Profile
Blog
Photos
Videos
Filippiinosten saarikaappailu on saatu hyvaan aloituspisteeseen Marinduquen saarella. Sattumien summa vei sitten matkalaiset ilman tarkempaa suunnitelmallisuutta tanne - syita on muutamia, mutta jatetaan ne mielikuvitusten ohjailemille vaylille. Sanotaan vaikka sen verran, etta korallien kannalta paikka vaikutti alustavien hataisten tutkintojen perusteella lupaavalta eika liian kaukaiselta kolkalta. Toisaalta sattuman ottaesaan tastakin valinnasta suurimman kunnian, voinee huomauttaa etta sattumalla on usein tapana luoda puitteet paikoille, jotka muuten jaisivat opaskirjan tuijottelussa huomioimatta. Siita onko Marinduquesta mainintoja kirjoissa ei ole mitaan tietoa - eikohan mutta toisaalta silla ei liene valia eika merkitysta lopullisiin tuloksiin.
Lucena Cityyn hypattiin Manilan busseista saapumispaivamme jalkeisena aamuna - paatettiin lykata tarkempia paatoksentekoprosesseja sen verran, etta vaelletaan ensin Lucenaan, josta sopivaa olisi matkata moniinkin suuntiin. Lennot paatimme jattaa talta osalta valiin, vaikka se arvatenkin olisi se helpoin tapa edeta. Eikohan tassa ilmakehaa tuhota aivan tarpeeksi yli kymmenella taman reissun menneella ja viela tulevalla lennolla, joten periaatepaatos tassa vaiheessa saa pitaa eli jos maassa voi matkata lentamatta niin matkataan vaikka konttaamalla.
Eilinen sitten tuntui pitkalti juuri silta. Lucenaan jaatiin yhdeksi yoksi koska jatko mihinkaan suuntaan olisi mennyt sen verran myohaiseksi. Lucenassa valahti, etta vieressahan on saari nimeltaan Marinduque. Sinne sitten lahdimme seuraavan aamun raikkaassa tuulahduksessa, joka lahinna tuoksahti Lucenan kaupungin tiet tukkivilta diesel-koneilta. Marinduquessa sitten taysin eri meininki - rannassa laja noita limuniisi-jeeppeja odottamassa. Jeeppeihin mahtuu noin parikymmenta henkea ja suhteellisen edukkaasti noilla paasee siirtelemaan itseaan paikoista toisiin. Lauttamatka itsessaan oli suhteellisen variton - tsunami ei vienyt matkalaisia eika taifuunit siirtaneet meita uusille aika/paikkavyohykkeille. Onnistunut asia siis - ja saatiinpa siina sitten lauttamatkasta viela rapea viidesosan alennus siita riemusta etta olimme opiskelijakortit aikanaan matkaan ottaneet. Suosittelen siis - opiskelioitumista! 2 ja puoli tuntia kestanyt matka kustantaa noin suunnilleen 3,5 euroa ilman mitaan turhia ilmastointilisia (kannellahan ilmastointia piisaa ihan luonnostaan, mutta keinotekoisesti siitakin saa nahtavasti maksaa) - opiskelijakortilla viela siis asteen verran halvempaa.
Marinduquella pikkubussit ja jeepit tayttyvat nopsakkaasti ja mekin aikamme pahkailtyamme paasemme johonkin kulkuvalineeseen. Ei tosin suoraan White Beachille (suht perinteisin nimin siis varustettua rantaa, josta lauttarannan huhupuheet kertovat loytyvan saaren edullisinta majoitusta) mutta kuitenkin jonnekkin. Jeepissa sitten istutaan tunteja aivan hammentavissa paikoissa - maisemat mahtavan rauhoittavia, mutta suunta vahan valia vaihteleva ja sekava, vaikka autojen kylkeen onkin nimetty suurimmat pysahdyspaikat (toisaalta taas saa kiittaa hulppeaa pohjustustyota, jonka jalkeen karttana on kirjakaupasta ostettu varikas lastenkartta Filippiineista, jossa Marinduque on pikkurillin kokoinen saareke ja kylia on merkitty vain yksi - sekin vaara). Ajellaan kylien valia ja lopulta meidat potkitaan Santa Cruzissa pois kyydista ja viittoillaan toiseen kulkupeliin. Talla kertaa ovessa taitaa jopa lukea Torrijos, jonka pitaisi olla lahin kyla White Beachia lahestyttaessa. Aikamme teita koluttua avulias jeeppikuskimme ajaa pikkupoluille rantaan ja toteaa maaranpaamme loytyneen. Noin muutoinkin tata ystavallisyytta ja avuliaisuutta saa ihmetella suhteellisen, mutta usein hyvalla tavalla valinpitamattoman Malesian ja toisaalta liiaksikin innostuneen, mutta usein informaatioltaan uesin taysin hyodyttoman intialaisen tiedon jalkeen. Samalla asiat hioutuu aidon oloisen hymyn siivittamana, joten naurattamaanhan tama tuppaa jo itseakin.
White Beachilla ei tahdo loytya majapaikkaa sopivasta hintaluokasta niin millaan. Lahin osuma kiertelee 10 euron kulmilla, ja menee sellaisena noin 3 euroa yli budjetin. Kierramme rannan kaksi majapaikkaa ja ihmettelemme etta mitas sitten. Kunnes muuan muori paatyy pelastamaan reistaajat pulasta ja tarjoaa majapaikaksi vierashuonettaan kampastaan. Hinnasta vaannetaan hetki katta, kunnes viisari on 7 euron kohdalla ja alkaa passata kaikille osapuolille. Ja viime yo menikin sitten mukavasti naiden elakoityneiden laivakapteenin ja hanen vaimonsa jatkuvassa huolenpidossa. Hyva silti etta yo oli erittain hiljainen ja vasta aamulla aanekas rouva alkoi papattaa jatkuvaa sanatulvaansa, jota on nyt sitten nurunremahdusten keskeytyksilla kuunneltu koko aamupaiva. Eipa siina - erittain mukavia ihmisia jalleen ja eilen poytaan napsahteli ilmaista mustekalaa (ja yritettiin siina sitten selitella, etta kalaa kuluu meilla vahan vahemman) ja tana-aamuna melonia ja tomaatteja, sipuleita ja kanamunia aamiasimunakokkeliin. Ilmaista juomavetta on tarjolla seka koko keittio kaytossa, joten (ja toisaalta osin koska ravintoloita ei missaan nay) saamme sitten pitkasta aikaa vaantaa omat sapuskat, mika johtaakin siihen miksi olemme ylipaataan netinkin loytaneet. Eli paadyimme 2,5 kilometrin paahan Torrijoksen kylaan pienelle evaan hakureissulle - katsotaan mita evaspusseihin tulee kerailtya nainkin kalaisasta kylasta. Iltapaivaksi sitten riippumaton paikkaa mittailemaan ja korallia lahemmin katsastamaan. Eilen jo tein pikaisen tutkielman asiaan ja onhan sitakin, vaikka rannan tuntumassa pitkalti kuollutta, meritahtia, -siileja ja kaloja ainakin ihan rannasta asti. Toisaalta nyt on olo, etta kuka sita edes ravintoloita tai hotelleja/gusethouseja kaipaisi kun suhteellisen paljon aidompia kokemuksia filippiinilaisista ja Filippiinista saa aivan paikallisen perheen huomassa.
Soi: Steve Vai - Frank
-K
"If you want to get laid, go to college. If you want an education, go to the library."
-Frank Zappa
- comments