Profile
Blog
Photos
Videos
Repasimme itsemme Sinandiganin hiljaiselosta perin toisenlaiseen miljooseen eilen. Valitsimme paikaksi White Beachin eli rantaahan valkoista sita tallakin saralla taas saatiin haltuun. Asuntopuolelta Filippiinit ovat jokseenkin hamara-maa - noin ainakin reissaajan silmin Hyvinkin usein kampat on varustettu kaikenlaisilla varkeilla - televisioita, ilmastointeja ja systeemeita tahtoo olla jokaisessa kampassa, mutta usein mitaan heinakattomajaa ilman ihmeita ei tahdo saada. Tiettavasti tamakin asia on aikanaan ollut toisin - pienta ja edukasta mokkia rantojen tuntumasta (kuten Malesiassa tai Intiassa usein yha) on ollut mahdollista saada aiemmin hyvinkin helposti. Asiat muuttuu ja vaikka jossain Filippiineilla rantamajaa saa toki vielakin halvalla - nailla Mindoron nurkilla majat maksaa ja suurin osa on varustettu sitten kaikilla laitevarusteluilla...
White Beachilta loysimme kuitenkin yhden peruskuntoisen kampan muuan mummelin ylakerrasta. Siinapa sitten taman rannan tiettavasti ainoa halvempi majoitus - seinalla roikkuu ilmastointi meillakin, sen kaytto ei ilmeisesti kuulu kuitenkaan tamanhetkisen diilin hintaan - eipa toisaalta tulisi edes mieleen yha mukana roikkuvan flunssa-kohan tahden. Ja toisaalta saatiedotuksia ilmoille loihtiakseni sanon, etta saa on juuri nyt juuri sopiva. Missaan nimessa liian kuuma ei edes ole - valilla saattaa ripsauttaa muutaman tipan vetta ja aurinko ei porota taydelta taivahalta. Rannalla itseaan karventeleville pakettimatkaajille lienee pettymys, mutta meidan pirtaan sopii erityisen hyvin. Taidetaan liikahtaa seuraavan tuulen henkayksen mukana rannalle ja vaantaa johonkin suojaisaan paikkaan riippumatot ja ihmetellaan aaltojen rauhaisaa keinahtelua.
Pari paivaa on enaa aikaa Filippiineilla ja sitten ovat nama luvut luettu, aika tehda loppupaatelmat ja suunnata Borneon puolelle kummastelemaan suuren saaren suuruutta. Filippiineista ei saane viela mitaan pysyvaa yhteenvetoa tehda, mutta jotenkin hammentavan hyvalla, etta arsyttavalla tavalla sekoittaa pakaa ja tuntuu valilla olevan aivan jotain muuta kuin Kaakkois Aasian perinteista kulttuuria. Karaokea lauletaan taallakin ja ehka vielapa enemman kuin esim Thaimaassa (jossa kerran kuvittelin tamankin asian kulminoituvan huippuunsa, mutta ei...), mutta silla erotuksella ettei taalla juuri kukaan laulajista nimenomaan laulaa osaa - silti kaikki tuntuu uskaltavan - kertooko se sitten koko kansan luonteenlaadusta... ja naista syvallisista kultturianalyyseista lopetammekin saarnan ja jatkamme sita ensi kerralla.
Soi: Gluecifer - Get the Horn
-K
"The price of hating other human beings is loving oneself less."
- Eldridge Cleaver
- comments