Profile
Blog
Photos
Videos
Sinne se hujahti! Koko syyslukukausi! En vielä oo kerenny sisäistää lainkaan etten oo enää menossa takaisin Juneauun. Saavuin tänään iltapäivästä Anchorageen, Alaskan suurimpaan kaupunkiin, jossa vietän tämän yön ennen suuren seikkailun alkamista huomenna. Sitä ennen kuitenkin katsaus viimeisiin viikkoihini UAS:ssa.
Merieläinten fysiologia, mun ainoa neljännen vuosikurssin opiskelijoille suunnattu kurssi, päättyi onneksi jo etukäteen, joten mun ei tarvinnut huolehtia siitä finaaliviikolla. Alunperin lopputentin oli tarkoitus olla tänään, mutta opettaja kysyi haluttaisko me pitää se jo edeltävällä viikolla ja yksimielisesti päätettiin tehdä näin. Hyvä niin, sai lukemista jaettua vähän tasaisemmin. Fysiologia kun oli kursseistani kaikkein vaativin, tenttikin oli jälleen mittava vaikkakin yhden sivun lyhyempi kuin viimeksi - nyt piti kirjoittaa "vain" seitsemän A4-sivullista ylälaidasta alalaitaan asti. Tenttiaikaa oli annettu puolitoista tuntia mutta onneksi Sherry oli jälleen joustava ja meikäläinen kökötti luokassa tunnin ylimääräistä jotta sain kaiken kirjoitettua. Kyllähän se kannatti, sain luokan korkeimmat pisteet (147/150) Lisäks viime viikolla pidettiin 15min esitelmät meidän lopputöistä, itse olin valinnu kirjallisuuskatsaukseni aiheeksi seepioiden (Sepia officinalis) kuvioinnin ja värin vaihtamisen fysiologiasta ja sen käytöstä suojavärityksessä ja kommunikaatiovälineenä. Asiaa ois ollu vaikka kuinka ja mun eka harjoitusesitelmä kämppikselle kesti 35min... Sain mä sitä onneks sit tiivistettyy vaadittuun mittaan ja esitelmä meni hyvin. Lisäks mun lopputyö sai opettajalta hirveesti kehuja ja Sherry kysyi saisko hän käyttää sitä esimerkkityönä muille opiskelijoille!
Valokuvauskurssin "tentti" eli lopputapaaminen oli koeviikon ekana päivänä eli viime maanantaina. Lopputyön tehtävänanto oli kahdentoista kuvan sarja - 12 kuvaa jotka muodostaa jollain tavalla ehyen kokonaisuuden. Meiltä odotettiin paitsi hyviä valokuvia, myös hyvää viimeistelyä, olihan loppupuolisko kurssista käsitellyt lähes yksinomaan Photoshopin käyttöä. Kuvasarja esiteltiin tietokoneelta, tämän lisäksi viimeiseen tehtävänantoon kuului tehdä kaksi A4-kokoista printtiä mistä tahansa valokuvista, jotka oli ottanut koko lukukauden aikana ja joita piti mielestään parhaimpina otoksinaan. Nää kaks printtiä kultakin laitettiin esille vitriiniin yhteen koulurakennuksista ja ne on siellä koko kevätlukukauden esille, kunnes sit kevätlukukauden lopuksi seuraavat valokuvauskurssilaiset laittaa omat työnsä sinne.
Oltiin saatu tehtävänanto jo kolme viikkoa ennen lopputapaamista ja olinki alottanu kuvaamisen jo aiemmin, teemana mielessäni oli yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen, jotka on fiiliksiä joita varmasti jokainen vaihtari kokee jossain vaiheessa vaihtokauttaan. Kuvailin mm. muiden ihmisten kiitospäivän viettoa ikkunalasin takaa ja Rosieta katselemassa luistelevia ihmisiä Marshan järjestämässä luistelupäivässä - Rosie kun ei osaa luistella ja yritettyään ja kaaduttuaan useempaan kertaan se joutu viettämään loppuajan kaukalon laidalla. Viime viikolla otin paikallisbussin Lemon Creekiin, Juneaun pahamaineisemmalle asuinalueelle joka on oikeesti aika gheton näköistä mestaa jossa ihmiset asuu ruosteisissa asuntovaunuissa ja puoliksi lahonneissa puuhökkeleissä. Menin ihan valoisaan päiväsaikaan ja aattelin että saisin sieltä muutamat viimeiset kuvat mun miltei valmiiseen kuvasarjaani, mutta loppujen lopuksi inspiroiduin niin täysin, että mun lopputyön 12 kuvasta 8 on otettu Lemon Creekissä. En kuitenkaan kahen tunnin alueella kiertelyn aikana nähnyt yhtään ihmistä muuten kuin auton sisällä, vaan löysin hirveesti hylättyä kamaa kaikkialta: pyöriä, vaatteita, huonekaluja ja roskia oli jätetty lojumaan ihan joka paikkaan. Käydessäni kuvia läpi tietokoneella myöhemmin tajusin, että ne muodosti musta tosi hyvän kokonaisuuden parin aiemmin ottamani valokuvan kanssa, joten lopputyön nimeksi valikoitui Forgotten ja se näytti tältä: 1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 / 7 / 8 / 9 / 10 / 11 / 12. Valokuvausopettajalla oli selvästi hyvin samantyyppinen maku kuin mulla koska se fiilisteli mun aihetta tosi paljon ja lisäks tunnisti että olin käyny Lemon Creekissä ja sano ottaneensa iteki kuvia samasta autosta Osa muista kurssilaisista oli tosi hyviä ja huomas kyllä et ne oli todella kiinnostuneita valokuvaamisesta (pari kurssilaista oli muutenki taideopiskelijoita), osa taas oli mennyt ehkä vähän sieltä missä aita oli matalin, ehkä he olivat ottaneet tän kurssin vaan koska suht helpot opintopisteet...? Tykkäsin hirveesti yhen tytön hauskasta sarjasta jossa hän oli ottanu muotokuvan itsestään ja jokasesta sisaruksestaan, heitä kun on yhteensä kakstoista - neljä biologista ja kahdeksan ottolasta. Sisarukset vaihteli sinisilmäisistä blondeista aasialais- ja afrikkalaistaustaisiin siskoihin ja veljiin ja niiden perhe vaikutti tosi symppikseltä. Kaikenkaikkiaan koko valokuvauskurssi oli musta hauska ja opettavainen ja vaikken alunperin aikonutkaan sitä ottaa vaan valitsin sen korvaamaan peruttua perhokalastuskurssia, oon tyytyväinen siihen että valitsin sen. En ois ehkä osannu ottaa Alaskassa yhtä kivoja maisemakuvia jos en olis käyny tota kurssia hehe.
Koska merinisäkäskurssia varten tuli kirjoittaa loppuessee viikko Whalefestin jälkeen eli jo marraskuussa ja kalliokiipeilykurssia varten ei tarvinnut tehdä mitään enää sen päätyttyä syyskuussa, ei mulla ollut nyt varsinaisella koeviikolla sitten jäljellä kuin kaksi oikeaa tenttiä: meribiologian alkeet ja ilmastonmuutoskurssi. Molemmat oli tietenkin samana päivänä, eilen eli keskiviikkona... Vietinki koko viime viikonlopun sekä maanantain ja tiistain ihan vaan kotona opiskellessa. Ihan hirveesti en nähny vaivaa meribilsan kurssia varten koska aiemmat tentit ja testit oli olleet oikeesti tosi helppoja ja laskeskelin jo aiemmin saaduista pisteistäni ja tenttivaatimuksistani etten tarvinnut lopputentistä kuin 59 pistettä sadasta ja saisin silti kurssista A:n eli parhaan arvosanan. Kertasinkin tenttiin siis vain kaikki luentokalvot sekä käsittelemämme tutkimukset, mutta varsinaista kurssikirjaa en enää avannut. Opettaja ei ollut kertaakaan kysynyt tenteissä tahi testeissä ainoatakaan kysymystä joka olis ollu vain kirjassa muttei luentokalvoissa (miks meidän ees piti ostaa toi yli sadan dollarin opus, häh???) enkä joutunu säikähtämään lopputentissäkään - jälleen pärjäs pelkillä luentomatskuilla.
Ilmastonmuutoskurssiin panostinki sit aikalailla enempi, koska se oli mulle enemmän vierasta aluetta varsinki poliittisten tieteiden ja taloustieteiden osalta ja koealue käsitti aika monta mulle entuudestaan vierasta käsitettä. Lisäks tiesin etten ollu ollu luennoilla mitenkään aktiivinen enkä ollu kertaakaan esitelly yhtään uutisaihetta luennon aluksi, joten mun piti tsempata lopputentissä että sais parhaan arvosanan. Tällä kurssilla tentissä pärjääminen oli tehty kuitenkin sikäli helpoksi, että kukin kurssin kolmesta ohjaajasta antoi meille viikon etukäteen kolme eri kysymysvaihtoehtoa, joista tentissä tulisi olemaan kaksi ja joista yhteen tulisi vastata (taloustieteissä tuli vastata kumpaankin kahdesta vaihtoehdosta). Omalla kohdalla (voisin kuvitella et monella muullakin?) tenttiin valmistautuminen oli siis käytännössä sitä että kirjoitin kuhunkin kysymysvaihtoehdoista kotona harjoitusesseen ja luentomateriaaleja ja internetiä selaamalla etsin tärkeimmät pointit kuhunkin. Tentissä piti sitten muistaa mitä oli kirjotellu niihin harjotusvastauksiinsa ja kirjottaa ne vastauspaperiinsa. Kyllä musta tuntuu että ihan hyvin meni, yhdestä unohin kyllä pari juttua jotka muistin tietty heti ko lähin luokasta... Olin taas luokan viimine kirjottelija heh. Täällä ei kukaan muu kirjota vastausesseistään minkäänsortin luonnosta?? Ehkä siinä syy miks kaikki muut on niin paljon aikasemmin valmiita. En kyl käsitä, mun vastaukset ois ainaki silkkaa suttua jos en tekis minkäänlaista ajatuskarttaa tai ranskalaisia viivoja suttupaperille vaan alkasin kirjottaa suoraan vastauspaperiin - muistaisin aina kappaleen jälessä että hei tääkin asia kuuluis tohon edelliseen aiheeseen ja pitäis aina kumitella tai lisätä asteriskeja ja korjauksia. Oon vähän kade jos joku pystyy kirjottelemaan suorilta käsin hyviä esseitä.
Muuten tää ja viime viikko meni ihan sairaan nopeesti. Piti alottaa pakkaaminen jo viime viikolla, kävin läpi mitä kaikkia tavaroita en tuu tarvitsemaan reissatessa ja lähetin koto-Suomeen äitin luokse postissa matkalaukun ja yhen pahvilaatikon täynnä vaatteita, kirjoja yms - maksoi yli 200 dollaria Miten voikaan yhellä ihmisellä olla näin tavattomasti tavaraa neljäksi kuukaudeksi? Ja miten sitä tavaraa ilmaantuikaan näin paljon lisää samassa ajassa? Käytiin kaverian kanssa ihastelemassa Juneaun jouluvaloja ja fiilisteltiin joulumarkkinoita ja koristeltiin iteki joulukuusi. Vietin myös useemman tunnin valokuvausluokassa printtaamassa mun lukukauden parhaita otoksia koska kurssimaksuun kuului rajaton tulostus! Nyt on kotiintullessa vino pino printtejä esiteltäväksi. Niin ja me järjestettiin oma secret santa meidän tiiviimmän kaveriporukan kesken - ite sain A-C-pukilta sen ite tekemän joulukuusenkoristeen, huulirasvan, leivontavihkosen taikijajuurileipien tekoon sekä pussukan jota voi ohjeistuksen mukaan käyttää niin eväsleiville kuin meikeillekin koska se on tiivis ja pestävä. Oli tosi ihanaa kun kaikki availtiin lahjoja yhdessä ja arvuuteltiin kuka sai paketin keneltäkin. Ite hankin Rileylle, intohimoiselle aikuisten värityskirjojen fanille, kimalleliimoja joilla se voi värityskuvia koristella ja printtasin valokuvausluokassa meidän vaihtarien ryhmäkuvista värityskuvaversioita, lisäks annoin ihohuokosten puhdistuslappuja joita se oli haikaillut edeltävällä viikolla katsellessamme yhtä leffaa jossa joku käytti niitä, sekä maapähkinävoikuppeja joita se rakastaa ihan yhtä paljon ko meikäläinenki.
Eilen tenttien jälkeen pakkasin loputkin tavarani huushollista, vein Marshalle kaikki tavarat joita en halunnut/tarvinnut enää sekä astioita joita me oltiin saatu siltä tänne saapuessamme, jotta se voi sitten lahjoittaa niitä keväällä tänne saapuville vaihtareille. Lisäksi riitelin A-C:n kanssa siitä, mikä on kunnioittavaa käytöstä muita ihmisiä kohtaan, koska neiti kieltäytyi tekemästä loppusiivousta. Oltiin sovittu maanantaina kaikkien meidän neljän kämppiksen kesken kuka siivoaa mitäkin ja tehty lista jääkaapin oveen - kuka siivoaa keittiön ja mitä kaikkea keittiön siivoamiseen kuuluu (putsaa jääkaappi, hinkkaa uuni ja keittolevyt, puunaa kaapit ja hyllyt jne), kuka siivoaa vessan, kuka imuroi ja pesee lattiat... No A-C oli ite valinnut mitkä jutut hän siivoaa mutta viimeisenä iltanaan totesi että hänen aikataulutuksensa kusi ja hällä ei oo aikaa siivota koska pitää nähdä vielä kaikkia kavereita. Muistutin että meiltä kaikilta vähennetään massit vuokravakuudesta jos asuntoa ei ole loppusiivottu vaan asuntola joutuu tilaamaan siivoojan, mutta A-C totesi että "ihan siistiltähän täällä näyttää että ei kai ne voi olla niin nipoja, pitää mennä nyt" ja niin hän läks ja vietti koko illan hengaillessa kavereillaan. Kävi vielä jossai välissä piipahtamassa kämpillä ja muistutin häntä siivoomisesta uudestaan koska tiesin et hän on lähössä aamuyöllä enkä halunnu herätä kolmelta imurin ääniin. Ei kuulemma paljoo häntä kinostellu. En nähny Ana-Christinee enää sen jälkeen ja nää jäi meidän vikaks keskusteluks. Kyllä muuten vitutti tänään aamulla siivota paitsi mun omaa osuuttani myös tän neidin osuutta, koska mä en ainakaan halua että mun 300 dollarin vakuudesta otetaan yhtään rahaa siks että mun kämppistä ei huvittanu hoitaa omaa osuuttaan. Muun muassa tällasten asioiden takia asun yksin............................................................. Gingerin kanssa meni ihan hyvin lähinnä siks ettei oikeestaan koskaan juteltu mitään, Torin kanssa meni sukset ristiin koska se pölli multa jääkaapista neljä kaljaa eikä suostunu myöntämään tahi korvaamaan niitä. Tai sit meillä on kaljaa kittaavia kummituksia kämpillä. Kaikenkaikkiaan en tykänny kämppiksistäni juurikaan ja tiedän etten tuu olemaan niihin missään yhteyksissä tän vaihdon jälkeen, mut neljä kuukautta, oikeestaan kolme ja puol, menee niin nopeesti että sen seisois vaikka päällään. Voin siis kertoo et jos joku miettii pitäskö lähteä vaihtoon ja kauhistelee ettei pystyis asumaan ikävien ihmisten kanssa et on sitä pahempiaki juttuja elämässä ja ei niiden kämppisten kanssa tarvii hengailla jos niiden kanssa ei henkilökemiat kohtaa, löytyy kavereita muualtakin!
Tänään iltapäivällä lensin siis Anchorageen ja seikkailin itteni sekavista bussilinjoista ja väärään suuntaan neuvovista ohikulkijoista huolimatta kaverini Abbyn vanhempien luokse. He lupasivat ihanasti majottaa mut yheksi yöksi, hengailen täällä nyt yksin ko heillä oli jo muita suunnitelmia illaksi. Huomenna aamupäivällä tapaan lentokentällä Alexin jonka tapasin reissaajien nettifoorumilla ja lähetään seikkailemaan talviseen Denalin kansallispuistoon! Päätin etten voi tulla kotiin ja kertoa nähneeni Alaskan jos todellisuudessa kokemukseni rajoittuu vain kaakkoisosiin, joten nyt lähetään tarkastelemaan millaselta sisämaan luonto näyttää. Viisumi menee virallisesti umpeen lauantaina, mutta mulla on siitä eteenpäin 30 päivää aikaa poistua maasta, joten täytyyhän tää tilaisuus käyttää hyödyksi kun Suomessakin on joululomat eniveis. Ensi kertaan!
- comments