännä kieli, siin on tosi paljon x:ää ja k:ta. Sit meille näytettiin tlingitien rummutusta ja tutorit joutu eteen opettelemaan rumpukoreografian jonka jälkeen niiden piti antaa rumpu eteenpäin jollekulle niiden tutoroitavista ja mä pääsin kans kaikkien fuksien eteen rummuttamaan! Harmi, siit ei taida kellään olla kuvia. Se oli sellanen joulupukki ja noitarumpu -tyyppinen ratkaisu ja sit me hypittiin ja kumarreltiin paukutellen sitä rumpua.
Tervetuloseremonian jälkeen jakauduttiin pienempiin tutorryhmiin luokkahuoneisiin ja me kaikki vaihtarit oltiin siis oma ryhmämme. Käytiin läpi joitain perusasioita siitä, miten kurssivalinnat toimii täällä, missä tarvitaan opiskelijakorttia, kuinka puhutella opettajia jne. Sit leikittiin tutustumisleikkejä (sanat ei riitä kuvaamaan kuinka paljon inhoan tutustumisleikkejä mut yritin pitää tuskastumisen sisälläni). Aiemmin tapaamieni vaihtarien lisäksi meidän ryhmässä on kaks tyttöä Havaijilta, joista toinen tosin on alunperin kalifornialainen, yks jäbä New Yorkista joka on muuttanu sinne viis vuotta sitten Kiinasta, yks tyttö Nebraskasta, yks Tennesseestä ja yks Coloradosta. Puolet kaikista vaihtareista tuli tänne nimenomaan opiskelemaan meribiologiaa eli tullaan olemaan aika paljon yhdessä! Ilmeisesti muutkin huomioi saman ko meikä eli että täällä on tosi vahva panostus meribilsaan. Leikkimisen jälkeen lähettiin kiertämään kampusta joka on siis tosi tosi pieni. UAS:ssa opiskelee alle neljätuhatta opiskelijaa kolmella eri kampuksella, joista Juneau on suurin ja Sitka ja Ketchikan pienempiä. Juneaussa on alle kolmetuhatta opiskelijaa. Pääkampus koostuu kuudesta samalla pihalla olevasta rakennuksesta kirjasto mukaanlukien, lisäksi pääkampuksella on fuksien asuntola. Soluasunnot omine keittiöineen sijaitsee kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Suurin osa mun kursseista ei tuu kuitenkaan olemaan pääkampuksella vaan biologian rakennuksessa joka sijaitsee pääkampukselta 10, asunnolta 20 min kävelymatkan päässä satamassa. Kirjastolla sitä meille esitelly rouva kysy mistä me kaikki ollaan kotosin ja kun kerroin olevani Suomesta, halus täti ehdottomasti esitellä mut toiselle kirjastotädille, joka oli muutama vuos sitten ollut puoli vuotta Helsingin yliopistolla ottamassa oppia kirjastoalasta ja suomalaisista yliopistoista. Helsinki oli kuulemma ollut ihana. Sovittiin että meen joku päivä paremmalla ajalla kahville sen kanssa keskustelemaan lisää, koska orientaatio-ohjelma oli aika tiukka heh. Kävelykierroksen jälkeen käytiin syömässä ja mulle oli lähetetty etukäteen sähköpostia että mulle ei muuten oo sit ruokaa lounaalla et osta ite omas - kiitti vaan?!? Oon siis ilmottanu jo keväällä mun ruoka-aineallergiat yliopistolle mut eivät ees sen verta viittiny joustaa että tehä mulle joku laktoositon tai vaikka sitten maidoton ruoka vaan ei, ilmottivat vaan et tuo ite evääsi. Onneks kampuksen ravintola oli auki ni kävin ostamassa salaatin salaattibaarista ko siitä ny ainakin osasin olla varma etten poimi siihen mitää juustoa tai maitoa sisältävää kastiketta.
Ruokailun jälkeen oli orientaation siistein osuus eli VALASBONGAILU! Käveltiin satamaan ja yliopisto oli järjestäny kaikille fukseille oman aluksen, jossa luojan kiitos oli avoimen kannen lisäksi riittävästi sisätilaa kaikille koska vettä tuli edellisestä päivästä radikaalisti poiketen kaatamalla vaakasuoraan ja tuuli oli navakka. Puolisen tuntia kuljettuamme löydettiin parvi ja yhteensä nähtiin parisenkymmentä ryhävalasta! Oli ihan mieletöntä! Aina välillä ne lähti pidemmille sukelluksille niin että pyrstö heilahti kaaressa pinnan yllä, toiset taas leikkivät ja pyörivät pinnassa toistensa ympäri. Suurin osa oli aikuisia, yks poikanen nähtiin. Yritin ottaa kuvia maman kameralla mut en uskaltanu viedä sitä ulkokannelle koska sade oli törkeä enkä halunnu heti ekalla viikolla rikkoa kallista kojetta. Yritin sit ottaa kuvia ikkunoiden läpi mut niistä tuli niin huonoja kun ikkunat oli ihan sumusia ja sadepisaroiden peitossa et poistin ne kaikki ko ei niistä mitään näkyny kumminkaa. Rosiella oli sadesuojus sen kameralle ni se otti kuvauskojeensa mukaan kannelle ko jätin omani sisätiloihin, niistä tuli ihan ok kuvia. Paluumatkalla nähtiin myös merileijonia lepäilemässä sellasen ison merimerkin päällä.
Neljän maissa tultiin takas satamaan kolmen tunnin valasbongailun jälkeen. Käytiin syömässä kampuksen ruokalassa ja tapasin mestan johtajan, jonka kanssa keskustelinki vähän mun laktoosittomuudesta. Se pysty toistaseks suosittelemaan mulle hampurilaista ilman leipää, joten sain grillattua kanaa, kasviksia ja ranskalaisia, mut se lupas et seuraavaan ruokalistaan se laittaa useemman vegaanivaihtoehdon jotka käy sit mun lisäks myös kasvissyöjille täällä. Onneks se oli ymmärtäväinen. Sit käytiin ilmottautumassa shopping shuttleen eli ostosreissulle. Kampuksella on yks tollanen minimarket josta saa jotain perussettii kuten nuudeleita, puurohiutaleita, suklaapatukoita ja pyykinpesuainetta, mut lähin oikea kauppa on kahen mailin päässä eli ei ihan huvita kävellä. Äkkiä märät vaatteet vaihtoon ja kauppaan. Oltiin jo onneks ehitty kämppisteni kanssa tehä listaa asioista, joita ostettais yhessä: kuivausteline astioille, siivousaineita ja rättejä, suodatinpusseja ja kahvia sekä ketsuppia, mausteita, maitoa ja munia. Hassu juttu: laktoositon maito on täällä kalliimpaa kuin mantelimaito. Maito tuntuu muutenkin olevan ainoa tuote jota löytyy laktoosittomana versiona "normaalista", muut tuotteet pitää aina etsiä jostain vegaanituotteista tai terveysruokaosastolta. Esimerkiks kaupan neuvoja ja "assistant shopper" ei osannut kertoa onko mikään mittavasta juustovalikoimasta laktoositonta vaan suositteli ostamaan suoraan vegaaniosaston manteli- tai soijajuustovalmistetta. Ne on aika kalliita, toisin kuin maito... Shoppailureissun jälkeen en jaksanukaa enää tehä oikein mitään, soittelin maman kanssa whatsapp-puhelun ja menin nukkumaan.
Perjantai oli orientaation toka päivä, joka alko aamupalalla kampuksen recreation centerillä jossa on kuntosalit ja kiipeilyseinät ja urheilukentät sun muut. Aamupalaksi oli mustikkapannukakkuja joista Marsha oli jo etukäteen mua varoittanut että ne saattaa sisältää laktoosia mutta että se varais mulle muutakin ruokaa. Noh, se mulle varattu korvaava juttu oli jogurttia. Ei muuten ollu laktoositonta. Välillä mun tekis mieli kysyä ihmisiltä että tietääkö ne mitä on laktoosi ja missä sitä on mutten toistaseks oo halunnu lähtee ilkeilemään ja luojan kiitos pannarien päällisiks oli varattu hedelmiä ja marjoja ni söin sit vaan lautasellisen mansi- ja mustikoita (), ananasta ja banaania. Syötiin aamupalaa samalla kun meille luennoitiin Juneaun ja Alaskan erityispiirteistä, kulttuurieroista ja koti-ikävästä. Kybältä meitä saapu noutamaan ihana keltainen koulubussi ja kurvattiin Mendenhall Glacierille, jossa olin poikennu tiistaina Marshan kanssa. Käveltiin parkkipaikalta jäätikön kupeessa olevalle vesiputoukselle ottamaan kuvia, se oli joku alle puolen tunnin kävely yhteen suuntaan. Satoi ja tuuli jälleen, kuten ilmeisesti Juneaussa on tapana...
Jäätikön ja vesiputouksen jälkeen kierrettiin bussilla Valleyn aluetta, mikä on yliopiston ja Juneaun keskustan väliin jäävä alue, jolla on paljon kauppoja. Käytiin kahella kirpparilla joista toiselta ostettiin AC:n kanssa meidän kämppään kattila, paistinpannu, paistinlastoja, uunivuokia, kulhoja, vispilä, veitsiä yms yms pahvilaatikollinen hintaan 22,50$. Not bad! Sit lähettiin visiteeraamaan DIPAC-keskusta eli Douglas Island Pink & Chum -keskusta. Siellä viljellään tällä hetkellä pääasiassa koiralohta ja punalohta (jonkun verran myös hopea- ja kuningaslohta, enää ei juurikaan kyttyrälohta) jotka vapautetaan Gastineau Channeliin josta ne pääsevät kulkemaan merelle ja palatessaan tuottavat työtä ammattikalastajille ja tuloja virkistyskalastajien myötä. DIPAC myös myy kalojaan istutettavaksi muualle. Alaskassa kalastus on suurin yksittäinen työllistävä ala, vaikka öljy tuokin osavaltiolle enemmän rahaa. Noh, kuunneltiin siinä esittelyä viljelylaitoksesta ja akvaariokeskuksen johtaja Rich, mukava vanha herra, kysy mistä me kaikki vaihto-oppilaat ollaan kotoisin. Sanottuani Finland koin lievän hämmästyneisyyden ko sain vastaukseksi "Ai Suomi, tervetuloa, tervetuloa! Minä neljäs polvi suomalainen, minun suku Suomesta, hienoa!" Kierrettiin koko viljelylaitos läpi ja Rich esitteli koko ryhmälle laitosta ja jäätiin aina välissä puhumaan finglishiä koska Rich ei oo ite koskaan asunu Suomessa eikä sillä kaikki sanat ollu ihan hallussa mutta yllättävän hyvin se puhu kuitenki. Keskusteltiin DIPAC:n toiminnasta, Alaskan lohikannoista, Suomen kalataloudesta ja mun opinnoista. Se kerto myös kuinka se oli heinäkuussa viimeks käymässä Suomessa, olivat sukuloineet Kaustisilla ja Turussa, käyneet kesämökillä ja syöneet salmiakkia ja ruisleipää. Rich pyysi mun yhteystietoja ja sanoi kutsuvansa mut luokseen illalliselle joku kerta, sen vaimo tekee kuulemma tosi hyviä suomalaisia lihapullia ja sen veljellä on täällä Juneaussa sauna! Lisäks mä ilmoittauduin tekemään syyslukukauden aikana jonkin verran vapaaehtoistyötä DIPAC:ssa - tulee toivottavasti näyttämään kivalta cv:ssä tulevaisuudessa et on työskennellyt Jenkeissä kalanviljelylaitoksella. Meitä oli yhteensä viis vaihtaria jotka ilmottauduttiin vapaaehtoisiksi.
DIPAC:n jälkeen kierrettiin bussilla Juneaun keskustaa, Marsha esitteli meille kuvernöörin talon, kaupungintalon, parhaat ravintolat yms. Kolmelta palattiin takas REC centerille, jossa kuunneltiin vielä lyhyt turvallisuusluento, jossa käsiteltiin asioita kuten miten toimia jos kohtaat karhun. Viime vuonna oli ihan pääkampuksen keskellä pyöriny sinnikäs mustakarhu usean tunnin ajan eikä kukaan voinu kulkea alueella koska se oli selvästi vähän äkäsenä eksyttyään kummallisille mestoille. Tällasta täällä siis voi tapahtua koska vain! Luennon jälkeen palattiin kämpille ja tiskattiin AC:n kanssa meidän uusvanhat astiat ja puunasin vuorokauden lionneen kahvinkeittimen käyttökuntoon. Sit AC:n keväällä saama kaveri Cody tuli käymään ja hengaili hetken meidän luona, se on paikallinen kalastaja ja lupas viedä mut ja Ana-Christinen kalaan joku päivä sekä lupas lainata mulle kalakamppeitaan muutenki jos haluun joskus mennä kalaan muidenki seurassa. AC lähti kattomaan ulkoilmaleffaa sateeseen ja kylmään, mua ei napannu lainkaa joten lähettiin Codyn kanssa hakemaan kaljaa ja mentiin sen kämpille pelaamaan beerpongia sen kämppisten kanssa. Kaikilla täällä tuntuu olevan jotain suomalaisia sukujuuria, jopa näyttäessäni passia kaljakaupan kassalla totes myyjä et "wow Finland, my grandpa is from there!". Amerikkalaisten elokuvien college experience beerpongia pelaten red solo cupeista (no niistä punasista isoista kertakäyttömukeista) oli lopulta vähän laimeampi kuin ehkä aattelette, koska nimestä huolimatta beerpongia pelattiin vesimukeilla koska asunnoissa on kokolattiamatot joista oluen hinkkaaminen ois seminihkeetä eikä kukaan kuulemma halua juoda mukista johon mattopäällysteinen pingispallo on sukeltanut. Eikä kukaan kuulemma ees haluu olla oikeesti niin humalassa, joten loppujen lopuks kaljaa juotiin vaan pari per nuppi siinä pelailun ja jutustelun ohessa. AC tuli Codyn, Sylvesterin, Isaacin ja Quintonin kämpille leffan loputtua ja hengailtiin siellä yhteen asti, AC tosin torkahti sohvalle jo aikasemmin ja sitä piti vähän kutitella et se pääs liikenteeseen kotikoloa kohti.
Tänään lauantaina tein ekaa kertaa aamupalaa ite omassa keittiössä, ihanaa kun ei tarvinnu kysellä joka suunnalta et voinkohan mä syödä tätä ilman hajuhaittoja. Alotin kirjottaa tätä päivitystä jo tosiasiassa aamupäivällä ja nyt illalla jatkoin hommaa. Puoliltapäivin lähettiin AC:n, Sydneyn ja Rileyn sekä niiden kämppiksen, paikallisen Kendallin kanssa satamaan ja käytiin syömässä lounasta pikku fish&chips-puodissa. Kierreltiin laitureita ja yritettiin bongata taas meduusoita, niiden sijaan nähtiin turskia ja jotain pieniä luikerokaloja joita ne turskat söi. Lisäks tavattiin kalaukkoja joilla oli saaliina pari-kolmekymmenkiloisia halibuteja (tää on joku pallas tai muu kampelakala suomeks), kuulemma paras koko saaliiks koska isommat on sit täynnä matoja. Ne oli tosi ystävällisiä vaikka kyselin vähän tyhmiä kalastuksesta Alaskassa.
Palattiin kämpille ja kutsuttiin muuta jengiä meidän luo kattomaan leffaa. Katottii joku tyttöjen hömppäleffa koska kaikki muut halus nähä sen eikä valikoimassa oikeestaan ollu muuta ko erilaisia tyttöjen hömppäleffoja... En nauttinut erityisemmin. Näytin näille sen jälkeen Rare Exports -lyhärit youtubesta ja tytöt oli vähän järkyttyneitä. Nää muut vaihtarit on kaikki mua nuorempia ja jotenkin vähän ehkä sellasia kevyen kulttuurin ystäviä - oisitte kuulleet kuinka ne fiilisteli High School Musicalia ja Channing Tatumia, jumalauta kakskymppiset naiset???!?! Niin että niiden mielestä veren näkeminen lyhärissä oli aika kammottavaa ja jopa perus jenkkityyliset ei-yhtään-mitään näyttävät lyhyet seksikohtaukset siinä hömppäleffassa oli niistä vähän vaivaannuttavia. Mjuuh. Loppuilta hengailtiinki sit vaa meidän olkkarissa höpötellen, tänne tuli pari tyttöä lisääkin, keskusteltiin kulttuurien välisistä eroista ja aksenteista ja kaikki halus opetella suomenkielisiä sanoja ja lauseita. Kybän aikaan muut lähti nukkumaan ja mä tulin kirjottamaan tätä megalomaanisen pitkää ja uuvuttavaa blogipostausta. Huomenna mennään käymään Juneaun keskustassa ostoksilla (tarviin paikallisen sim-kortin!) ja saadaan yliopistolta ilmaset liput Mt Roberts Tramwayhin eli päästään köysiradalla vuorenhuipulle!
Tässä oli nyt suht tarkasti kuvattuna kaikkien viime päivien tapahtumat, on ihan ok jos fiilis on lähinnä tl;dr. Kuvia voi katella lisää Fotobuksussa. Ens kertaan!
~Djeni
- comments