Päivä 7(9)

Ma 20.9.2010 SARVIOJA - ANTERINMUKKA (19,5 km)

Heräilin huonosti nukutun yön jälkeen klo 7:40. Oikeasti olin jo paljon ennen kun koko 39 hengen lakitieteiden opiskelijoiden kööri teki lähtöä. Muutenkin koko yö meni vähän niin ja näin kun tupa hiljalleen täyttyi. Jopa lattia oli piukassa yöpyjiä. Onneksi ehdin varata ylälaverilta reunapaikan. Ulkona oli 6 astetta lämmintä ja pilvistä. Karmea yllätys odotti aamulla. Ruokakassini oli kadonnut! Eli ilmeisesti joku opiskelija oli ottanut sen epähuomiossa aamun lähtöhässäköissä aamuhämärässä. Pikainen arvio mitä on tehtävissä. Kassia ei ollut enää mahdollista saada takaisin, sillä porukka oli jo mennyt menojaan. Pikainen inventaario osoitti että mulla sattui olemaan yksi kahviannos, muutama näkkäri ja TUC:s, puoli levyä suklaata, yksi pussikeitto sekä muutama pähkinä. Edessä vielä kolme päivää. No metsässä on mustikoita ja puolukoita. Tuvalla ollut nuoripari teki inventaarion ja totesi että heillä on pari ylimääräistä pussipastaa. Nyt ei enää ole hätää. On täällä loistoporukkaa! Ensimmäinen etappi oli Paratiisikuru. Matka sinne taittuu saman Lahtelaisen pariskunnan kanssa, joiden kanssa tulin eilen tuvalle. Olemme tulleet hyvin juttuun. Jotenkin huumorintajumme osuu sopivasti yksiin. Matka alkoi kahluulla Sarviojan yli. Paratiisikurulle on noin 7 km matka. Matka alkoi 10:10. Paratiisikurulle kulki selkeä polku ja reitin varrella oli hulppeat maisemat. Perille saavuimme 1,5 tunnin päästä. On kyllä nimensä veroinen paikka. Upeat lammikot kurun perällä ja vielä putous, jossa tosin nyt on vain pieni vesinoro. Pariskunta tarjosi siinä vielä mulle kahvit. Kun istuskelimme kahvilla, kenkäni takaa tuli esiin söpö Sopuli. En harmikseni saanut siitä yrityksistä huolimatta kuvaa. Tässä tiemme eroavat. Olen päättänyt huiputtaa Ukselmapään 689 metriä. Matkaa sinne ei ollut kuin reilu kilometri, siis sivusuunnassa. Lähdin Paratiisikurun perukoilta kipuamaan ja Lahtelaiset lähtivät kohden Luirojärveä. Ukselmapään huippu oli harmikseni pilvessä ja outoa kyllä, tunturissa oli aivan tyyntä. Juuri kun luulin että tunturissa tuulee aina. Siinä kivutessani sain syödäkseni paljon mustikoita, sillä välillä rinne oli niitä aivan sinisenään. Vähän ennen huippua ihmettelin kummalista ääntelyä kunnes huomasin yhteensä 8 Kiirunaa. Ne olivat melko luottavaisia ja päästivät melko lähelle niitä kuvaamaan. Kivan näköisiä tipusia. Huipun saavutin 35 minuutin kipuamisen jälkeen. Tämä onkin helppokulkuinen tunturi. Taas yksi uusi tunturi valloitettu! Huipulta oli vain puolisen kilometriä kuuluisalle Pirunportille. Läheteltyäni muutamat 'kaikki hyvin' tekstarit jatkoin Pirunporttia kohden. Täällä on hyödynnettävä paikat, joissa känny kuuluu, sillä täällä se ei ole mitenkään tavanomaista. Pirunportti olikin jylhä ilmestys. Kannatti tulla katsomaan. Nyt olikin helppo laskeutua itään Muorravaarakan tupaa kohden. Pirunportilta asti meni selvä polku. Saavuin tuvalle kahlattuani Muorravaaranjoen yli. Tupa oli tyhjä, mutta rinkkoja oli tuvalla useita. Kaikki olivat päiväreissuilla. Söin siinä puolet vähistä suklaistani, eli muutaman vaivaisen palasen ja lämmitin vettä. Siis pelkkää vettä kun kerran muuta ei ollut. Kahvi olisi kylläkin maistunut, mutta en raaskinut ainoata annostani vielä käyttää. Hetkeksi jalat ylös ja matka jatkui kohden päivän lopullista kohdetta, Anterinmukan tupaa ja SAUNAA. Taival alkoi 230 metrin nousulla kahden kilometrin matkalla. Tämän hoitelin 35 minuutissa. Mulla taisi olla kiire saunaan. Loppu 6 km menikin sitten helppokulkuista polkun tallustellen. Tuvalle saavuin 17:35. Päivän saldo siis 7h 25min ja 19,5 km. Anterinmukassa oli sauna jo valmiiksi lämmin ja sauna vapautuikin mulle juuri sopivasti. Pyykkäilin siellä hieman ensin, sillä hajustakin varmasti huomasi, että olen ollut jo 7 päivää reissussa. Saunoskelin pitkän kaavan mukaan. Oli sanoinkuvaamattoman mukavaan. Koskessakin kävin uimassa neljä kertaa. Tuvalla odotti toinen tosi mieluisa yllätys. Tampereelta oleva viiden naisen seurue tarjosi mulle lohisoppaa. Päättivät tehdä näin kun oli tuvalle tullessani kertonut ruokakassin menetystarinani. Tarjosivatpa vielä myöhemmin lettusenkin. Olin melko hämilläni moisesta ja erittäin otettu moisesta kohteliaisuudesta. Hienoa porukkaa. Tuvalle tuli vielä kolme miestä ja teltalla oli myös kolme henkilöä. Nyt sitä kehtaa jo mennä tutimaan kun klo on jo 21.