Profile
Blog
Photos
Videos
Aurovillen suuntaiset vyohykkeet on saatu haltuun, mikali taman mittakaavan jattilaista nyt on mahdollista millaan muotoa tainnuttaa. Ja sitten lykainen johdatus Aurovillen sielunmaisemaan. Kysehan on rakkauden vuoden 1968 aikaisesta paahanpistosta, jonka sakeissa syvyyksissa noin 10 kilometria Pondicherrysta pohjoiseen perustettiin 'Aidin' (eli Mirra Richardin) toimesta ja guruista guruimman Sri Aurobindon innoittamana Aurovillen kyla. 100-150 eri kansallisuuden yhteiso, jossa uskonnolla, kielella, poliittisella linjauksella tai edes silla kansallisuudella ei ollut valia. Meininki kuin parhaasta New Age-hihhuloinneilta ja sitahan tama loistavuus tietysti onkin. Sita itseaan - sopii pirtaan!
Aurovillelaiset asuttavat Matrimandirin - jattimaisen kultaista golfpalloa muistuttavan meditaatiokeskuksen - ymparille kehittynytta kylaansa hengellisen ilmapiirin ymparoimana. Mekin astahdimme tahan kylaan eilen - silla vakaa paatokseni oli etta tanne on tultava uudestaan, kun pari vuotta sitten jatin Aruovillen vain yhden paivan pituiseksi pikavisiitiksi. Suunnitelmissa on pysya nailla nurkilla, maalaismaiseman kupeessa mahdollisesti jouluun asti.
Muuten paivat kuluvat kevyesti, ei tehda kummempia, keskitytaan oleellisuuksiin. Ihmetellaan, luetaan, opitaan, unohdetaan, opitaan uudelleen ja unohdetaan uudelleen, syodaan, nukutaan, painitaan petipunkkien kanssa, rapsutellaan ja hammastellaan viela hieman lisaa maailmaa. Eilen tutkailtiin pikaisesti ymparistoa ja todettiin, etta nurkilta loytyy myos ranta - Repo beach - ei mikaan savayttavin kokemus Sri Lankan nakyjen jalkeen, mutta eikohan tuollakin voi uudelleen poiketa. Sen verran suurta hammentavyytta kuitenkin paasimme toditamaan, etta pakko jakaa tama riemu. Nimittain rannan tuntumasta loytyi surffaavia intialaisia - ja vielapa kohtuullisen hyvin aallolle nousevia. Tama on jo sen verran suuri hetki, etta enpa muista koskaan aikaisemmin kohdanneenikaan. Suurin syy siihen miksi minakin olen vaeltanut Sri Lankaan surffaamaan on ollut, ettei nailta Intian nurkilta tahdo loytya laudan vuokraajia, mutta kappas vain Repo-rannalta (mista mita ilmeisemmin sanonta repo-rankana tulee) oli jo koju nostettu pystyyn ja lautaa vuokrattiin tehokkaasti, jokaiselle joka halusi aivan rantaan kaatuvaa aaltoa yrittaa kiinni ottaa. Omille taitotasoille tuollainen ranta-aalto ei oikein kolahda, mutta naytti siina muutama puoli-ammattilainen pari aaltoa napata. Hurraa!
Ansku kavaisi laakarissa oikutelleen korvansa kanssa (vaikea kieltamatta jattaa korvaa kampillekkaan, kun laakarille mennaan) ja sai palkinnoksi perinteisesti antibiootteja, joiden kanssa tulehdusta taidetaan nyt ruveta kaantamaan. Laakari sinansa patevan oloinen, muttei aivan yhta itseaan taynna kuten aiemman reissumme tohtorit. Ukko keskittyi laakarin turinoinnin sijaan veistelemaan tietouttaan Sibeliuksesta ja lurautti siina sitten Finlandia-hymninkin lopulta hymistelyllaan. Jutustelimme ohessa Intian ja Sri Lankan eroista ja paivan saasta, kuten tohtorilla kayvan kuuluu, joten onnistunut reissu - uskoisin.
Soi: Afterlife - Smooch
-K
"In silence lies the the source of the highest inspirations"
- The Mother
- comments