Profile
Blog
Photos
Videos
Tapahtumarikkaiden paivien jalkeen aloilleen asettuminen on tapahtunut Matheranissa. Matheran on lyhykaisesti sanoen eras Intian arvostetuimmista ns 'hill-sationeista' eli kukkulakylista. Punen ja Mumbain valista loytyvan kylan keskeisyys on ennen muuta johtuva paikan autottomuudesta. Tarkennettuna Matheran ei ole vain autoton, vaan myos mopoton, riksaton ja kaikin puolin polttoaineeton vyohyke. Siinapa paasyy miksi olemme tanne kulkeutuneet. Mutta jotta aloittaisimme tarinallisen yksityiskohtiin puuttumisen oikeasta paasta siirtykaamme parin paivan taakse vasyneen junayon jalkeisiin tunnelmapaloihin.
Riksakuskimme etsiskellessa meille majoitusta ja meidan luopuessa vahin aanin toivostamme paadyimme ottamaan kuskin tarjouksesta majoittaa meidat perheensa luo tarkempaa selontekoa. Kuulosti juuri sopivan hamaralta ja toisaalta tilanne alkoi olla ahdas minkaanlaisen majoituksen loytamiseen. Punessa aika lailla vuosi sitten tapahtuneen German Bakeryn rajahdyksen jalkeen majoituksen saaminen on tiettavasti ollut jokseenkin haasteellista halvemmista paikoista ja myos meidan kohdalla haasteita tuntui ilmaantuvan heti alkuvaiheessa. Aikamme kylilla kierreltyamme suuntasimme Fatima Nagar nimiseen kaupunginosaan etelaiseen Puneen. Kiipeilimme riksakuskimme veljen luokse, jossa sitten asusteli hanen aitinsa myos. Teimme tuttavuudet, sovimme 400 rupian (7 euron) majoitushinnasta ja homma tuntui olevan jotensakin hanskassa.
Veli itse pyori kulmilla viela tovin ja vaikutti asialliselta kaverilta ja loipa muuan Ramakhrisna saation meditaatio-opuksenkin minulle kouraan ennenkuin haipyi lakimiehen virassaan avioeropapereita oikeustalolle setvimaan. Siina sita sitten majailtiin lahes tuntemattomien kampilla iltapaiva ainoana seurana lakimiehen alkujaan iranilainen ja siina ohessa zarahustralainen aiti. Mamma oli yllattavankin virkeassa kunnossa ollakseen noin 80-90-vuotias ja poikansa mukaan jo suhteellisen sekopainen. Vaikutti oikein lupsakkaalta ihmiselta hankin, jonka hyvan englannin taidon myota kavimme pienta keskustelun tynkaa aina hetkittain uskontojen ja Punen yleisen ilmapiirin soljuessa aihetaustoina. Lakimiehemme oli varoitellut, etta mamma saattaa hetkittain luonnollisesti unohtaa keita olemme jne. joten olimme varautuneet useampiinkin tuttavallisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei kuitenkaan tarvittu. Kaveri pysyi kartalla yhta hyvin kuin Pune Maharashtran laanissa. Asiat tolallaan.
Pune itsessaan vaikutti kaupunkina lyhykaisen yhden paivan mittailun mukaan piirun verran rikkaammalta, kouluttauneemmalta ja lansimaalaisemmalta kuin useat muut kokoisensa kaupungit Intiassa. Mumbain laheisyys luonnollisesti lisaa oman kansainvalisen henkensa, mutta jotenkin paikasta valittyi laajahko hyvaksynta kaikkea ja kaikkia kohtaan. Mekin tunnuimme mukautuvan Punen iltapaivaan - kavimme ostamassa muutaman vaatekappaleen, korjauttamassa kengat (kenties noin seitsemannen kerran omalta kohdaltani) ja syomassa pizzaa paikallisessa, mutta silti monikansallisessa huttulassa.
Illan ohjelmanumeroksi olimme saaneet kutsun haavastaanotolle. Arvoimme mahdollista osallistumista silla ventovieraitahan sentaan toisillemme olimme. Toisaalta paatimme luottaa ihmiseen - mihinkaan tuskin koskaan paasisi tai voisi osallistua mikali jattaisi itsensa liian varovaisen mielentilan kouriin. Haastateltuamme isantaamme haista tulimme vakuuttuneiksi illan ohjelmanumeroista ja eikun matkaan. Haat sinansa melko juhlalliset kuten odottaa toisaalta sopi. Bileet varikkaat ja mukana 500 vierasta seka kahdet kuokkavieraat. Pyrimme siina sitten sulautumaan joukkoon joka onnistui lahes yhta hyvin kuin haaksirikkoutuneelta lahimman Hesburgerin loytaminen. Kavimme lakimies-ystavaisemme siivin siina sitten tervehtimassa lavalla 500 tuijottajan kiinteassa tapituksessa illan paatahtia - ja kompuroimme muodollisuuksien ja kayttaytymissaantojen loputtomassa viidakossa.
Lopulta kaksikkomme paasee illan paakohtaan - evastykseen. Naamat ahdetaan tayteen evasta, jollaista ei ole pitkaan aikaan paassytkaan maistelemaan. Kieltamatta jo valmiiksi hyvan intialaisen ruoan jalostaminen oli viety suhteellisen hienovaraiseen muotoon ja koska kukaan ei laskenut vedimme ainakin amparillisen riisin, paneer-curryn, puri-leipasten, minttu-ksatikkeiden ja jaatelon sekoitusta - muutama aivan uusi ruokalajikin tuli siina ruokahurmoksen partaalla sitten testattua.
Haista me lahjattomat (ja asiasta olimme kyselleet ennakkoon, mutta koska lahjoja eivat halunneet, niita emme myoskaan hankkineet) pakenimme lopulta isantamme mukana iltaan ja Fatima Nagariin takaisin yopuulle. Yo sitten sinansa omalaatuinen, silla paikkaan ankesi kaveriksemme riksakuskimme vaimoineen. Isantamme sen sijaan haipyi jonnekkin toiseen kotiinsa vaimonsa ja lapsensa, joihin haissa olimme tutustuneet (erittain mukavaa porukkaa hekin) luo. Yon ohjelmanumeroista vastasi sitten mamma, joka naapurihuoneessa katsoi tolloa pitkalle puolen yon paalle, ryki ja yski keuhkojaan lattialle riemukkaalla urakalla seka riksakuskimme levoton sielu, joka ensin kylla kuorsasi mittaamattomin desibelein jokusen tunnin ja sitten kolmelta muina miehina alkoi katsomaan televisiota ja urakoimaan keittiossa niita naita. Televisio sammui tunnin paasta, kuski nukkui muutaman tunnin ja terhakkuuksissaan alkoi pian heratella meita aamujunaan lahtevaan. Ei siina sitten taas unta tullut alle montaa minuuttia, mutta paikallisena kokemuksenahan tama meni enemman kuin hienosti. Kaiken kaikkiaan vaikuttavaa porukkaa, vaikka riksakuski hieman vahemman levoton olisi voinutkin olla. Etenkin lakimies perheineen ja aiteineen olivat erittain avuliaita ja saimme sitten Punesta, uskontojen kirjosta ja lakimiehen arjesta jokseenkin paljon viisautta.
Aamun juna vei meidat Neraliin, josta nappasimme allemme pari tuntia kestavan 'toy-trainin' kohti Matherania. Kukkuloita pitkin kiipeava juna kulkee aarimmaisen kapealla kiskolla ja on noin muutenkin kooltan (ja nimeltaankin) leikkisan mallinen. Vauhti ei paita pudottele eika huumaa mutta perillekin paastiin ja Matheranin suhteellinen rauhallisuus on poikinut jo kohtuullisen seesteisen mielentilan Punen vaantelyjen jalkeen. 'Toy-train'-keksintohan on Intiassa valjastettu useammassakin paikassa huolella, joista kenties kuuluisin voidaan paikantaa Darjeelingiin. Meille asia oli sen verran uusi, etta nakohavaintoja lukuunottamatta aiempia konkreettisia kokemuksia ei ole tullutkaan kerattya. Autottomaan Matheraniin paasemiseksi juna on ainoita vaihtoehtoja, mikali haluaa aivan perille asti kukkulan paalle.
Majapaikkamme sitten on jotain sangen hamaraa ja Intian yllattavyyksia taynna. Etsiessamme majataloa paasimme sitten lahituntumaan Matheranin 'luonnon' kanssa. Jatettiin nahkaas laukut eraan guesthousen parvekkeelle ja suunnattiin etsimaan hotellien ja guesthousien parhaimmistoa hinta-laatu-suhteiltaan ja mita sita silmapoloiset nakevatkaan kun paluu koittaa. Silmittomasti apinoita - kaikki kiinni rinkoissa ja repussa etsien ja tonkien kerrankin huolella ostettuja matkaevaita. Pussillinen suklaita ja pari pussia sipseja oli nakojaan joukkiolle jo maistunut ja lisaa nayttivat olevan vailla touhukkuudestaan paatellen. Potkaisin siina sitten yhden jakkaran kohti noita ryostelevia 'sopolaisia' ja saimme tietenkin ryhman johtajan valittomat vihat yllemme. Pari askelta takapakkia ennenkuin kaveri kay pohkeisiin ja lopulta gusethousen henkilokunta joka jostain taiotulla ritsalla alkaa yhyttamaan Ganeshan sukulaisia reppujemme kimpusta. Mitaan sen kummempaa ei sitten oltu viety evaita lukuunottamatta - proosallisen maailman helmet Salman Rushdie ja Hunter S. Thompson ei ilmeisesti naita veijareita kiinnostanut, joten saimme sentaan pitaa sanataiteemme. Kiitos sitten siita!
Nykyinen majapaikkamme on mukavasti kultaiset paivansa nahnyt Hotel Rucha, joka joskus epailematta on ollut jotain loistaokasta. Ulkoapain paikka nayttaa edelleen melkoisen hohdokkaalta valkoisessa marmorissa ja leijonallisissa patsaissaan, mutta sisalla ovat asiat jokseenkin rempallaan. Silti tai juuri siksi paikan viehatys on meille sopiva, joten neuvoteltuamme alkuun kaikkialla erittain ilmavista hinnoista saimme itsellemme diilin jota voisimme pitaa yleiseen hintatasoon nahden jopa suosiollisena.
Soi: Led Zeppelin - Ramble On
-K
"I am not a logician. I am an existentialist. I believe in this meaningless, beautiful chaos of existence, and I am ready to go with it wherever it leads."
- Bhagwan Shree Rajneesh (Osho)
- comments