Profile
Blog
Photos
Videos
Intian kahdeksanneksi suurin kaupunki avasi ovensa kulkurijoukkiolle aamun raikkaissa intialaisissa parfyymeissaan - kusen tuoksussa siis nyt lahinna. Suunnitelmahan oli jotakuinkin sellainen, etta Gokarnalta ankeytyisimme junaan, joka eisi meidat Belgaumiin illaksi ja josta sitten seuraavana paivana (eli teoreettisesti tanaan) voisimme hypata seuraavaan junaan ja olla illalla 'hyveiden kaupungissa' - nahkaas Punessa. Ensimuotoinen suunnitelmamme olisi kuitenkin tarkoittanut paria tiukkaa 'tyopaivaa' junan sikaosastolla halpojen luokkien ja takuuvarman tungoksen piirissa. Jotain kuitenkin tapahtui Gokarna roadin asemalla, mika siivitti meidat suoraan pisteeseen P - eli Puneen.
Gokarna roadille revimme itsemme jalkoinemme metsien lapi, riksan ja bussin avustuksella seka lopulta yhden lisakilometrin jalkautumisella. Gokarna jaahyvasteltiin surumielisen mutta antaumuksellisen tunnelman kourissa. Paikka oli jalleen yli viikon kestittamisen arvoinen. Taisi siina laskupaan sopivassa tulokulmassa menna jopa 11 paivaa paikallaan - pienella rannan vaihtoliikkeella tietysti hoystettyna. Kaikesta koetusta, hyvista suomalaisista persoonista, hyvasta ruoasta ja merkityksellisen rikkaasta atmosfaaristaan huolimatta laskettelimme tulevien paivien mittaa ja paadyimme lahtemaan sopivien junayhteyksien siivittamana.
Asemalla sitten... pyrkimyksena ostaa karjavaunun, sikaosaston, alimman luokan eli toisen luokan liput junaan suuntana Belgaum... kuinka kaykaan lipunmyyjan tiukkasanainen kommentti on, etta toisen lemmikkikanimme mukaan nimetty Purna Express ei sisalla alinta luokkaa lainkaan. Hammennysta on pinnassa silla asiaa edeltatutkailtuani olin tullut kovinkin toisiin nakokulmiin. Taman lisaksi junista nyt paasaantoisesti 90% hulppealla todennakoisyydella loytyy tuo alin luokka, jonne lippuja surutta ja kapasiteetteja suuremmin laskematta myydaan. Allistelylta toivuttua myyja tunkee kasiimme lipukkeita, joita taytetaan ylempiin luokkiin ja allistelyltamme saamme kysyttya josko junasta sitten irtoaisi sleeper-luokan lipare aina Puneen asti. Ja allistelyt saavat jatkoa, kun nyokkaileva henkilokunta antaa ymmartaa, etta nain todella on. Tartumme toki koukkuun ja riipaisemme nimet paperiin, silla samana paivana lipun saaminen (ja vielapa asemalta) yhdenkin yon mittaiseen junamatkaan sleeper- luokassa on noin yleensa ja kaikella intialaisella byrokratialla - seka junan varhaisella tayttymisella - lahes yhta suuri ihme kuin vetten paalla kavely Gobin autiomaassa, mutta silti nahtavasti mahdollista.
Junassa sitten hammastelimme tyhjyytta, mika kaytannossa tarkoitti paria vapaata makuupaikkaa seka sita tosiasiaa, etta loytyihan tuostakin junasta se halvin luokka - kurjat eivat vaan meille uskaltaneet moista myyda, vaikka tuollahan sita on pitempiaikaisiin suunnitelmiin kyvyttomat reissaajasielut yleensa matkoilla hinkanneet (ja muistojen ihanaisista katkoista vakisinkin tulee mieliin eraskin Nepalin rajalta Delhiin vietetty 24 tuntinen karjavaunuyo). Valituksille ei kuitenkaan ollut talla eraa sijaa. Paikka loytyi ja yo vilahti vauhdikkasti. Aamun hamyssa - pari tuntia ennen valojen syttymista eli aurinkomme nousemista ihmettelimme Punen asemalla tulevia suuntauksia ja valintoja reiteillemme. Ensi alkuun vaijyi mielissa kivan kodon loytaminen, mutta hommaa piti viivytella niin, etta kellonlyomat olisivat jotakuinkin jarkevat ja hotelli-/guesthousehenkilokunta jalkeilla. Aamuharjoitteina otimme sitten kontaktia (keskutelun kautta) aseman lapsiin ja vanhempiin, joiden joukossa oli muutama englantia kohtuullisesti taitanut taiturikin. Susetelle (joukon viihdyttajalle) lupasimme Matheranin (eli seuraavan tod.nak. kohteemme) jalkeen ojentaa ylimaaraiset pitkahihaiset kamppeet, jotka Ansku oli Kodaikanalista matkaan riipaissut. Selvisi siina sitten kaikenlaista... mm. miten eraan jalat olivat lahteneet irti junan toimiessa leikkupuimurina ja miten paljon aseman lapsi saa rupioita lapsosta itseaan isommasta sakillisesta muovipulloja. Vastauksena jalkimmaiseen: 20 rupiaa eli noin kolmasosan eurosta... Tama tuskin edes on Intian minimipalkka paivalta, joten vaikka hyvin ei aina mene aseman lapsellakaan - hyvin ei mene monella muullakaan tassa maassa. Ja sitten toisaalta porukka oli hilpeaa ja patkiskeli toinen toisiaan muovipulloilla ja juoksenteli pitkin laitureita naurun lomassa tuon tuostakin. Arki on varmasti karua, mutta jonkinlaista suunnatonta joukkohenkea porukassa kylla piisasi ja huumorintajua mittailimme tehokkaasti yli kielirajojen.
Yon virallisesti muututtua aamuksi lahdimme uuden kaupungin tarkasteluun majoituskannalta katsottuna. Siina kellonlyomassa ja toisaalta tassa kaupungissa homma alkoi tuntua lohduttomalta hyvin pian ja takerruimme lopulta viimeiseen oljenkorteen - riksakuskin neuvoa-antaviin. Kierreltiin jokunen tunti paikkoja guesthouseista, loosseihin ja hotelleihin eksyen riksakuskin uskonnollisen katsannon myota jopa hare krishnojen ISKCON temppeliin, josta revittiin muuten aamupalat ja aikamoista hurmosta paalle. Vastaukset kuitenkin kaikkialla samat ja tylyt: full full. Tanaan onkin sitten asteen verran erilainen majoitus, mutta siita ajanpuutteen ja salamyhkaisyytemme hakellyttavassa maailmassa vasta myohemmin. Illalla sitten haihin - kenen ja miksi? Kuka tietaa!
Soi: Tom Petty - Wake Up Time
-K
"You can only be young once. But you can always be immature."
- Dave Barry
- comments