Profile
Blog
Photos
Videos
Intiasta jattaytyminen, luopuminen ja uusiin, vanhoihin suuntiin heittaytyminen tapahtui lopulta sangen helpolla liikehdinnalla. Passimuodollisuudet ilman yllatyksellisyyksia tai suurempia haasteita, lento sujuvasti kolmessa tunnissa ja lopulta sijoittuminen tutuksi tulleisiin koordinaatteihin Lee Munin guesthouseen Chinatowniin. Ensi reaktiot hyvinkin odotetunlaiset, Malesia tuntui hyvalla tavalla kotoisalta, tutut tuoksut iskivat paalimmaisena. Asfaltti, evaiden rikkaus ja kiinalaisten mausteiden vetovoima. Mielenkiintoista kun kuitenkin ajattelee kulunutta 2 ja puolta kuukautta, jonka aikana Intiaa vyorysimme ja kuinka tuoksut eivat Intiasta paalimmaisina mieleen jaanyt. Kusen ja paskan kaikki raikkaat vivahteet nyt noin muutenkin jattaa tavallaan kauneimmat hajumuistot hieman marginaaliseen ryhmaansa. Kaikkea mahdollista on silmat pyoreina taas ihmetelty - Malesia on eri maata - hyvassa ja huonossa... Kaikkea loytyy, mutta mitaan ei ole tarjolla - paitsi ilmastoinnein varustettua jaatavaa markkinataloutta - silti nyt tassa hetkessa helpot KL:n rastit tuntuvat jokseenkin vaikuttavilta. Sekin etta voi tallustella kauppaan ja ostaa lahes mita mieleen juolahtaa... Kaikki on kaupan ... edelleen. Sen verran shokerasimme elimistojamme, etta ladoimme ensimmaiset lihat naamoihin sitten 3 ja puolen kuukauden. Sen verran herjaavaa menoa viela mennytta Intiaa kohtaan, etta vaansimme oikein nautaa burgerin valissa. Etta sillat on sitten poltettu Intian suuntaan oikein kunnolla, kunnes seuraava kerta koittaa. Burger Kingista tuli vahan Intian osuuksilla jopa uneksittua, joten toteutimme fantasiamme valittomasti laskeutumisen jalkitiloissa. Malesia sitten osoittaa ne vahvat lihansyonnin taipumuksensa ja sanovat mita tahansa, niin edelleen olen sita mielta, etta valilla tuppaa kasviksen loytaminen noin muutensakin tassa lihan vyoryssa olevan suhteellisesti suhteutettuna hankalaa.
Intiasta jai monenmoisia tuntoja ja tiloja. Ikavan painavaa kaipuutahan tassa jo kohta varmasti kokee kaikkea intialaista nuhjuisuutta jne kohtaan, mutta toisaalta juuri nyt tuntui myos hyvalta siirtaa itsensa takaisin Malesiaan - etelainen Intia alkoi ainakin piisaamaan ja jos lisakuukausia olisi jostain aikanaan onnistuttu passin valiin taikomaan, olisi noita kuukausia ehdottomasti pitanyt lahtea kuluttelemaan pohjoiseen Intiaan. Ja koska toisaalta Intia ei ole mikaan yksi asia tai maa aloitan pienimuotoisen retrospektiivisen otannan talla haavaa koluttujen laanien kesken. Matkahan alkoi ja paattyi tamilien Tamil Nadusta. Kieliopillisesti laanissa puhutaan laiskasti mitaan muuta kielta, joten hindinkin kayttajat saavat tuta olevansa todellisessa kielivahemmistossa, englanti on sellaista hajanaista satuilua jota joskus tuppaa kuulemaan - Pondicherryt ja Mamallapuramit turistipalveluineen nyt sitten erikseen, joista ensin mainittu ei Tamil Naduun lukeudukkaan. Tamilit vaikuttivat jokseenkin hiiltyvaiselta kansanosalta, jonka parissa korvat alkoivat punottaa hyvinkin akkia jo pelkan volyymitason piirissa. Lieko sitten vain meidan otantaan sattui joukko arjyvaisemmasta paasta - sita tuskin koskaan tiedamme. Noin muutensakin Tamil Nadu oli aika peri-intialainen saareke, jossa matkaaminen vie aikaa ja hermoja tavalla jota saa kayda koettelemaan. Yllatyksiakin sielta loytyi ja hetkia joihin mielellaan palaisi.
Kerala puskee sitten eteen melkoisen saksalaisten ja ruotsalaisten turistilauman. Myos muuta reissaajaa on joka puolella moneen junaan ja bussiin asti. Suurin osa koluaa samoja miljoonia kertoja koluttuja reitteja, mutta lopulta jotenkin leppoisimmat paikat loytyi niiden ulkopuolelta (kuten usein). Kochi teki jonkinmoisen poikkeuksen, pysytellen edelleen tunnelmallisena pysahdyspisteena. Hinnat rapsahtivat yllattavasti ylospain verrattuna naapurimaahansa Tamil Naduun. Kaikkialla oli kuitenkin rikkaampaa ja jokseenkin tasa-arvoisempaa menoa havaittavissa. Mitaan syvinta Intiaa tama ei ole - mutta siina lieneekin sen salaisuus. Syvyysennatyksia hindulaisempaan kulttuuriin saa repia sitten Uttar Pradeshista tai Maharasthrasta jos tama keta sitten kiinnostaa. Kerala on myos useiden suunnalta annettujen ylistysten maa ja osin tama myos tuntuu oikeutetulta vaikka aiheetontakin se lienee hetkittain - nattia rantaa ja hiljaistakin voi kylla loytaa (positiivista) mutta siita sitten saa myos maksaa lajittain rahaa ilman mitaan takuuta oikeastaan mistaan muusta (sanoisin negatiivista).
Karnataka jaa listallani karkipaikoille - laanista ei oikein voi olla pitamatta. Monipuolisuutta ja suhteellisen leppeaa menoa ja ihmista on Karnatakaan sijoittunut. Etelaisen suosikkilaanini rannat Gokarnankin ulkopuolella ovat natteja ja juuri Gokarnan ulkopuolella myos erittain rauhaisia. Hinnat eivat etelaisen Keralan tapaan huikentele hammentavyyksissa ja mika parasta luonnetta seka sita vaihtelevuutta on ylen maarin. Rannoilta sisamaan tiibetilaisvyohykkeisiin ja korkean paikan leireilta viidakon pulssiin.
Maharasthran osalta tiukka tuomaristomme antaa toistaiseksi armon kayda tuomion jaatavavyyden edelta. Tama lahinna siita syysta, etta laani on a) valtava b) meidan kierroksillamme vain vajavaisesti kierrelty c) viela jotain muuta. Hindulaisuuden sydanmaalla on puolensa, vaikka haasteitakin se antaa. Tien nimista ei tahdo irrota mitaan tolkkua kirjaimiston marathi-maisuudesta johtuen ja toisaalta meno on suurissa kaupungeissa kuten sen kuuluukin: sekavaa ja kaoottista. Ruokain maailma on sitten erinomaisen herkullista, korianterin intialaiseen ruokaan usein liitettavaa vivahtteikuutta kannattaa tulla tutkailemaan juuri tanne (vaikka sanoisin edelleen etta viela parempia appeita saa Gujaratista ja Punjabista, mutta mitapa mina naista tiedan). Punen ja Mumbain nurkilla ja niiden puristuksissa kierreltyamme voimme sanoa vain, etta hinnoissa oli kylla heliumia huolella, jopa tinkimisen armottoman taiteenlajin jalkeenkin, mutta asia varmasti korjautuisi maaseutujen tuntumassa.
Andhra Pradeshin onneksemme ohitimme talla kertaa kahteen suuntaan lahinna junan ikkunamatkailun tavoin. Yksi yo Visakhapatnamissa ei lupaillut mitaan erityista positiivista muutosvoimaa laanissa, joka on jaanyt hyvinkin vahalle huomiolle reissaajien paivakirjamerkinnoissa. Sen verran voi kuitenkin tuomiota jakaa koska kavimme huolella Andhran kylia ja kaupunkeja viime reissulla, etta mitaan erityisen iloista sanottavaa ei irtoa vielakaan. Jospa joskus saisi Intian muilta osin niin hyvaan malliin, etta voisi antaa Andhrallekkin viela mahdollisuuden... jaamme odotteleville osastoille, mutta emme liian innokkaasti toki...
Orissan ylenpalttiset kiitokset irtoavat todennakoisesti Gopalpurin suosiollisuuden takia. Paikka oli pienin muutoksin edelleen entisensa ja sellaisena myos erittain hyva. Orissasta loytyvat omat ongelmansa, joista vahaisin ei liene suhteellisen armoton koyhyys, mutta toisaalta paikka on myos hyvin tervetulleeksi toivotteleva. Hinnat on halvat ja viime reissulla kaydyt muutkin kohteet (Puri, Chandipur ja Chilika nyt lahinna) olivat paasaantoisesti positiivisia kokemuksia. Orissasta ei sitten myoskaan loydy laumoittain ilmastoiduissa busseissa kyhjottavia turistilaumoja, vaan paasaannoin vanhempaa ja enemmankin Intiaa kokenutta Ismon tai edellisella kerralla kohtaamaamme italialaista Luigin kaltaista koluajaa, jotka tulevat vyohykkeille vaajamatta vuosittain useammaksi kuukaudeksi. Nuoret tekijat nayttavat pysyvan Goan, Keralan, Rajasthanin ja Agran vyohykkeilla - saali sinansa, paljon jaa pimentoon itarannikkoa nakematta, mutta hyvaksytaan nyt sitten vaikka ne ihmisten prioriteetit ja myonnetaan, etta haastavuuksia valtteleville Orissan voi jattaa kalenterista helposti.
Nyt kun Intia alkaa olla nailta kerroilta kasiteltyna ja paketti valmis voinee sanoa, etta paluutakin pitaa suunnitella. Monta paikkaa (joskaan ei enaa etelaiselta Intian niemimaalta kovinkaan montaa) taytyy viela katsastella, jonka jalkeen voi alkaa 'ismomaiseen' paluumuuttajan top-5 fiilistelyyn ja paivitella siina sitten kaiken kovaa muutosvoimaa. Hitain muodoinhan Intia oikeasti muuttuu, mutta muutos tuntuu silti olevan vaajamatonta ja niin osin usein myos armotonta. Talla kertaakin jai asioita kokematta, mika on tietysti aina hyva tulevia kayntikertoja varten. Malai Koftaa (makeahko ja kermainen paaruoka-curry), Badam-maitoa (alkaa kysyko mita?!) seka Kashmiria (laania pohjoisessa siis - ei Led Zeppelinin biisia... pelkastaan) ei vielakaan koettu, mutta siinahan niita syita paluun vahvaan harkitsemiseen.
Soi: Jerusalem Slim - World is Watching
-K
"A politician is someone who promises you a bridge, even when there's no river"
- Amitabh Bachchan
- comments