No niin, nyt olisi vihdoin toisen postauksen aika. Kirjotan tätä Wordilla enkä tiedä, milloin saan tämän oikeasti julkaistua, koska netti pelittää edelleen erittäin heikosti varsinkin näin iltaisin. Kello on siis täällä Aucklandissa varttia yli kahdeksan illalla, kun siellä Suomessa se on vasta vähän yli yhdeksän aamulla. Aikaeroa on siis huimat 11 tuntia!

En oikein tiedä, mistä aloittaisin kirjoittamisen, kerrottavaa on niin paljon. Ehkä helpointa on kertoa ensin vähän siitä, missä tarkalleen ottaen olen. Eli jos siis joltain on edelleen mennyt täysin ohi, niin olen tällä hetkellä toisella puolella maapalloa, siis Uudessa-Seelannissa. Tulin tänne opiskellakseni yhden lukukauden Aucklandissa, koulussa nimeltä Unitec Institute of Technology, lyhyesti ihan vain Unitec. Koulu on Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteistyöoppilaitos ja täällä on käsittääkseni ennen allekirjoittanutta vieraillut joitakin kansalais- ja nuorisotyön opiskelijoita. Oon siis ensimmäinen kulttuurituottajaopiskelija täällä. Vielä en osaa sanoa, kuinka hyvin tämä paikka tarkalleen ottaen soveltuu meille KT-ihmisille, koska kurssit alkavat vasta ensi maanantaina. Uskoisin kuitenkin, että varsin hyvin, täällä on tarjolla esimerkiksi viestinnän koulutusohjelma, jonka erikoistumisalueena on tapahtumatuotanto. Itse suoritan neljä kurssia, jotka ovat PR, HRM, Organisational communication management ja Marketing planning.

Kampus, jolla opiskelen sijaitsee noin 5-6 km Aucklandin keskustasta paikassa nimeltä Mount Albert. En oikein tiedä pitäisikö sitä nimittää kaupunginosaksi vai lähiöksi, paikka on jotain siltä väliltä. Täältä pääsee bussilla tai junalla keskustaan noin puolessa tunnissa. Itse olen käynyt keskustassa kerran itsekseni pyörimässä, joten siitä en osaa vielä kovin paljon sanoa.

Kampukselta tai Mt. Albertista ei periaatteessa tarvitse lähteä keskustaan kovin usein jos ei sinne huvikseen halua mennä. Kampus on niin iso, että täällä kiertää shuttle-nimellä kulkeva minibussi, joka kiertää kampusta ympäri koulupäivien ajan. Täällä on myös kirjasto, pankki, kioski, kahviloita ja jopa A-oikeuksin varustettu pubi. Alle kilometrin päässä kampukselta on Mt. Albertin ostari, jossa on hyvin varusteltu ruokakauppa ja opiskelijalle aina tarpeellinen (sori mutsi!) viinakauppa.

Kampuksesta vielä sen verran, että meikäläinenhän myös asuu täällä. Kampuksen alueella on kaksi opiskelija-asuntolaa/kylää, joista toisessa asun vaihtoni ajan. Tämä mun asuntolakompleksi on lähempänä kampuksen päärakennusta, kävelymatka kestää vaan noin 5 min. Toisen kompleksin sijainnista mulla ei oikeastaan ole mitään hajua, tiedän vain, että se on kauempana ja ilmeisesti huonompikuntoinen. Asun kahden makuuhuoneen asunnossa, jonka jaan meksikolaisen tytön kanssa. Meillä on molemmilla omat makuuhuoneet ja kylppärit (vähän arkipäivän luksusta!). Ainoastaan yhdistetty keittiö-olohuone on jaettua aluetta. Hirveästi en ole vielä hänen kanssaan jutellut, koska hän saapui vasta eilen. Vaikuttaa ihan mukavalta kuitenkin.

Oon jo muutaman päivän jälkeen huomannut, että opiskelijakylä on varsin tiivis yhteisö. Veikkaukseni on, että puolet asukkaista on ulkomaalaisia ja puolet kiwejä (Uusseelantilaisia kutsutaan tuolla nimellä, huvittavaa kyllä. Ajattelen edelleen joka kerta hedelmää kuullessani sen…). Tarkkaa lukua, kuinka paljon täällä asuu ihmisiä, en tiedä, veikkaisin kuitenkin muutamaa sataa. Vastaan kävellessä kaikki moikkailee ja sosiaalisimmat kysyy joka kerta miten menee. Se on yksi tapa, johon yritän kovasti tottua. Tai siis enemmänkin siihen vastaamiseen, vastaushan kuuluu joka kerta "Fine, thanks." Hankalaa tällaiselle small-talkiin tottumattomalle suomalaistallukalle… Toinen hankala asia on vasemmanpuoleinen liikenne, oon varma, että jos joudun sairaalaan täällä (anteeksi taas äiti!), se johtuu siitä, että olen jäänyt auton alle katsottuani ensin vasemmalle, sitten oikealle ja taas vasemmalle. Täällähän se menee toisin päin ja pari kertaa on kuulkaa ollut lähellä jos ei ihan hengenlähtö niin ainakin varpaiden liiskautuminen.

Takaisin opiskelijakylään. Kun saavuin perjantaina, olin niin väsynyt, että menin erittäin aikaisin nukkumaan illalla. Kuulin kuitenkin ulkoa meteliä ja musiikkia, bileet oli totta kai käynnissä lomalta paluun kunniaksi (täällä loppu nyt siis kesäloma). Lauantaina sama meininki jatkui ja viedessäni viattomasti (no okei, saattaa olla, että meikäläisellä oli pienen pieni taka-ajatus) roskia ulos ja kuikuillessani, mistä asunnosta mökä kantautui, törmäsin muoviseen viikinkikypärään pukeutuneeseen heppuun, joka suunnilleen ensi sanoikseen kysyi: "Wanna party with us?". Pienen suomalaistyylisen kursailun jälkeen totesin, että mikäpä siinä. Loppu onkin historiaa, josta äitikullan ei tarvitse kuulla yksityiskohtia.

Arkisinkin täällä kaikki kokoontuvat lähes joka ilta ulkona olevan pihapöydän ääreen hengailemaan, tälläkin hetkellä avoimesta ikkunasta kuuluu vähän väliä naurunremakka. Musiikkia kuuluu koko ajan jostain asunnosta. Pihapöydän lisäksi porukka kokoontuu milloin kenenkin asuntoon istumaan eikä täällä tarvitse kuin koputtaa ovelle ja liittyä porukkaan. Vaikka mulla on jo käytössä paikallinen puhelinnumero, mulla ei ole kuin kahden ihmisen puhelinnumerot, koska en ole vielä kertaakaan tarvinnut kenenkään muun numeroa. Periaate täällä on, että jengiä tulee ja menee, mutta aina on joku, jonka kanssa hengailla ja heittää läppää. Facebookiinkaan en ole lisännyt ketään, koska netti toimii miten sattuu ja varmempi tapa saada juttuseuraa on vaan mennä istumaan ulos, joku kyllä ilmestyy parin minuutin sisään. Näinköhän homma pelasi keskiajalla? :D

Opiskelijakylästä voisi siirtyä vaikka siihen itse opiskeluun. Toisin kuin ensin luulin, mulla onkin koulua maanantaista perjantaihin eikä vaan keskiviikkoon asti, buu. No, onneksi viikonloput on vapaat ja jos totta puhutaan niin suurin osa mun koulupäivistä viikollakin alkaa vasta klo 15 tai 17 ja jatkuu iltaan asti. Eli ehdin päivisin mahdollisesti puuhata kaikkea, katsotaan nyt miten paljon kurssit teettää töitä. Tänään oli ja huomenna on kurssiorientaatioita, varsinainen opiskelu alkaa ensi maanantaina.

Nyt multa alkaa loppua sormista lihakset ja teiltä mahdollisilta lukijoilta (onko teitä siellä, huhuu?) varmaankin mielenkiinto, joten lopettelen ja painun etsimään tämäniltaista istuskelupaikkaa (täällä on satanut koko päivän, joten porukka epäilemättä istuu jonkun olohuoneessa). Jos tätä sepustusta oikeasti lukee joku, eikä se kaikki kirjoitathan-sitten-kuulumisia-lätinä ollut vain silkkaa kohteliaisuutta, niin kertokaapa joko kommenttiboksissa tai Facebookissa, mistä aiheesta haluaisitte lukea. Täällä tapahtuu vähän kaikkea koko ajan ja uusia asioita on niin paljon, etten itse kykene karsimaan, mistä kannattaisi kirjoittaa ja mistä ei.

Ensi kertaan, morjens!

-Julia