Profile
Blog
Photos
Videos
Manila avautui lopulta tuskaisan mutta pitkalti odotettavissa olleen saatelyn, vaantelyn ja nappailyn juoksuttamilla rasteilla. Malaten alueelle poksahdimme juuri hetki sitten ja kaikki on ollut melkoista pikakelausta verrattain pitkan paivan ajan. Lenota KL:sta, kenttasuhinat perinteisin kaavoin, kammailya bussien kanssa, lahes kohtalokkaita tutustumisia suomalaiseen laivanrakentajaan, uusien bussien etsintaa, rahaa automaatista, majapaikan loytymista ja katujen tallailua noin lyhykaisyydessaan. Sen verran nalkakin tuntuu jostain mahalaukkumme syvyyksista kayvan paalle, etta tervehenkista olisi lahtea pikimmiten ruokailemaan - siksikin merkinta tulee olemaan lyhyt, muttei vaitonainen. Viela ei ole reistaajaparia edes ryostetty, joten sanoisin etta lupaavasti alkaa.
Filippiineille halpalennoilla saapuvat saanevat huomata, etta Clarkin kentta on takapajukossa pahemman kerran. Hyvinkin hiljainen entinen armeijatukikohta heitti myos meidat suureen tuntemattomaamme. Tavattiin siina sitten rahanvaihtoluukulla ensimmainen suomalainen - vanhus keppeineen ja ilmeisesti runsaine matkatavaroine. Kysaisi apua ja me mielsimme itsemme sitten sen verran samarialaisiksi, etta paatettiin avustella miesta tavaroiden kanssa. Tavaraa oli lopulta kertynyt noin 100 kilon edesta, joten tyotakin olisi piisannut. Matkatavaroissa kuulemma sahoja, joilla mies meinasi tekaista Palawanilla laivan. Tavarathan olivat tietenkin jossain "cargo"-lastissa tullut erillistoimituksena ties milloin, mutta eivat tahtoneet filippiinilaisella byrokratialla mistaan loytyvan. Paadyttiin kiertelemaan lukuisia konttipinojen lahimaastoja, mutta onni ei ollut puolellamme senkaan vertaa. Asioista tietavat tyolaiset osoittauivat olevansa heti karkeen lounastauolla ja meidan pinnat karysi sitten lopulta tahan toimettomaan odotteluun. Paadyimme valittelemaan sedalle tilannetta ja lahdimme lentokentan kupeeseen odottelemaan busseja. Kaikki bussithan olivat tietysti jo menneet vieden mukanaan lajallisen lankkareita Manilaan noin 70 kilometrin paahan Clarkista.
Hetkinen pahkailtiin paikalla heiluneen paatoksentekoihin kyvyttoman, mutta hauskan sveitsilaisen kanssa, etta odotellaanko seuraavaa bussia joka lahtisi 2-3 tunnin paasta. Paadyin murtamaan pahkailyn ja selvittelin, etta pikku-jeepneylla (erittain lupsakkaan nakoinen jeep-mallinen auto, joka on kuitenkin pitentanyt itsensa limusiinimalliseksi yleiskulkuneuvoksi) paasee lahikylaan, josta sitten busseja hurahteli Manilan ytimeen lukuisia. Sellaisen siivin lopulta mekin tontille kopsahdimme. Jatkosta ei sitten tiedakaan yhtaan mitaan. Ehka arkin rakennukseen Palawanille vanhuksen ja meren kanssa.
Soi: Johnny Cash - Further Up On the Road
-K
"In a revolution, as in a novel. the most difficult part to invent is the end."
- Alexis de Tocqueville
- comments