Profile
Blog
Photos
Videos
Viimoiset pari paivaa on jatkettu ankaran eksymis-loytamisvietin johdattamina. Ensimmaisena iltana/yona sekoiltiin guesthousen etsimisessa, eilen jatkettiin etsien buddhalaisluostareita, ravintoloita jne. ja tanaan jatkettiin valitulla tiella tai tien laidalla etsien katulapsille jarjestettya koulun ja kodin yhdistelmaa. Olimme jo eilen kayneet vakoilemassa eraan matkan jarjestajan pilttuista mahdollisia vinkkeja suunnan ja paikan suhteen. Luonnollisesti meilla ei ollut mitaan tarkoitusta lahtea pakettimatkalle lastenkotiin, mutta kieltamatta asioiden selvittely ja niiden toteuttaminen vaatii Mongoliassa aika vankkaa tahtoa ja kykya sherlock-holmes:n kaltaiseen toimeen. Onneksi sita loytyi taman paivan sekoilijoilta.
Ja ei kun matkaan. Alle bussi numero 11 ja paalle pari sanaa paikallista kielta paperilapulle tavutettuina. Sitten ulos UB:sta ja etelan vuoristoja kohti. Luonnollisesti meita kaitsenut bussilippujen myyja ei muistanut meille vinkata, milloin olisimme sopivassa kohdassa. Lopulta pienen vaelluksen ja missattujen pysakkien jalkeen astuimme oikeanlaiselle maaperalle. Maaperalle, jonka polyn ja hiekan peittama aluskasvillisuus antoi meille oikeanlaisen 'tunteen', etta olemme jossain UB:n ulkopuolella. Tarinointi paikallisten kanssa antoi meille vaikutelman, etta totta tosiaan olemme Yarmagin kylassa. Tosin muuta keskusteluista ei sitten vaihdettuja hymyja ja harmittomia olankohautuksia lukuunottamatta kostunutkaan. Lopulta joku osasi heittaa kilpasuunnistelijoillemme oikeanlaisen suunnan, mita oli edeltanyt lahes kaikkien muiden mahdollisten ilmansuuntien lapikayminen. Maagisen 'tunteen' viemina jatkoimme pyorimista Yarmagin kujilla. Kaikki ympariston pihat oli luonnollisesti aidattu (meidan onneksemme, silla aitausten sisalta kuului ei-niin-leppoisaa rabies-haukuntaa), joten juuri mitaan nakohavaintoja ei irronnut missapain labyrinttia lopulta olimme.
Suureksi yllatykseksi loysimme Lotus-lastenkodin (lisainfoa loytyy osoitteesta www.lotuschild.org) ja siellahan naperot jo kovasti meita tervehtivat ja me heita. Lopulta paikka oli sen verran pimeilla kujilla jopa nain valoisana 20 asteen auringon korventamana paivana, etta en ihmettele ettei paikalla kahta korealaista vapaaehtoista lukuunottamatta ollut yhtaan muuta vierailijaa. Nyt sitten morjestelimme paikallisia lapsia ja opettajia ja sovimme alustavasti, etta tulisimme ensi viikolla pitemmaksi aikaan. Alkumatkan aikataulun kuristava ote estaa meita pitemman lastenkotielaman suorittamisen, mutta alustavat pohdinnat ovat antaneet meille vajaan viikon ajan aikaa auttaa ja osallistua kykymme mukaan. Katsotaan miten kay.
Seuraavaksi kuitenkin tapahtuu luonnollinen lahes heilurimainen liikahtaminen maaseudun rauhaan. Huomisen aamun ohjelmanumero olisikin siirtyminen 500 kilometrin ja 10 tunnin paahan aimagiin (eli pikkukaupunkiin) nimeltaan Tsetserleg. Tsetsetkarpasten kotimaahan meidat vie jonkinlainen bussipahanen, jonka tarkemmasta tietamyksesta taytyy kirjoittaa, kun siita jonkinlaista tietoa loytyy. Juuri nyt ei asiasta ole mitaan kuvaa - jatkamme luonnollisesti tayden tietamattomyyden tiella pettamattoman heikkoja suuntavaistojamme torkealla tavalla hyvaksi kayttaen. Paikallisten kanssa matkustellen - kieltayltyen edelleen liikkumasta minkaanlaisen ohjatun ryhman mukana. Mongolia toden totta on paikka, jossa tama ryhmattomyys (eli matkustaminen ilman 5-10 lankkarin joukkoa) on Mongolian valtionrajojen kokoinen mahdottomuus. Huomenna selviaa, kuinka maalle paastaan ja kuinka maalle paastaan?
Buddhalaisuuden vankkumattomina rakastajina etsiydyimme eilen myos luostarialueelle, jonka uskomaton pyhan tunne naulitsi tarinamme kertojan valittomaan hyvanolon tunteeseen. Kaikki oli hetken kevytta, helppoa - kaikki huoletonta. Mongoliahan on lahes 100% buddhalainen, mutta samalla buddhalaisuuden henkeen muille uskonnoille suvaitsevainen. Pyorittelin haltioituneena satoja rukousmyllyja, toljottelin 26-metrista buddhapatsasta, kuuntelin munkkien ruokailutilojen keskustelun harmonista polveilua ja fiilistelin yleisesti suvaitsevaa ja pyhaa tunnelmaa kanssamatkustajani ollessa vahintaan yhta tohkeissaan. Teki taas buddhalaisuus vaikutuksen, eika ollut kylla ensimmainen kerta. Uskon!
-K
'Non je ne regrette rien'
-Edith Piaf
- comments