Moro!

Istun täällä meidän kampuksen kauppatieteiden ja viestinnän laitoksen talossa, luentojen välissä on tunti ylimääräistä aikaa ja ajattelin ilahduttaa teitä tässä ajankulukseni muutamalla randomilla jutulla, joihin oon kiinnittänyt huomiota täällä ollessani. Teksti on täyttä ajatusvirtaa eikä jutut ole minkäänlaisessa loogisessa järjestyksessä.

- Täällä sataa uskomattoman paljon, syksy on ilmeisesti saapunut. Sateen aikana ilma on niin järjettömän kostea, että jopa meikäläisen luonnostaan suora tukka taipuu mitä villeimmille kiharoille, peiliin katsominen sadepäivinä on aina mielenkiintoinen kokemus!

- Huomaan todella usein ajattelevani englanniksi vaikka olen yksin, suomea kirjoittaessa teen tavallista enemmän kirjoitusvirheitä ja skypettäessä tuntuu aina ensin, että kieli ei ota sujuakseen. En tiedä huomaako sitä, mutta siltä tuntuu. Oon nyt noin kuukauden puhunut melkein yksinomaan englantia ja sen huomaa...

- Uudessa-Seelannissa omakotitalot on rakennettu puusta ja jengi tykkää asua enimmäkseen niissä, kerrostaloja ei Aucklandissa ole kuin ihan keskustassa. Varsin kodikasta suomalaiselle, joskin yllätyin puurakentamisesta, täällä kun ei metsää ole mitenkään järjettömästi ja oon tottunut siihen, että lämpimissä maissa talot on yleensä kivesta rakennettuja. Matkailu avartaa tosiaan.

- Lattiat on joka paikassa, SIIS IHAN JOKA PAIKASSA päällystetty kokolattiamatolla. Ja jengi ei riisu sisällä kenkiään. Mikä tarkottaa sitä, että matot on välillä tosi karmeassa kunnossa. Asia, joka puolestaan ei mene suomalaiselle kaaliin ei sitten millään.

- Paikalliseen liikennekulttuuriin kuuluu aina väistää jalankulkijaa, kauppaan mennessä tulee aina kuninkaallinen olo kun liikennevalotonta suojatietä ylittäessä autot pysähtyy automaattisesti ja lähtee uudelleen liikkeelle vasta kun jalankulkija on turvallisesti ylittänyt kadun.

- Paikalliseen aksenttiin tottui todella nopeasti, saapumispäivänä kuskini lentokentältä kampukselle olisi yhtä hyvin voinut puhua hepreaa, nykyään vaikeuksia ei ole ollenkaan. Poikkeuksena Ben, ad/hd-vilkkautta lähentelevä 18-vuotias jannu eteläsaarelta Christchurchista, tyyppi näyttää ja kuulostaa ihan surffipummilta Ausseista. Huvittavin tilanne vähään aikaan oli, kun kyseinen Duracel-pupu yritti puhua meikäläiselle mussuttaen samalla keksiä. Ei oikein keskustelu lähtenyt käyntiin :-D Eteläsaaren aksentti on siis todella lähellä aussiaksenttia. Jos joku haluaa tsekata, miltä Uuden-Seelannin aksentti kuulostaa, etsikää YouTubesta pätkä Flight of the Conchords -sarjasta. Saatte samalla käsityksen kiwien huumorista, joka on välillä varsin omalaatuista.

- Kiwit käyttävät puhuessaan kahta hokemaa yli kaiken: "bro" ja "eh". Sillä ei oo mitään väliä, mitä sukupuolta edustat, olet bro joka tapauksessa. Ja suunnilleen joka ikisen lauseen perään lisätään "eh". Lausuttuna se kuulostaa kuin puhuja sanoisi "ei". Puhun nyt siis nuorisosta, ei mummot sentään toisiaan bro'ksi kutsu täällä.

- Maorien englannin aksentti eroaa kiwien aksentista jonkin verran. Maoreista ilmeisesti vain noin 40% ymmärtää maorin kieltä kuullessaan tai lukiessaan sitä ja vain muutama kymmenen prosenttia oikeasti puhuu sitä. Oon kuitenkin muutaman kerran esim. bussissa kuullut keskusteluita maoriksi, hassun kuuloinen kieli, ei voi muuta sanoa. Uusi-Seelanti on maoriksi Aotearoa.

- Ääntelylinjalla jatketaan, paikallinen "harakka" nimittäin kuulostaa ihan mölyapinalta. Saapumispäivänä olin lentää metrin ilmaan säikähdyksestä, kun yksi lajin edustaja päätti koetella äänijänteitään viereisessä puussa. Tähyilin vähän aikaa jonkinlaisen apinan perään ennen kuin tajusin, että se mökä oikeasti tuli oksalla istuvasta linnusta.

- Meikäläinen ikävöi jo ruisleipää. Paikalliset syö kamalaa venhäpullahöttöä, jota kutsutaan täällä leiväksi. Onnistuin metsästämään paikallisesta supermarketista "saksalaista ruisleipää", joka ei kyllä ole lähelläkään Fazerin Ruispuikulaa, mutta ajaa asiansa.

- Paikallinen ruokakulttuuri on varsinainen sekametelisoppa englantilaista, aasialaista ja polynesialaista keittiötä. Terveelliseksi sitä ei kyllä voi kutsua, erilaisia hampurilaisketjuja on vaikka kuinka monta.

- Paikallinen olut, Tui, maistuu laimealta, ihan kuin se olisi seissyt avattuna huoneenlämmössä jonkun aikaa.

- Paitsi koulukirjat, kaikki muutkin kirjat on sairaan kalliita täällä! Sinnittelin ilman lukemista viikon, sen jälkeen suunnistin kirjakauppaan ja meinasin pyörtyä hyllyn ääreen. Lopulta pulitin lompakko verta vuotaen 30 dollaria kirjasta, joka ei ollut edes kovakantinen. Suunnittelen tällä hetkellä visiittiä lähikirjastoon. Täällä myös ollaan jäljessä kirjojen julkaisutahdissa, esimerkiksi Millenium-sarjasta oli kaupassa saatavilla vasta ensimmäinen osa ja kaikilta suosikkikirjailijoiltani pelkästään heidän uransa varhaisteoksia. Lukutoukka kärsii täällä...

- Uudessa-Seelannissa on todella suuri aasialaistaustainen maahanmuuttajavähemmistö. Etenkin japanilaisia on täällä kampuksellakin satoja.

- Jotkut paikalliset pukeutuvat jo talvitakkeihin, meikäläinen vetelee menemään edelleen shortseissa. Minkähänlainen ero vaatetuksessa on siinä vaiheessa, kun lämpötila oikeasti laskee alle +15 asteen?

- Olen jo oppinut katsomaan ensin oikealle ja sitten vasemmalle katua ylittäessä, saatan jopa selvitä hengissä kotiin!

- Suurimmalla osalla paikallisista on Nokian puhelin. (Siis sillä väestönosalla, jolla ei ole iPhonea). Tunnen joka kerta hullua ylpeyttä kun näen "Suomi-tuotteen".

- Nautin suunnattomasti, kun sain valistaa kolmea jenkkivahvistustamme siitä, ettei Angry Birds ole amerikkalainen keksintö. Pojat ovat välillä kyllä sellaisia malliesimerkkejä stereotyyppisestä USAn asukista, että ihan huimaa. Kultaisia tapauksia kyllä, varsinkin Joe from New Jersey. Jerseylicous! :--D

- Eipä kyllä ole paikallistenkaan sivistystasossa välillä hurraamista. Satuin eräänä päivänä esimerkiksi tupsahtamaan yhteen kimppa-asuntoon, jossa jengi pelasi Aliaksen tyyppistä lautapeliä. Niin kauan kun kysymykset pyörivät elokuvien ympärillä, kiwit olivat kärryillä, mutta jos kysymys oli enemmän yleissivistystyyppinen, seurasi hiljaisuus. Siis kuka Oidipus?

- Suurin osa ei täällä tiedä Suomesta mitään. Pohjois-Eurooppa sytyttää jo joitakin valoja, Lappi jopa kirkastaa niitä vähän. Eräs tyttö luuli, että naapurivaltiomme on Sveitsi ja kun kerroin asiasta toiselle paikalliselle, tämä ihmetteli, että eikö se sitten ole? Mistä lie johtuu tuo luulo.

- Meikältä on mm. kysytty onko Suomessa pimeää ympäri vuoden, onko siellä aina talvi ja lunta, minkälainen kesä meillä on ja kauanko se kestää, syömmekö koko ajan poroja, onko Joulupukki oikeasti Suomesta (totta kai!), asuvatko kaikki suomalaiset Lapissa ja hiihdänkö talvella joka paikkaan jne.

- Joka kerta kun kerron, kuinka kylmä Suomessa saattaa talvella olla, paikalliset luulevat, että valehtelen. Kun kerron selviäväni ulkoilmasta talvella pukeutumalla toppahousuihin, se huvittaa heitä suunnattomasti.

- En ole oikeutettu valittamaan kylmää täällä, joka kerta kommentti on "You're from Finland, you should be used to cold!"

- Moni luulee, että Suomessa puhutaan englantia. Kun selitän, että meikällä on omakin äidinkieli, porukka näyttää välillä tosi hämmentyneeltä. Hämmennys yleensä lisääntyy, kun kerron, että meillä on toinenkin virallinen kieli Suomessa. Uudessa-Seelannissa kaikki puhuu englantia, jengi ei välimatkan takia paljon matkusta paitsi Australiassa ja koulussa kieliä ei opeteta ellei niitä vapaaehtoisesti valitse, joten ajatus siitä, että puhun kolmea kieltä, on kiweille todella hämmentävä.

Nyt pitää kipittää kuuntelemaan Marketing Planningin luentoa, ensi kertaan. Jos muuten jollain tulee mieleen joku aihe, mistä haluaisitte kuulla enemmän, please kertokaa. Helpottaisi kummasti tätä touhua, en mä tätä blogia itseäni varten kirjoita!

-Julia

PS. Luennoitsijalla on maailman sympaattisin, skotlantilaista perää oleva etunimi: Alastair!