Joulua edeltava viikko Aurovillessa kuluu vauhdilla, petipunkkeja kiehuvassa vedessa karvennellessa, loistokkaita kirjoja lukiessa, suhteellisen onnistuneita evaita evastellessa ja Aurovillen upeaa hamyisyytta ihmetellessa. Toissapaivana otimme suunnat Aurovillen keskuudessa sijaitsevaan informaatiokeskukseen suurisuuntaisena ajatuksena paasta tutkimaan Matrimandiria, eli tuota golfpallon nakoista avaruusajan meditaatiorakennusta. Suunnat otettiin ajoissa aamusella ideana pyorailla paikan paalle. Kahdeksan kilometrin kavelyn jalkeen huomasimme, etta eipa tullut ainuttakaan pyoravuokraamoa vastaan, mutta informaatiokeskus senkin sijaan. Katseltiin ymparillemme ja selviteltiin aikamme kuinka Matrimandiriin paasisi meditoimaan. Jo edelliselta reissulta muistin taman olleen suhteettoman haastavaa, joten tuolloin jai mulkoilu ulkoiseksi ja sisaiset tuijottelut valiin. Talla kertaakin opasteet kuljettelivat meita katselemaan videoita Aurovillesta ja tutkimaan paikan aatemaailmaa huolellisin askelmin ennen kuin informaatikot paljastivat, etta sisalle tosiaan paasee, kunhan palaa asiaan 14-15 valisena aikana keskuksen toisessa rakennuksessa. Ja sieltahan mekin itsemme loysimme kellon lyomalla. Sen verran hamaraa oli ilmaisten Matrimandir-lippujen saanti edelleen, etta ainoa opaste oli nurkkaantunut haiska, joka kuiski toisille valituille asiasta salamyhakisessa hengessa. Lieko sitten ajatus 'Aidin' sanoin rajoittaa Matrimandiriin sisallepaasevien maaraa vai kenties vain lisata Aurovillen mystista henkea. Lippuja ei tietenkaan saanut samalle paivalle, vaan jotta hommasta nahtavasti karsiutuisi turha nahtavyyden-perassa-juoksemis-porukka, jaettiin lippuset seuraavalle aamulle kuitenkin silla ukaasilla, etta jos vetta tippuu taivaalta pisarakaan minuuttiakaan ennen aamu yhdeksaa homma peruuntuu!?

Aurovilllen mystisten mystisyyksien hengessa toivottiin sateista vapaata paivaa ja aamu vaikutti lupaavalta. Talla kertaa loytyivat pyoratkin perseiden alta ja suunta Matrimandiria kohti. Portilla sitten mittailimme taivasasetelmia ja totesimme, etta ainakaan oman nakemyksen mukaan vetta ei ripsinyt. Vierailusta vastaavat totesivat ilmeisesti samat saan olotilat ja vain yhden videon jalkeen etenimme matkallamme lahes jonomuotoisissa muodostelmissa kohti Matrimandiria. Ulkosalla sitten tiukat laukku-kamera-puhelin-tarkastukset ja turhat romut hyllylle ja pihamaalle turinointia kuuntelemaan. Vaikka olo oli kuin pahemmankin Finnmatkan jaljilta - tuntui etta talla kertaa jai jopa jotain kateen informaatiotulvasta, jota oppaamme aivojemme kasiteltavaksi suolsi. Lopulta sisaan Aurovillen 'sieluun' - erittain mystillinenhan tuo paikka oli ja ehdottomasti vaantamisen ja saikkaamisen arvoinen.

Ja tassapa pieni johdanto Matrimandirin sisaiseen elamaan muutamilla faktanpalasilla keitettyna. 1960-luvun lopussa alkunsa saaneet rakennustyot ovat jatkuneet lahjoitusrahoituksen myota aina 2000-luvun ensimmaisen vuosikymmenen paremmalle puolelle. 99 % valmis golf-pallo on tottahan toki kullalla paallystetty (hoh hoijaa) ja suhteellisen nayttava 1 400 kullalla paallystetyn lautasen muodossa. Roger Angerin suunnittelema ja tietysti Aurovillen isan eli 'Aidin' hyvaksymaa Matrimandiria (Aidin temppeli) ymparoi edelleen rakennusvaiheessa olevat puistot, joita on kaksitoista (nimetty ylvaasti esim. Nuoruudeksi ja Taydellisyydeksi) seka koko Aurovillen keskella olevaan jattimaiseen puuhun, joka talla alkujaan karulla seudulla versosi jo ennen Aurovillea. Tarvinneeko sitten edes sanoa, etta 'Aidilla' ja puulla on ollut erittain laheinen suhde keskenaan, jonka myota komeaa kasvustoa suojellaan kuin sadepisaraa viimeista.

Matrimandirin syvin idea on olla paikka jossa jokainen voi etsia tietoisuuttaan. Paikkana se on ehdottoman vapaa mistaan uskonnosta eli upealla tavalla kunnioittaa jokaista uskontoa ja maailmankatsomusta kirjaamatta nimeaan minkaan erityisen alle. Ja sitten henkilokohtaisiin nakemyksiin: Matrimandiriin kuljetaan yhdesta neljasta sisaankaynnista ja sisalla vallitsee suhteellisen toimivalla tavalla koriva huumaava hiljaisuus. Hiljaisuuden vallitessa pyoraytetaan valkoiset sukat (?!) jalkaan ja lahdetaan astelemaan pyhimpaan eli ylhaalla keskiossa sijaitsevaan sisa-kammioon. Sukkien mahdollinen kayttotarkoitus piilee mita ilmeisemmin valkoisissa samettisissa lattiapaallysteissa, joita pitkin tallaillaan, kunnes saavutaan korkeuksissa sijaitsevaan kammioon. Kammiossa vallitsee, mikali mahdollista vielakin kuurouttavampi hlijaisuus (ja silta se paradoksaalisuudessaan todellakin tuntuu - suhteellisen mahtavalta). Vartin verran meidan kaltainen satunnainen matkaaja saa aikaa meditointiin kammiossa, jonka keskella sijatisee jattimainen kristalli, johon huoneen valaisusta vastaava aurinko heijastetaan katossa tulevasta reiasta ja joka omalta osaltaan lisaa huoneen mystista henkea. Siina sitten kulutellaan elaman nopeimmat viisitoista-minuuttia ja laskeudutaan sen paalle takaisin alakertaan. Homma paketissa - ja pienimuotoiset visiitit viela puulla ja uurnalla johon reilun noin 150 maan edustajat 1968 pudottivat palasen kotimaataan.

Kenties Matrimandirin 'haastavuus' lippujen saamisessa ja pieni vaivannako tekevat siita osaltaan loistokkaan kokemuksen, mutta kieltamatta paikan hammentava kosmisuus tuntui erittain vaikuttavalta. Suoraan sanottuna tuntuu, etta tuskin Matrimandiriin jaksaa jonotella ja vesisateiden uhkia pelata jne. mikali tietoisuutensa tutkailusta ei lainkaan ole kiinnostunut. Ja ehkapa kaikki tama onkin Matrimandirin hamyisyyden tarkoitus, silla enemman kuin kaunis rakennelma se on ennenkaikkea jonkinlaisen sisaisen etsinnan keskus. Ja sellaiseen tarkoitukseen se myos toimii - suositteluni asiasta kiinnostuneille.

Soiden: Savatage - Paragons of Innocence

-K

"It is never too late to be what you might have been."

- George Eliot