Profile
Blog
Photos
Videos
Perinteisen saatamisen saattelemilla linjavedoilla on vaihdettu karttapaikkaa ja muutettu yllatyssektorilla Lonavlaan. Mikaan ei meita tanne pakottanut (eika liioin mihinkaan muuallekkaan, mutta toisaalta Matheranin vajaa viikko oli tarpeeksi. Meno alkoi kayda niin turruttavaksi, etta paadyimme jatkaa seikkailua tuntemattomahan suuntaan. Matheran kuuluu eiliseen, Lonavla tahan paivaan ja Pune arvatenkin ylihuomiseen. Sita ennen siitakin valittamatta otamme pikaisen katsauksen Matheraniin.
Matheranin paivat kuluivat Ruchan korinttilaispylvaistossa patsastellessa. Hevosten nostattaman paskan, kusen ja karvaisuuden, mutta ennen muuta teista nousseen punaisen polyn myota paadyimme luonnon helmasta yha useammin sisatiloihin. Ulkona kaytiin yleensa aamuiseen aikaan kun pienoinen viileys saavutti Matheranin ylangon. Ns. Hill-stationiksi Matheran on luvattoman kuuma ainakin tahan vuodenaikaan, ja vaikka muistot esim. Kodaikanalista eivat erityisen 'lampimat' olekkaan olin silti itse yllattynyt paikan pakahtavasta polttavuudesta. Elaimellinen Matheran sentaan oli, autojen poissaolon jattaman paikan nappasi natilla tavalla hevoset, koirat, oravat ja ne apinat. Valilla peruspaviaanin touhuilu muuttui niinkin harskiksi etta Anskun ostamat appelsiinimehut vietiin sulavaliikkeisin ottein kadesta. Sen verran elainrakkaita (joka etenkin ryosteleviin apinoihin kohdistuu) tiettavasti olemme, etta aloitimme valittoman kivityksen, kuitenkin tarkoituksena vain saada sivuosumia ja pelotella pienia nelijalkaisia vintioita. Siita eteenpain kannettiinkin sitten aina katevasti kasilla olevia punatiilikivia nakyvasti nakyvilla, mikali emme saaneet houkuteltua yleensa erittain helposti houkuteltavissa olleita kylan kulkukoiria metsapoluille apinankarkottimiksi. Apinalauman ehdottomasti parhaista kunkuista vastaavat kuitenkin Matheranissa (ja etenkin Sri Lankalla) harmaa Langurit. Nama jykevat jattilaiset pikimustine naamoineen ja luonnottoman pitkine kulmakarvoineen harmaissa hapsissaan, ovat silkkaa parhautta elainkunnan saralla. Erittain viisaita olentoja tai ainakin sen nakoisia - pelkaavat sopivasti kivittelevia barbaareja ja pysyttelevat korkean moraalinsa ?! tahden tiettavasti erossa varastelun saralta - ovatpa viela aika suuressa marginaalissa talla osalla Intiaa. Tulevat vuoteni allekirjoittanut aikookin uhrata pelkastaan harmaiden langurien tutkimustyolle ja taidanpa napata muutaman matkalaukkuun naista jattilaisista kotiinvietaviksi asti.
Elainkunnan ihmettelyn ohessa Matheranin paivat kuluivat vilkkaasti metsapoluilla ja toisaalta pingista pelaamalla. Tama kuninkaitten lajihan on rakas siina missa harmaat languritkin - eli luonnollisesti revittelimme kaiken apina tutkimuksilta irtoavan vapaa-ajan taman ruhtinaallisen urheilumuodon piirissa. Patkimme palloja, kehitimme tajunnat rajayttavia kierteita ja vaansimme kaiken irti parhaat paivansa nahneista palloista, mailoista ja muista saatavilla olleista tyokaluista. Mahtava urheilumuoto! Suomen seuraavat olympiapingistelijat ovat korkeanpaikanleirinsa kayneet ja valmiita Lontoon olympialaisiin.
Matheran noin muutoin tuntui erikoiselta yhdistelmalta kaikkea kulahtanutta, hieman heitteillejatettya, mutta silti eloisaa intialaista mokkiperinnetta, jota mita ilmeisemmin Mumbain ja Punen uusrikkaat tulevat maaseudulle hakemaan. Mokkeillessahan ei usein asiat ole aivan viimeisen paalle ja pienoinen kotikutoisuus kuultaa kultaisten kaarojen alta. Mielenkiintoista sinansa, etta nailla vyohykkeilla hinnat ovat silti asumusten suhteen aika hyvassa ilmatilassa. Oma diilimme 500 rupian (eli noin 8 euron) asumuksesta olisi sekin ollut kohtuullisen ylakanttinen, mikali emme olisi kayneet tutustumassa paikan yleiseen huikentelevaan hintatasoon. Taytyy myos myontaa Ruchan eduksi etta saimme tuolla kohtuullisella summalla yhden kapisen huoneen sijaan kaksi (ei aivan kapista) huonetta, kaksi (melko kapista) kahden hengen sankya ja lahes yhta paljon nelioita kuin kotomaassa omassa Heinapaan kaksiossa.
Mutta kuten niin usein pitkassa juoksussa on meille (ja itselleni etenkin) kayva kaikki tuo nahty, koettu, kuultu ja haistettu alkoi hiljalleen pitkastyttaa (toisin kavi tosin Gokarnalla - jota edelleen lampoisin miettein muistelemme). Viisi yota takana ja paatimme hiippailla pois Matheranista uusien seikkailujen ja sekoilujen edessa. Viimeisen paivan tyhjentynytta apatiaa kuvaa parhaiten se, etta istuimme lahes koko paivan laheisessa lasten leikkipuistossa kiikkua vikisyttaen ja miettien koettujen paivien gloriaa. Ennenkuin vaivuimme taydellisen tyhjentyneeseen tapetintuijottelua muistuttavaan dissosiaatioon - paatimme avata hanat ja haipya Matheranista. Paikka oli mukava, mutta pienella varauksella suhtaudun niihin (entinen itseni mukaanluettuna) jotka uskovat viihtyvansa Matheranissa viikkoa. Kaikki alkoi olla nahty, joten tuntuma oli liikkeellelahtoa tekevainen. Ja toisaalta tassahan juuri ja jalleen kerran on yksi niista reissaajan elaman suurista riemuista: lahtevan tyo. Kun ei enaa jaksa, voi nostattaa polypilvea ja lahtea - vaikka sitten viereiseen pitajaan.
Mista paasemmekin sulavasti taman paivan logikirjaan ja Lonavlan kylaan. Miten, milloin, miksi, ja toisaalta miksi emme olisi tulleet juuri tanne. Lonavla ei ollut suunta ennen puolta neljaa tana iltapaivana, mutta niin vain loysimme itsemme kylalta tuntemattomalta. Matheranista irtauduttua paalimmaisina mietteina oli paasta matalaisille maille, asteen verran lahemmas Punea ja piirun verran kauemmas Mumbaita. Ainaisen inhokkimme Mumbain ollessa lannessa ja Punen idassa - suuntasimme junalla Neralin kylaan, jonne suunnittelimme jopa hulluuksissamme jaavamme. Sen verran kovat luulot olivat kylan loosseilla omasta tasostaan ja hinnoistaan, etta siirryimme junalla Karjat-nimiseen monikolliseen karjakaupunkiin. Karjat se vasta kuppainen olikin: Nopealla silmailylla yksi kenkakauppa, ei ainuttakaan lodgea, ei ruokapaikkaa, kaksi pankkia. Paatimme tarttua viimeiseen korteen ja siirryimme tapotayteen junaan kohti Punea - jattaytymalla pois Lonavlan kohdilla kyydista. Lonavlakin tiettavasti jonkinlainen Mumbain rikkaan nousukkaan pelehtimismesta, joten hinnat sen myota hulppeat. Tajuttomalla vaantamisella ja ehdottoman tiukalla tinkimistaitolla saimme sitten suhteellisen natin kampan 400 rupian (7 euroa) hintaan. Ja lahtohintahan liiteli 800 rupian kohdalla, joten siinapa sitten opetusta moneen junaan. Tinkia saa ja pitaa - kaikesta - aina ja etenkin ilmaa taynna olevista huoneen hinnoista keskisessa Maharasthrassa.
Soi: Metallica - The Four Horsemen
-K
"Life is a paradox. The things of the world are not what they appear to be. What we want we do not get; what we get we cannot possess; what we possess we cannot enjoy; what we enjoy does not give us permanent satisfaction and even when we think the satisfaction is permanent, it proves to be boring."
- Swami Adiswarananda
- comments