Profile
Blog
Photos
Videos
Kaytto-ohjeita Tsetserlegiin - sinne paasyyn ja siella oloon
Takana eilen vaelletut noin 500 kilometria Ulan Batorista Tsetserlegin kylaan. Ja nain me sen naimme: Aamulla alle paikallisbussi ja kaupungin bussiasemaa mittailemaan. Eteen ravahtaa suhteellisen hektinen ihmispaljous ja kymmenista busseista oikeaa valitsemaan. Oikea loytyi - paikkoja ei. Eli ei muuta kuin kyselemaan minkaslaisia nakemyksia muilla olisi Tsetserlegiin paasemiseksi. Nakemyksia loytyi, joten meidat nappasi kehityskeskusteluunsa muuan Tsetserlegin asukas (nain arvelimme), joka etsi huolella vastuullisia matkansa jakajia - ja meistahan sellaiset loytyi. Hinta haarukoitiin kohdalle, missa vaiheessa myos bussista olisi alkanut loytya paikoja. Tyhjasta taiotuille spesiaalipaikoille oli myos spesiaalihinnat - selvasti ylakanttiin kaikesta selvilleottamastamme, joten siirryimme tsetserlegilaisen hemmomme kulkupelin nahkapenkkien grillaavaan lampoon. Jonkin verran matkalaisia pisti huolettamaan, ettei auton ovia saanut hajonneiden/hajotettujen ovenkahvojen ansiosta sisalta lainkaan auki. Kuljettajan jakaralle sen sijaan ei paassyt ulkoapain vaan oven pystyi aukaisemaan ainoastaan sisalta. Tasoissa oltiin. Kun jo suunnitelimme nopeaa pakomatkaa kuljettajan ovesta huomasimme autoon keraantyvan myos lisaa silmapareja, myos jalkoja, kasia ja pari paata. Kaikki kokonaisia sentaan. Nainpa arvelimme matkantekijamme talta osin turvalliseksi. Ainakin olisimme kaikki samassa sonnassa.
Niinpa aloitimme hikisen 10 tuntisemme komeasti tayteen ammutussa Hyundaissa. Alkuun riemuitsimme asfaltoidun tien aiheuttamassa hekumassa, jota kesti noin puoli tuntia. Luonnollinen seuraus oli, etta jossain kohdassa UB:sta lanteen tie katosi ja olimme kyntamassa paikallista savannia iloisesti paan hakatessa kattoon. Siella taalla saattoi havaita urien kaltaisia 'teita', joita tutkimusryhmamme pelottomasti kavi koluamaan. Valilla loytyivat asfaltit uudelleen vain kadotakseen taas polyn, hiekan ja kilien kansoittamilla taajamilla. Erikoiskokeemme vinkeimmat hetket tietysti koettiin tien varren renkaiden vaihdon muodostamassa jannityksen tayteisessa ilmapiirissa. Kahdet kumit saimme hajalle eli nopean laskuopin (ala-asteen sanallinen matematiikan tehtava: Kun mongolialaisessa Hyundaissa on yksi vararengas, mita tapahtuu, kun kaksi kumia hajoaa) mukaan ajoimme myos huomattavan matkan tyhjalla takakumilla. Kerran saimme myos takapuskurin renkaan valiin, mika aiheutti 100 kilometrin vauhdissa huomattavaa vatkausta ja hamminkia muuten uneliaassa matkanteossa. Jossain vaiheessa meno hiljeni kaynnistysongelmien myota, jolloin halukkaat paasivat pukkaamaan pirssia pihalle polyn korventamaan paahteeseen (Nyt tiedan mista Another One Bites The Dust-biisi kertoo) - minka lisaksi kikkailimme koko matkan bensatankin varoitusvalon vilkkeessa. Perille paastiin - eika matka nyt oikeasti ollut edes kovin paha.
Tsetserleg on ollut hetki hetkelta, varttitunti minuutilta aina vain parempi. Jotenkin taalla vain viihtyy, vaikka mitaan ei tee. Koska ilma on ollut mita leppoisin olemme kiipeilleet kylaa/kaupunkia ymparoivilla vuorten kallioilla, yrittaneet paasta taputtelemaan kileja (jakin taputteluun ei uskallus ole viela antanut myoten - akaisia ja akkipikaisia sieluja kun ovat). Pitajan kartoitus on ollut vahvasti lasna liikkeissamme, minka ohessa etsiydyimme jalleen buddhalaisluostarin kupeeseen. Talla kertaa korkealle vuoren kylkeen rakennettuun. Muutoin jatkamme eloa tutkiskellen aiti maan ihmeellisia yksityiskohtia. Jonkinlaiseksi kummalliseksi yksityiskohdaksi taalla saa kokea myos oman olemassaolonsa. Kylilla lapset vilkuttelevat ja huutelevat "hello"ta, vahan vanhemmat tuijottelevat katujen varsilla ja vanhimmat salaa vilkuilevat kahta kummajaista. Ravintolassa pikkukaveri pakottaa vanhempansa suojelijakseen halutessaan tulla katsomaan ovatko nuo kaksi milta planeetalta. Huomaa etta taitavat olla ihmisia nuokin. Kutakuinkin oikeassa.
- comments