Pikaista analyysia Marinduquen eloon tarjolla seuraavassa kaanteessa. Kolme paivaa vieteltyamme naissa oloissa voi todeta, etta mihinkaan ei olisi kiire ellei nyt huvittaisi nahda ainakin pienta ripetta Filippiineista myos muilta osin. Tama ei sinansa tarkoita, etta Marinduquesta olisimme mihinkaan viela suuntaamassa, mutta alustavia tutkimuksia on kuitenkin tehty... Sitten paikan tuuletteluun - ei voi mitaan mutta loistava saarihan tama on. Torrijoksen kyla sopivan lahella - 5 minuutin jeeppi matkan paassa ja ranta sen verran postikortillinen, etta kyyneleetkaan eivat ole kaukana. Ruokaa saa laittaa aina kun talomme emannan silma valttaa... Tama siis tarkoittaa kaytannossa sita, etta emanta on erittain touhukas laittamaan evastyksia siina sivussa myos meille. Suurimmaksi osaksi kokkailu omin avuin on kuitenkin tuntunut juuri taydelliselta toimelta - tapana on hakea pariksi paivaksi evasta kylasta ja keitella siina sitten noppasoppaa paivien ratoksi.

Vesistoihin tutustuttiin sen verran, etta paikkamme isannan, kylassa olevan pojan ja yhden avustajan opastuksella lahdimme koralleja pain syvemmille vesille. Ja aivan hammentavaa korallistoahan sita loytyi ja vedet kirkkaita niin ettei tahdo tietaa missa vedenpinta oikeastaan menee. Talla kertaa joukkomme paineli veneella sen verran kauas toiselle rantakaistaleelle, etta riutta havisi syvyyksiin ja siirryimme toisille apajille. Siella sitten oli nahtavaa runsain mitoin ja tulipa nahtya se merikaarmekin mustavalkoisessa asussaan pohjassa touhukkaasti pyorimassa. Ja olihan siina kieltamatta kaannettava koli toiseen suuntaan, ettei kaveri nyt aivan suuttuisi (erittain harvinaista) ohikulkijoiden ihmettelysta. Muutoin juuri riutan reunat, joiden jalkeen syvyytta on helposti kymmenen metria, olivat mahtavia tyhjyyden paalla seisoskelevassa olotilassamme. Rannasta voi myos etsiytya helposti jonkinlaiseen hajanaiseen korallistoon, tanaan taytynee hakeutua jonnekkin toissapaivana nakemiimme varikkyydessaan pyorryttaville matalariuttaiselle vaylalle.

Filippiinilaisen kulttuurin ihmeellisyydet ovat usein selittamattomia yhdistelmia itaa ja lantta. Mukavasti nain pakkaa sekoittavat piirteet nakyvat esimerkiksi vankan paauskonnon katolilaisuuden temppeli/pyhatto-muodoissa. Jeesus patsastelee perin hindulaiselle tyylillisessa pienessa kivisyvennoksessa rannan tuntumassa. Kaupat ovat sekoituksia sekatavarapuoteja ja etela-aasialaisesta kulttuurista tavanomaisempia muutaman tuotteen kioskeja, joissa filippiinilaiseen pirtaan lauletaan asiakkaiden viihdykkeeksi tai jarkytykseksi karaokea siina ostokokemuksen siivittamiseksi. Hintapuoli on noin yleisesti Malesiaa halvempaa mutta toisaalta helposti Intiaa ja varsinkin Sri Lankaa kalliimpaa - asumisesta saa maksaa melkein mita vain, mutta nahtavasti paikallistenkin koteihin on suhteellisen helppoa livahtaa keskimaaraista hotellihintaa pienemmalla sijoituksella. Viina on halvempaa kuin vesi ja se sitten myos nakyy etenkin tanaan, sunnuntaina, joka vapaapaivan muodossa nayttaytyy lahinna niin, etta puolet kylasta laukkaa kirkkoon ja puolet aloittaa tissuttelun huolella jo kukonlaulun aikaan. Siinapa sita alkuun - filippiinilaiseen maailmaan sisaanajoa.

Soi: Suns of Arqa - Jog Amad

-K

"One way to open your eyes is to ask yourself, 'What if I had never seen this before? What if I knew I would never see it again?'"

-Rachel Carson