Profile
Blog
Photos
Videos
Tervetuloa Malesiaan, lapsekkaan hassusti Persekutuanin laanin ja samalla koko Malesian paakaupungin Kuala Lumpurin maastoon. Onnistunut maan-, valuutan- ja vuosikymmenten vaihto tapahtui eilisen illan aikana. Yangonin ja Burman kotikutoisuus, nukkavieruisuus ja ajoittainen kuppaisuus, jossa sinansa ei suurilta osin mitaan vikaa ollut, on vaihdettu Malesian moderniuden shokkihoitoon. Pilvenpiirtaja piirtaa horisonttia, kaduilla mahtuu kavelemaan tonimatta, tuuppimatta tai kompuroimatta katukivetyksiin tai putoilematta asfaltista vapaisiin mustiin aukkoihin. Malesia on Burmasta tulleelle sanalla sanoen kliininen, mutta sitahan olen tasta kaupungista tainnut sanoa ennenkin. Ei tasta silti tai jalleen juuri siksi voi olla myos pitamatta. Eri tavalla ja muodolla kuin Yangonista, jolla sillakin on paikkansa turboahdetuissa sydamissamme.
Lentopaiva sai alkunsa armottomalla viimeisten kyatien eli paikallisen valuutan havittamispyrkimyksilla. Evasteksia ostettiin ja almuja jaettiin, jotta viimeinenkin rahanarvoinen vaihtoi omistajaa. Lopulta aavistuksen pakon edessa muovautuneesta reilusta kokonaisbudjetista (koska Burmaan oli pakko raahata kaikki rahat kateisena automaattien puutteessa, josta lienee sana jo sanottu joskus) jai saastoon dollareita jopa sen verran etta pesamunaa Malesian kokemuksille jai mukavasti. Lahinna niita rupisia yhden dollarin repaleita, joita vainoharhainen hallitus ei missaan nimessa hyvaksy maksuvalineina. Malesia kuulostelujen mukaan on ilomielisempi rahojamme vastaanottamaan. Vaihtelemme sitten vihreat pirun palat taalla ringgittien muotoon. Valuuttaneuroottisemmille kerrottakoon vaikka, etta euro vastaa tata nykya 4,3 ringgittia. Kolme-nelja vuotta sitten vaihtokurssi pyori 4 tienoilla, joten toisin kuin Thaimaassa, jossa bahti on vuosien myota vahvistunut euron laskiessa, Malesiassa menee Euroopan omistajilla jo paremmin. Se siita... Muuten vaikuttaa Malesian hinnat olevan entisellaan - ei erityisen halapaa, mutta siedettavaa budjettikuurilaisillekin. Oikeastaan Thaimaa taitaa kaikissa suhteissa kiria jo Malesian edelle hinnoissa. Majoituksessa etenkin. Ja siinapa pieni vinkki niille, jotka viela arpovat Thaimaan ja Malesian valilla (tai minkaan muunkaan valilla). En sano enempaa.
Lentomme sinansa, per se, kuten Persekutuanissa kuuluukin, alkoi iltaisen Yangonin puskiessa viimeisia sateita kuvainnollisille sukillemme. Kokonaisuuden kannalta sateistahan tuo oli Burma - ostimme sateenvarjon ja Ansku sadetakin - ja vaikka seka koska sokerista emme ole, niin kertokoon se jo huomattavia maaria siita kuinka paljon vetta lopulta tuli. Malesiassa nayttaa sadekausi vasta aloittelevan vetista piereskelyaan - aurinko viela paistaa, eika pilvenhattara juuri taivasta reunusta. Muuttuu sekin ennenkuin taalta pois paasemme. Sadekausi on yhta vaistamaton, kuin joulupukki juhannuksena. Ja kuten nakyy viime yon unet lienevat jaaneen mahdollisimman minimiin. Lentokenttayohan siita tuli - Kuala Lumpurin lentokentalle, joka sinansa sijaitsee yli 60 kilometria kaupungin ulkopuolella formulakyla Sepangissa - paadyimme jaamaan suhteellisen pitkan siirtymisen ja sita seuraavan guesthouse-rallin takia. Saavuimme Sepangiin illalla 10 jalkeen ja jaimme leppoisten passintarkastusten jalkeen notkumaan nurkkiin kuin raka paidankaulukselle. Loysimme tai ehka sittenkin muovasimme omatoimisuutta ja mielikuvitusta hurjalla tavalla hyvaksikayttaen itsellemme pienen kolosen jostain hamyisasta nurkasta, johon paamme painoimme. Rakentelimme liikkuvista sohvatuoleista sopivaa asumusta ja kun maja oli valmis jaimme jahimaan yon yli leppoisaa piskinunta. Jokunen vartija kavaisi taideteostamme tutkailemassa, mutta kuten Malesiassa tuntuu tapansa olevan - taalla ei liiaksi joutavista valiteta. Juuri nyt Burman (eli Murman kuten maan nimesimme) loputtoman tuijottelun ja tahattoman huomionkeraamisen jalkeen erittain tervetullut sopiva valinpitamattomyys vallitsee aikalailla Malesiassa, josta siitakin lienen joskus sanasen sanoneeni.
Aamulla sitten reippain ja raikkain mielin bussiin, jolla siirryttiin KL:n keskustaan kahden niin lahella, mutta niin kaukana olevien maailmojen eroja ihmettelemaan. Hakeuduimme pikaisesti Kuala Lumpurin yhteen harvoista budjettimajataloista, Lee Muniin (kanamuniin vai paasiaismuniin vai ...) Sekaan ei ollut oikeastaan vuosista mitenkaan muuttunut. Erittain persoonallinen majapaikka, seinilla lehtileikkeita ja joka paikka pienta sarkasmia ja huumorinpoikasta kukkien - sellainen saa ja pitaa guesthouse olla. Tulkeehan tarkastamaan, etta millainen. Lee Mun on entisellaan ja joskus on reistaajankin ilo huomata, etta vaikka kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa - jokin asia vaikuttaa edelleen paikallaanpysyvaisyydessaan entisilla linjametreilla. Hintaa repeaa 8,5 euroa. Ehdoton katto meidan budjetissa, ja sellaisena kuitenkin melkolailla halvinta mahdollista mita Kuala Lumpurilla on tarjota. Toisaalta loysimme yhden etaisesti samankaltaisen ja kodikkaan guesthousen tasta laheisyydesta - hintaa silla jopa euron verran alla Lee Munin. Katsotaan muniiko Lee meidat viela naapurien sankyyn vai jaammeko asuttamaan persoonallisuuden polttopalloa (?!) viela pitemmaksikin aikaa.
Malesian suunnitelmat ovat avonaiset kuin ovet konsanaan. Nyt palauttelemme itsemme Burman jaljilta siihen kuntoon, etta loydamme tiemme viela Singaporeen. Saarillehan sita on pakko paasta myos kun nyt Malesian kaltaisella paratiisin puolikkaalla ollaan, joten katsellaan sitakin sitten tulevien viikkon aikana. Mitaan huutavaa kiiretta ei missaan suunnassa aiota hyvaksya. Kontataan ja ryomitaan nyt ainakin tovi Kuala Lumpurin katuja. Miten pitkalle ja kuinka etanoimalla jaakoon myohemmin selvitettavaksi.
Burman kokonaisvaltaista tai edes murto-osiin hipovaa analyysia on reistailijatoverini tainnutkin jo sivuillaan antaa (osoite siella blogini esittelyboksissa jos ei ole viela irronnut) joten komppaan kuulijaa kaantymaan tutkimuksissaan tuohon suuntaan. Itselleni Burmasta jai lopulta lampimia muistoja, hallituksen halveksuntaan ei taida enaa edes tarvia menna - lapeensa mata. Silti ihmisten arjessa hallituksen sairastelu ei tuntunut paalimmaisena nakyvan. Hommat etenevat vaikka mitaan poliittista valinnanvapautta ei olekaan. Toisaalta monessa maassa USA ja Kiina paalimmaisina asiathan pitkalti kulminoituvat siihen, etta on valinnanvapaus, muttei mitaan mista valita. Suomessa on viime vuosina taidettu lipsua kolmen (liian) suuren osalta tahan samaan suohon. Joka tapauksessa ihmiset olivat Burmassa ylpeita menneisyydestaan, siita Aung San Suu Kyista jonka nimea ei sitten yhta poikkeusta lukuunottamatta kukaan uskaltanut sanoa (ja minakin sain nettisensuuria paalleni tai sitten vain kapalallisen vainoharhaisuutta) ja omasta kulttuuristaan. Tuo ainoa poikkeus oli muuten eras rohkea taiteilijapoika, jolta ostimme sitten sita taidetta, mutta joka ennen muuta oli hieno esimerkki hienoista burmalaisista. Murmalaisista tama kaveri tarjosi minulle hammentavan lahjan, jota arvolla ja pieteetilla vaalin. Yhden kyatin setelin, jossa komeilee Aung San Suu Kyin isa orastaneen demokratialiikkeen tiennayttaja ja kunnianarvoisa persoona burmalaisissa kuiskailukeskusteluissa eli politiikassa. Seteli ajalta jolloin Burma oli Burma, ei Myanmar joka monien mielesta osin keinotekoisesti ja naivilla tavalla pyrkii ponkittamaan hallituslahtoista patriotismia palaamalla jonnekkin niin usein keksittyihin perinteisiin ja traditioihin, joihin patriotismi ja nationalismi on lahes poikkeuksetta kaatuva.
Matkaajalle Burma on haastava, joskaan ei ylitsepaasematon - nyt kun ylitse on paasty voi sanoa, etta aikaa vie ja hermoja. Toisaalta osin naista syista johtuen aivan heti ei ole odotettavissa thaimaa-ilmion iskeytymista Burmaan. Rannat eivat heti ole pakettimatkailijaa tai edes paketoimatonta sellaista taynna. Niin kauan kuin tiet pysyvat noissa kunnoissa, hallitus yhta vittumaisena ja raha-asiat ja automaatit seka muut helpotukset yhta hataralla pohjalla, muutos on hidasta. Noista edellamainituista sitten kaikki paitsi hallitus voitaisiin entisellaan pitaakin. Jonkinlaisia seikkailun saarekkeita voisi sailyttaa itsekeskeisen matkailijan nakokulmasta ja todennakoisesti tama viela tuleekin pysymaan ainakin asteen verran tuntemattomampana kolkkana, vaikka matkaajaa jo nyt nakyi omien varpaitten ohella. Paikallisen elamaan sen hallituksen kaataminen voisi sitten muuttaa nuo loputkin ja auttaa elaman perusasioissa, mutta sanokaahan joko kohta vallankumous aloitetaan.
Soi: Widespread Panic - Pilgrims
-K
"The best mirror is an old friend."
- Peter Nivio Zarlenga
- comments