"To awaken quite alone in a strange town is one of the pleasantest sensations in the world."

- Freya Stark

Ensimmäinen kertani, tuskin tosin viimeinen, yöbussissa oli mielenkiintoinen. Lippu 14 tunnin reissulle maksoi 24€ ja bussissa ei ollut istuimia vaan sängyt. Muuten se oli samalla tavalla järjestetty kuin istumabusseissa. Sängyt olivat siis kaksipaikkaisia eikä voinut tietää kuka viereesi tulee nukkumaan. Onnekseni viereeni tuli mukava aussijamppa Thomas Perthista. Kun katsoin ympärilleni huomasin, että kaikki länsimaalaiset oli laitettu nukkuman vierekkäin ja paikalliset vierekkäin. Meitä vastapäätä olleessa sängyssä nukkui isä sylilapsen kanssa sekä vanha pappa, jotka selvästi eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. En pysty mitenkään kuvittelemaan samanlaista järjestelyä Suomeen kun bussissa hädin tuskin kehdataan istua tuntemattoman ihmisen viereen :D

Matka taittui nopeasti hyvässä seurassa. Thomas oli tulossa Thaimaasta ja oli käynyt siellä sukelluskurssin suomalaisen ohjaajan Juhan avustuksella. Ainoa sana minkä Thomas tiesi suomeksi oli elmukelmu. Ehkä oudoimpia sanoja, joita ulkomaalainen voi opetella. Yritin opettaa hänelle hieman hyödyllisempiä sanoja kuten hei ja mitä kuuluu. Aamuvarhaisella saavuimme Pakseen odottamaan seuraavaa bussia. Matkaa tulisi vielä pari tuntia, jonka jälkeen minivan veisi meidät joelle, josta menisimme veneellä saarille. Saarille pääsi ainoastaan veneillä. Jouduimme odottamaan minivan kyytiä paikallisen matkatoimiston terassilla KAKSI tuntia. Se lähtöaika mikä meille sanottiin, ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Mitkään kerrotut ajat eivät yleensä pidä paikkaansa, ajat heitetään omasta päästä. Onneksi seurueella, jonka kanssa saavuimme, oli ajanvietettä mukana. Ranskalaisella pojalla oli kitara ja espanjalaisella tytöllä oli torvi, joten ei muuta kuin jamit käyntiin. Katsokaa video kuva-albumistani.

Tultaessa eteläisimpään Laosin auringon paahteen pystyi tuntemaan iholla. Tuntui, että heti jos menin seisomaan aurinkoon, ihoni tuntui kärventyvän. Pysyin tiukasti varjossa enkä luopunut hatustani hetkeksikään. Ostin hatun Hoi Anista ja olen kulkenut se päässä siitä lähtien. Turistit ja paikalliset ovat olleet välillä niin ihastuneita hattuuni, että olen saanut vahtia ettei kukaan vie sitä päästäni :D

Si Phan Don, joka tunnetaan paremmin nimellä 4000 islands koostuu useammasta eri saaresta, ei kuitenkaan 4000:sta. Päätimme mennä isoimmalle niistä eli Don Khongille. Vene, jolla menimme, oli slow boat. Se on sellainen superheiveröinen, jossa kaikkien pitää istua keskellä, ettei vene kaadu. Pelastusliivejä ei ole ja tuntee istuvansa uppoavassa tinapurkissa. Päästyämme saarelle huomasimme sen aika autioksi vaikka sen piti olla isoin saari. Kaikissa oppaissa 4000 islandsia kuvaillaan sanalla unelias ja sitä se todellakin oli. Kuumuus oli trooppista ja ihmiset lähinnä makoilivat varjossa. Saarella ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä ja siksi varasimmekin opastetun pöräilykierroksen läheiselle Don Khonin saarelle seuraavaksi päiväksi.

Slow boatilla meno Don Khonille ei ollut mikään nopea matka. Siinä kesti kaksi tuntia. Perillä saimme pyörät allemme ja pyöräilimme oppaan perässä näköalapaikalle. Opas ei puhunut koko aikana sanaakaan ja sanoinkin seuralaisilleni, että minusta vähän tuntuu, että oppaamme on mykkä. Näköalapaikalta menimme veneellä katsomaan jokidelfiinejä. Ei niitä ihan kovin läheltä nähnyt, mutta näimme kun ne nousivat useaan otteeseen pintaan haukkaamaan happea.

Seuraavana vuorossa oli yksi Aasian isoimmista ja komeimmista vesiputouksista, Khone Phabeng. Alue on iso, mutta niin ovat putouksetkin. Ne levittyvät laajalle, moneen eri suuntaan ja virtaus on massiivinen. Tämän jälkeen pyöräilimme uintipaikalle, joka oli aidattu alue joessa, jossa virtaus ei ollut niin voimakas. Voimakas se oli silti, koska jos vain seisoin paikallaan joen virtaukset alkoivat vetämään syvemmälle.

Kun palasin takaisin Don Khongille, päätin, että seuraavana päivänä olisi aika vaihtaa saarta Don Detille. Siellä pitäisi olla enemmän elämää. Oli siellä semisti enemmän elämää, kuten reppureissaajia, ravintoloita, baareja ja bungaloweja, mutta tekemistä ei ollut yhtään sen enempää. En ollut varannut etukäteen majoitusta, mutta löysin nopeasti edullisen bungalowin (4€/yö), jonka terassi riippukeinuineen oli joen rannassa. Se oli hyvin vaatimaton, katossa oli tuuletin ja moskiittoverkko, lattialla vain sänky. WC ja suihku olivat yhteiset ja sijaitsivat ulkopuolella. Majoituksen etsiminen oli mielenkiintoinen kokemus. Kävelin saaren "pääkatua" Sunrise Boulevardia, joka on täynnä majoituspaikkoja. Kun yritin etsiä henkilökuntaa paikoista, kuulin yleensä vain laiskan Tsabadiin (hyvää päivää) jostain kaukaisuudesta. Henkilökunta yleensä makoili riippukeinussa paikan terassilla eivätkä tehneet elettäkään liikkuakseen. Kun pyysin nähdä vapaan bungalowin, he sanoivat vapaana olevan bungalowin numeron, jota sai sitten omatoimisesti käydä ihmettelemässä. Unelias kuvaa siis sekä saaria että asukkaita :D

Asetuttuani vuokrasin pyörän ja ajon saaren ympäri menevän pyöräreitin. Siinä meni kokonaiset puoli tuntia, jonka jälkeen olin, että mitä seuraavaksi keksisin. Saarella oli useita matkatoimistoja, jotka järjestivät kajakkireissuja ja tubingia, mutta olin kokeillut jo kaikkea mitä he tarjosivat. Lisäksi minulla oli pieni haaste käteisen kanssa. En ollut tajunnut, että saaret ovat niin alkeelliset. Pankkiautomaatteja ei ollut missään eikä korteilla voinut maksaa. Kävin vaihtamassa 15 € ja sen jälkeen laskin, että minulla olisi varaa bussilippuun Kambodzaan, yöpymiseen ja ruokailuun saarella. Saarelta järjestettiin kyllä venereissuja maihin, pankkiautomaatille, mutta nekin maksoi. Eli JOS MENETTE 4000 ISLANDSILLE, OTTAKAA TARPEEKSI KÄTEISTÄ MUKAAN!!

Pyöräreissun jälkeen menin uimaan jokeen bungalowini eteen, koska kuumuus alkoi käydä tukalaksi. Sen jälkeen nukahdin kuin paikalliset riippukeinuun pariksi tunniksi. Bungalowit eivät ehkä ole minua varten. Ötököiden ja hyönteisten surina ja määrä moninkertaistuu auringon laskettua. Kun menin nukkumaan ja suljin silmäni tuntui kuin olisi maannut keskellä ötökkäparvea. Kova sirinä ja surina täytti ilman, kuin olisi ollut osa jotain suurta luontodokkaria. Joku kumma ääni, kuin linnun laulu, kuului ihan oveni edestä ja välillä epäilin, että lintu (tai mikä lie) oli oikeasti bungalowini sisäpuolella. En voi sanoa nauttineeni bungalowissa nukkumisesta, joten oli hyvä, että lähdin seuraavana päivänä.

4000 islands on paikka ihmisille, jotka haluavat vain rentoutua. Maata riippukeinussa päivät pitkät, ehkä vähän pyöräillä ja uida. Se ei ehkä sovi niin hyvin yksin matkustavalle ja saarilla näkyi pääasiassa pariskuntia ja kaveriporukoita. Minunkaltaiselleni ihmiselle, jolla täytyy olla jotain aktiviteettia, saari ei sopinut. Jos haluaa kokea miltä tuntuu kun aika pysähtyy, mene 4000 islandsille.