Profile
Blog
Photos
Videos
Kohti Mongoliaa ja sinne itseensa
Irkutskista poistunut joukkiomme siirtyi siis eilen Venajan ja Mongolian rajamaille vakaana aikomuksena vaihtaa osoitteet Mongolian merkkisiksi. Huhupuheet kertoivat etta rajan voisi ylittaa kohdasta nimelta Kartha. Lahdimme nain ollen suuren sekoiluun. Nauskiin meidat vienyt juna pysahtyi odotetusti paastamatta meita livahtamaan rajan yli. Niinpa edessa oli paikallisbussi Karthaan, josta siirryimme kansantaksin kyydittamana raja-asemalle. Siella jannitys kohosi huippuun koska emme tienneet paasisimmeko ulkomaan elavina rajan yli ja toisaalta saisimmeko mojovat sakot, silla emme olleet missaan vaiheessa vaivautuneet rekisteroimaan Venajan viisumeitamme (tietoinen riski jonka otimme). Rajalla venajan puolen miliisit sitten kyttasivat passejamme raskaalla kadella - kovakantisia pyoriteltiin vaikka minkalaisiin asentoihin, taivuteltiin ja koputeltiin. Hyva ettei aitouden todistamiseksi maistettukin. Lopulta koko homma toimi sulavasti - emmeka joutuneet maksamaan sakkoja, ja mika parasta onnistuimme siirtymaan Mongolian puolelle. Mongolian viranomaiset sen sijaan olivat ihailtavan leppoisia ja hyvantuulisia. Siina vaihdettiin kuulumisia ja taisi joku erehtya heittamaan 'Danke Schon'itkin meille saksalaisille.
Rajan ylitettyamme alettiin varkkaamaan jatkoyhteyksia ja paatettiin koittaa Ulaanbataariin (tottelee myos nimea Ulan Bator). Rankan tinkailun jalkeen saimme pirssimme liikkeelle. Tuhansien tahallisten ja tahattomien vaarinkasitysten ja parin tunnin neuvottelun paalle automme alkoi nytkahtelemaan UB:ta kohti, jonne iltasella tyydytyksella saavuimme. Sekoilu jatkui tietysti guesthousien etsimisella. Guesthouset eivat sinansa ole uhanalainen laji edes Mongoliassa (toisin kuin esim Venajalla), mutta iltakymmenen-yhdentoista valiin sellaisen loytaminen osoittautui astetta rankemmaksi tehtavaksi. Lopulta loysimme 20 euron luukun, jonne hampaita kiristellen paamme painoimme. Tanaan aamulla alkoi sen sijaan armoton halvemman huoneiston saalistaminen - ja sellainenhan loytyi dormi-(eli yhteismajoitus) muodossa. Hinta heilahtelee - paivittaisen togrok-kurssin elaessa villeja vaihtelun vuosia - tuossa neljan euron tietamissa yhdelta hahmolta.
Ja sitten asiaan: Mongolia on kaunis, ihmiset hymyilevia (selvin ero heti Venajalta tulleelle, siellahan kulttuuriin ei hymy vieraiden kesken kuulu) ja kaikki jalleen kivasti rempallaan. Mongolia on myos koyha, kaukainen ja taynna katulapsia, jotka varjottelevat yot kaupungin alla sijaitsevissa viemaristoissa lampoputkien laheisyydessa. Meininki on siis maalaismaisemien upeudessa mahtava ja Ulaanbataarin kaduilla ja niiden alla taysin perseesta.
Omalta osaltamme olemme miettineet josko ottaisimme jo piakkoin (edellisista kulkeutumisista selvittyamme) yhteydet - paikallisbusseilla tietysti - maaseudun jurttakyliin. Eilen UlaanBataariin tultuamme naimme nuo kylien uskomattomat maisemat ja taytyy myontaa, etta millaan ei tahtonut edes hyvaa kirjaa lukea tai hetkeksi torkahtaa. Sen verran mahtavaa maisemaa kaikkialla. Samalla tasaista, tyhjaa ja karua - samalla huikeita korkeuseroja, mahtavia jurttakylia, lehmia, jakkeja, kileja, lampaita, koiria ja kameleita tiet taynna. Hienoa on tietysti myos se, etta majoittuminen pitais onnistua maalla missa vaan. Katsotaan nyt mihin asti edetaan. Toinen suunnitelma olisi menna paikalliseen lastenkotiin auttelemaan ja viettamaan aikaa - sais sitten ehka jotain hyvaa aikaiseksi. Viela ei tieda - taytyy miettia palautumisen jalkeen mille aletaan. Jos molemmat asiat onnistuisi, aina parempi. Taalta tahan.
-K
"You block your dream when you allow your fear to grow bigger than your faith." -Mary Manin Morrissey
- comments